Ohjaus: Aharon Keshales, Navut Papushado
Käsikirjoitus: Aharon Keshales, Navut Papushado
Pääosissa: Menashe Noy, Ania Bukstein, Lior Ashkenazi
Valmistusmaa: Israel
Ilmestymisvuosi: 2010
Kesto: 90 min
- Älä tee heille mitään.
- Olet katsonut liikaa elokuvia. Minä aion vain vähän pelotella heitä.
Sisarukset Ofer ja Tali (Henry David ja Liat Harlev) ovat karkumatkalla metsässä, kun Tali putoaa psykopaatin (Yaron Motola) rakentamaan ansaan. Ofer lähtee hakemaan apua. Samaan aikaan toisaalla metsän siimeksessä metsänhoitaja Menashe (Menashe Noy) on tarkistuskäynnillä, kun hänen koiransa juoksee metsään ja kohti Talin ansapaikkaa. Oferin hakiessa apua häneen törmää autolla nuorisojoukko, joka on kääntynyt vahingossa väärälle metsätielle. Ofer selviää vähillä vammoilla ja hän saa autossa olleet miehet, Mikeyn ja Pinin (Ran Danker ja Ofer Schechter), mukaansa auttamaan Talia, sillä välin kun auton tytöt Adi ja Shir (Ania Bukstein ja Yael Grobglas) jäävät soittamaan poliisille ja kutsuun vastaa partio, joista toinen käyttää jokaisen tilaisuuden hyväkseen saadakseen hipelöidä kauniita naisia. Metsän siimeksessä kukaan heistä ei ole turvassa...
Night Visionsin torstaipäivä paketissa. Sen aloitti kuitenkin Rabies, joka on kuulemma Israelin ensimmäinen kauhuelokuva. Ohjaajien piti kuulemma olla paikan päällä, mutta heidän uusi elokuvansa oli nyt siinä vaiheessa, että he olivat viime hetkellä ilmoittaneet, etteivät nyt pääsekään; videotervehdys sentään nähtiin. Tämä ei tietenkään allekirjoittanutta haitannut, sillä elokuviahan itse olin tullut katsomaan, en niiden ohjaajia. Tästäkään elokuvasta en tiennyt etukäteen juuri mitään (kaikki edeltävä informaatio tuli juuri ennen elokuvan alkua), vaikka nimi antoikin odottaa juuri tietynlaista leffaa. Ei sillä, Rabies oli tähän asti nähdyistä Night Visions -leffoista se paras, vaikka toki vielä parempaakin toivottavasti nähdään.
Elokuva sijoittuu lähes kokonaisuudessaan sinne metsään ja vaikka päivänvalossa oltiinkin, niin jotenkin elokuvaa ympäröi tietty jännittävä tunnelma. Ehkä metsissä lymyävä paha ei ole ihan käyttämättömintä kamaa, mutta tähän elokuvaan oli saatu aiheeseen selvästi tuoretta näkökulmaa. Nimittäin elokuva kyllä näytti alussa olevan kuin mikä tahansa slasher-leffa hulluine psykopaatteineen, mutta kun elokuva on ohi, sitä huomaa, että sitä psykopaattia itse asiassa nähtiin todella vähän. Sen sijaan elokuva on täynnä hahmoja, jotka kukin vuorollaan tuntuu tulevan tavalla tai toisella raivon valtaan ja niinpä kukaan hahmoista ei ole varmasti turvassa sekoamiselta tai raivon kohteeksi joutumisesta. Näin ollen katsoja tyytyy vain seuraamaan sitä, että kenen vuoro on seota ja kuka siitä saa lopulta kärsiä. Joitakin melko tavanomaisia ratkaisuja elokuvassa oli kyllä käytetty (esim. niin sanottu "väärä uhri"), mutta siitä huolimatta elokuva oli kaikkea muuta kuin tylsää katsottavaa. Tähän auttoi eittämättä huumori, jota oli käytetty elokuvassa suhteellisen paljon, mutta sekin oli sitten sen verran tummanpuhuvaa, että siitä saa eniten irti juurikin kaltaiseni kauhun harrastajat; en ihmettelisi vaikka jotkut kauhua suuremmin katsomattomat eivät tajuaisi elokuvassa olevan huumoria juuri lainkaan. Slashermaisia tappoja ja kuolemia tässä elokuvassa oli kylliksi, mutta ei niin graafista, kuin pahimmissa näkemissäni elokuvissa. Kylliksi kylläkin, jotta slashereiden ystävät saavat sitä mitä haluavat. Mitään todellista kauhua ei tässäkään elokuvassa kyllä saatu aikaan. Elokuvassa oli tosiaan monia hahmoja, joten elokuva tavallaan haarautuu useampaan sivupolkuun, vaikka välillä nämä polut risteävätkin toistensa kanssa. Niinpä välillä saattoi kulua pitkä hetki, ennen kuin tiettyjä henkilöitä taas näytettiin ja ainakin itse pariin otteeseen totesin, että nyt siitä tietyn henkilön näyttämisestä on kulunut ihan liian kauan aikaa. Kuitenkin useampi tarinapolku tarkoitti myös useampaa loppuratkaisua ja näistä hauskimpana oli ehdottomasti tämä autokyytikohtaus.
Näyttelijät olivat hyviä kautta rinnoin, vaikka nämä elokuvan nuoret olivatkin kuin suoraa Hollywoodista, mutta sehän ei kuitenkaan haitannut, kun hyvää työtä tekivät. Okei, Yael Groblas blondina Shirinä oli vähän mitäänsanomaton, vaikka ihan lopussa hänkin näytti kyntensä. Autoseurueen toista naista Adia esittänyt Ania Bukstein sen sijaan ei tyytynyt olemaan vain nätti, vaan myös hyvä roolissaan ja hänkin miellytti enemmän mitä pidemmälle elokuva eteni. Autoseurueen miehet olivat ehkä hivenen Buksteinia heikompia, vaikka toisaalta ihan perushyviä tällaiseen (semi)kauhuiluun. Muista hahmoista sitten Menashia näytellyt Menashi Noy oli kaikessa tavallisuudessaankin vakuuttava.
Pisteitä: 3,5/5
Seuraavana arvosteluvuorossa: Viva Riva!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti