Alkuperäinen nimi: Kalevet
Ohjaus: Aharon Keshales, Navut Papushado
Käsikirjoitus: Aharon Keshales, Navut Papushado
Pääosissa: Menashe Noy, Ania Bukstein, Lior Ashkenazi
Valmistusmaa: Israel
Ilmestymisvuosi: 2010
Kesto: 90 min
- Älä tee heille mitään.
- Olet katsonut liikaa elokuvia. Minä aion vain vähän pelotella heitä.
Sisarukset Ofer ja Tali (Henry David ja Liat Harlev) ovat
karkumatkalla metsässä, kun Tali putoaa psykopaatin (Yaron Motola)
rakentamaan ansaan. Ofer lähtee hakemaan apua. Samaan aikaan toisaalla
metsän siimeksessä metsänhoitaja Menashe (Menashe Noy) on
tarkistuskäynnillä, kun hänen koiransa juoksee metsään ja kohti Talin
ansapaikkaa. Oferin hakiessa apua häneen törmää autolla nuorisojoukko,
joka on kääntynyt vahingossa väärälle metsätielle. Ofer selviää vähillä
vammoilla ja hän saa autossa olleet miehet, Mikeyn ja Pinin (Ran Danker
ja Ofer Schechter), mukaansa auttamaan Talia, sillä välin kun auton
tytöt Adi ja Shir (Ania Bukstein ja Yael Grobglas) jäävät soittamaan
poliisille ja kutsuun vastaa partio, joista toinen käyttää jokaisen
tilaisuuden hyväkseen saadakseen hipelöidä kauniita naisia. Metsän
siimeksessä kukaan heistä ei ole turvassa...
Night Visionsin torstaipäivä paketissa. Sen aloitti kuitenkin Rabies,
joka on kuulemma Israelin ensimmäinen kauhuelokuva. Ohjaajien piti
kuulemma olla paikan päällä, mutta heidän uusi elokuvansa oli nyt siinä
vaiheessa, että he olivat viime hetkellä ilmoittaneet, etteivät nyt
pääsekään; videotervehdys sentään nähtiin. Tämä ei tietenkään
allekirjoittanutta haitannut, sillä elokuviahan itse olin tullut
katsomaan, en niiden ohjaajia. Tästäkään elokuvasta en tiennyt etukäteen
juuri mitään (kaikki edeltävä informaatio tuli juuri ennen elokuvan
alkua), vaikka nimi antoikin odottaa juuri tietynlaista leffaa. Ei
sillä, Rabies oli tähän asti nähdyistä Night Visions -leffoista se paras, vaikka toki vielä parempaakin toivottavasti nähdään.
Elokuva sijoittuu lähes kokonaisuudessaan sinne metsään ja vaikka
päivänvalossa oltiinkin, niin jotenkin elokuvaa ympäröi tietty
jännittävä tunnelma. Ehkä metsissä lymyävä paha ei ole ihan
käyttämättömintä kamaa, mutta tähän elokuvaan oli saatu aiheeseen
selvästi tuoretta näkökulmaa. Nimittäin elokuva kyllä näytti alussa
olevan kuin mikä tahansa slasher-leffa hulluine psykopaatteineen, mutta
kun elokuva on ohi, sitä huomaa, että sitä psykopaattia itse asiassa
nähtiin todella vähän. Sen sijaan elokuva on täynnä hahmoja, jotka kukin
vuorollaan tuntuu tulevan tavalla tai toisella raivon valtaan ja niinpä
kukaan hahmoista ei ole varmasti turvassa sekoamiselta tai raivon
kohteeksi joutumisesta. Näin ollen katsoja tyytyy vain seuraamaan sitä,
että kenen vuoro on seota ja kuka siitä saa lopulta kärsiä. Joitakin
melko tavanomaisia ratkaisuja elokuvassa oli kyllä käytetty (esim. niin
sanottu "väärä uhri"), mutta siitä huolimatta elokuva oli kaikkea muuta
kuin tylsää katsottavaa. Tähän auttoi eittämättä huumori, jota oli
käytetty elokuvassa suhteellisen paljon, mutta sekin oli sitten sen
verran tummanpuhuvaa, että siitä saa eniten irti juurikin kaltaiseni
kauhun harrastajat; en ihmettelisi vaikka jotkut kauhua suuremmin
katsomattomat eivät tajuaisi elokuvassa olevan huumoria juuri lainkaan.
Slashermaisia tappoja ja kuolemia tässä elokuvassa oli kylliksi, mutta
ei niin graafista, kuin pahimmissa näkemissäni elokuvissa. Kylliksi
kylläkin, jotta slashereiden ystävät saavat sitä mitä haluavat. Mitään
todellista kauhua ei tässäkään elokuvassa kyllä saatu aikaan. Elokuvassa
oli tosiaan monia hahmoja, joten elokuva tavallaan haarautuu useampaan
sivupolkuun, vaikka välillä nämä polut risteävätkin toistensa kanssa.
Niinpä välillä saattoi kulua pitkä hetki, ennen kuin tiettyjä henkilöitä
taas näytettiin ja ainakin itse pariin otteeseen totesin, että nyt
siitä tietyn henkilön näyttämisestä on kulunut ihan liian kauan aikaa.
Kuitenkin useampi tarinapolku tarkoitti myös useampaa loppuratkaisua ja
näistä hauskimpana oli ehdottomasti tämä autokyytikohtaus.
Näyttelijät olivat hyviä kautta rinnoin, vaikka nämä elokuvan nuoret
olivatkin kuin suoraa Hollywoodista, mutta sehän ei kuitenkaan
haitannut, kun hyvää työtä tekivät. Okei, Yael Groblas blondina Shirinä
oli vähän mitäänsanomaton, vaikka ihan lopussa hänkin näytti kyntensä.
Autoseurueen toista naista Adia esittänyt Ania Bukstein sen sijaan ei
tyytynyt olemaan vain nätti, vaan myös hyvä roolissaan ja hänkin
miellytti enemmän mitä pidemmälle elokuva eteni. Autoseurueen miehet
olivat ehkä hivenen Buksteinia heikompia, vaikka toisaalta ihan
perushyviä tällaiseen (semi)kauhuiluun. Muista hahmoista sitten Menashia
näytellyt Menashi Noy oli kaikessa tavallisuudessaankin vakuuttava.
Pisteitä: 3,5/5
Seuraavana arvosteluvuorossa: Viva Riva!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti