torstai 27. lokakuuta 2011

Night Visions: The Thing

Alkuperäinen nimi: The Thing
Ohjaus: Matthjis van Heijningen Jr.
Käsikirjoitus: Eric Heisserer
Pääosissa: Mary Elisabeth Winstead, Ulrich Thomsen, Joel Edgerton
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Kanada

Ilmestymisvuosi: 2011
Kesto: 104 min

- In the three years I have known him, this is the most excited I have ever seen him.


 
Etelämantereella toimiva tutkimusryhmä ajaa jäiseen railoon ja tekee massiivisen löydön. Tutkimusryhmää johtava tohtori Sander Halvorson (Ulrich Thomsen) haluaa mukaan paleontologi Kate Lloydin (Mary Elisabeth Winstead). Niinpä Kate matkustaa Etelämantereelle ja kun hän pääsee tutustumaan löytöön, osoittautuu se valtavaksi avaruusalukseksi. Tässä ei kuitenkaan ole kaikki, sillä ulkoa löytyy myös jäässä oleva avaruusolio, jonka tutkimusryhmä kuljettaa sisälle. Vastoin Katen tahtoa he alkavat porailla jäätä. Myöhemmin koko porukan viettäessä iltaa jää alkaa sulaa siinä määrin, että jäälohkareen sisällä ollut avaruusolio pääsee vankeudestaan ja sen jälkeen onkin paha merrassa...

Night Visions on sitten korkattu. Alun perin en ollut järin innoissani tästä uudesta The Thingistä, mutta kun oli avajaiselokuvana, niin aattelin, että mitä jottei, vaikka avajaisleffaksi olisin mieluusti kelpuuttanut jonkin muun tuotoksen kuin Hollywood-leffan, joka on kuitenkin tulossa meilläkin pian ensi-iltaan. Minusta nimittäin John Carpenterin The Thing - "se" jostakin ei ollut loppujen lopuksi järin kummallinen, vaikka ihan kelpo tapaus sekin oli, mutta tämän esiosan jälkeen tulin siihen tulokseen, että minun on ehdottomasti otettava se uusintakatseluun joskus. Minulle nimittäin tuli eilen sellainen tunne, että saatoin liikaa antaa alkuperäisen version vaikuttaa silloiseen Carpenterin versiosta tykkäämiseen, vaikka en asiaa tuolloin itselleni myöntänytkään. Kuitenkaan en aio katsoa tuota Carpenterin versiota ihan heti uudestaan, vaan ehkä joskus vuoden päästä, kun isoimmat muistot myös tästä esiosasta ovat hälvenneet. Voi toki olla, että aika on kullannut muistot ja tuo leffa voisikin olla omaan makuun sellaista "ihan ok" -osastoa, mutta tämä esiosa sai minut ainakin epäilemään asiaa, sillä The Thing oli yllättävänkin hyvä tapaus.

Niin... oliko tämä edes esiosa? Okei, tapahtumat sijoittuivat sinne norjalaiseen tukikohtaan, josta sitten Carpenterin leffa lähtee liikkeelle, mutta ihan kaikkia Carpenterin elokuvan tapahtumia tarkemmin muistamatta tuli vain sellainen tunne, että olen nähnyt jo tämän elokuvan, sillä monia samoja ominaisuuksia tässä elokuvassa oli kuin mitä Carpenterin versiossa aina jäätyneen avaruusolion löytämisestä ja sulattamisesta, koirista kuin liekinheittimellä leikkimisellä. Siinä sivussa sitten avaruusolio tekee hyökkäyksiä ja tappaa tukikohdassa olevia yksi toisensa jälkeen. Eikö nämä kaikki nähty jo Carpenterin versiossa? Koska tässä kuitenkin oltiin ainakin näennäisesti esiosan kimpussa, niin totta kai tarinallisestihan elokuva oli vähän toisen näköinen, eikä toisaalta lainkaan hassumpi tapaus.

Käytettiin tästä elokuvasta mitä termiä tahansa, niin siitä en yllätyksekseni päässyt mihinkään, että tämä oli varsin toimiva kauhujännäri. En sitten tiedä, johtuuko valkokankaalta näkemisestä (haluan uskoa, että ei), mutta minä todella jännitin tapahtumien etenemistä siellä tukikohdassa sen jälkeen kun tämä avaruusolio vapautui jäälohkarevankilastaan. Eittämättä tekemistä oli myös musiikilla, joka oli omiaan luomaan tunnelmaa juuri silloin kun pitikin, eli aina kun vähänkin jostain kuului jotain ylimääräistä ääntä. Myöskin se, ettei voinut varmuudella tietää, kuka on kuka, teki elokuvan katsomisesta jännittävämpää ja siten huomattavasti viihdyttävämpää. Epäilyksiä lensi suuntaan jos toiseenkin, mutta varmuutta ei saanut ennen kuin tutkimusryhmän muut jäsenet niin tekivät. Myönnettävähän se oli, että tulin epäilleeksi ihan vääriäkin henkilöitä. Olion tapporallia ja etenemistä ruumiista toiseen oli siksi niin hauska katsoa, mutta se, mikä lopulta tiputti elokuvan pisteitä vähän, oli siellä loppupuolella koettu joukkoteurastus samassa kohtauksessa. Ei niitä nyt niin nopeasti olisi tarvinnut lahdata. Lopun tapahtumat siellä avaruusaluksen lähettyvillä olivat mainiota seurattavaa. Ihan lopuksi näimme sitten muistinvirkistykseksi (uudelleen filmatisoidun) pätkän Carpenterin elokuvan alusta. Miten norjalaiset muuten alun perin pääsivät sieltä jäärailosta pois?

Näyttelijät olivat ihan hyviä, vaikka kaikkia norjalaisia en erottanutkaan toisistaan, mutta tämä saattoi lopulta johtua siitäkin, että niitä hahmoja elokuvassa piisasi paljon. Mary Elisabeth Winstead oli ihan hyvä Kate Lloydina, vaikka mitään Sigourney Weawerin tai Linda Hamiltonin tapaista naisenergiaa ei hänessä ollutkaan. Kuitenkin hoiti tonttinsa ihan hyvin tässä roolissaan, eikä hänestä sitten jäänytkään valittamista. Toista tukikohdan naista Juliettea näytellyt Kim Bubbs oli selvästi Winsteadia heikompi. Miesnäyttelijät eivät sinänsä jääneet ainakaan paljon Winsteadin varjoon, mutta sitten taas niitä oli elokuvassa niin paljon, ettei oikein kukaan tahtonut erottua edukseen. Kärkinimistä mainitakseni, niin Joel Edgerton sekä Ulrich Thomsen olivat kyllä elokuvan jälkeen ihan sopivia rooleihinsa, mutta eipä niitä hirveästi enää elokuvan jälkeen jäänyt muistelemaan. Mukana menossa: Adewale Akinnuoye-Agbaje (Kylmä rinki, Lost).

Pisteitä: 3,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Inbred

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti