Alkuperäinen nimi: Inbred
Ohjaus: Alex Chandon
Käsikirjoitus: Alex Chandon, Paul Shrimpton
Pääosissa: Jo Hartley, James Doherty, James Burrows
Valmistusmaa: Saksa, Iso-Britannia
Ilmestymisvuosi: 2011
Kesto: 90 min
Sosiaalityöntekijät Kate ja Jeff (Jo Hartley
ja James Doherty) vievät joukon ongelmanuoria rauhoittumaan maaseudulle
pienten motivoivien askareiden pariin. Matkalla he näkevät oudon
paikallisten ajanviettotavan, jossa yhtä sidottua ihmistä hakataan,
mutta eivät pohdi sitä sen enempää. He asettautuvat viikonlopuksi
tyhjillään olevaan taloon, joka on kaikesta päätellen nähnyt parhaat
päivänsä jo vuosia aiemmin. Koska kyse on rauhoittumisesta, ensitöikseen
Jeff kerää kaikilta nuorilta kännykät pois. Nuoria ei liiemmin
kiinnostaisi koko touhu, mutta heillä ei ole juurikaan vaihtoehtoa.
Myöhemmin porukka lähtee tutustumaan kylään, jonka asukkaat
osoittautuvat hyvin sisäsiittoiseksi porukaksi ja myöhemmin he saavat
huomata, että nämä asukkaat eivät juuri pidä vieraista... tai sitten he
pitävät heistä liiankin paljon...
Keskiviikon toisena elokuvana oli vuorossa
elokuva, joka hyvin taitaa vastata monia muitakin tämän festivaalin
elokuvia eli toisin sanoen menen katsomaan elokuvia, koska niitä
esitetään, vaikka en tietäisikään niistä oikeastaan juuri mitään
etukäteen. Vaikka en olekaan kuvastoltaan ihan rankimpien kauhuelokuvien
ystävä, niin olen henkisesti valmistautunut kohtaamaan tämän
festivaalin aikana ihan mitä vaan ja tälleen festarimuodossa
kyseisenlaiset elokuvat menevätkin, vaikken niitä välttämättä
kotioloissa jaksaisi...tai jaksaisin, jos tuntisin niitä. Nämä tällaiset
festivaalit ovatkin kivoja siinä mielessä, että saan ainakin vähän
lisää tietämystä minulle niin rakkaasta kauhugenrestä, vaikka nyt
ensimmäisen päivän osalta tulikin nähtyä vain uutuuksia. Inbred
kuitenkin tuntui kuuluvan niihin tapauksiin, jotka pyrkivät saamaan
nimenomaan kulttimainetta ja kuka ties vaikka onnistuisikin siinä,
vaikka omalla kohdallani nipin napin pääsi positiiviseksi tapaukseksi.
Elokuvassa oli paljon vanhaa, mutta jonkin
verran uutta. Joukko ihmisiä lähtee syrjäkylille ja sitten paikallisista
alkaa paljastua yhtä jos toista kammottavaa, millä on sitten vaikutusta
näihin vierailijoihinkin. Samantyyppisiä tarinoita on siis kauhugenre
pullollaan. Kuitenkin elokuva onnistuu olemaan pitkän aikaa ihan
kiinnostavaa katseltavaa, mitä nyt ärsyttävät (hyvis)hahmot vähän
latistivat fiilistä. Tällaiseen verrattain pienen budjetin tuotokseen
olisi hyvin sopinut se, että asiaan olisi menty vähän nopeammassa
tahdissa, sillä nyt varsinaiset tapahtumat liikkeelle paneva Jeffin
loukkaantuminen kestää ihan liian kauan. Sitä ennen mennään ensiksi
sinne majapaikkaan, sitten tutustutaan kyläläisiin ja lopulta tehdään
matkaa vielä hylätyille junavaunuille. Sinänsä erilaisia tapahtumia ei
ole liiaksi ennen kuin Jeff loukkaantuu, mutta kun niissä tapahtumissa
vietetään ihan liian kauan aikaa, ennen kuin päästään kunnolla
liikkeelle. Ei sillä, myös elokuvan lopputapahtumissa riitti turhaa
venyttämistä (varsinkin se oven tiirikoimisjuttu), mutta silloin
tapahtui kuitenkin aina välillä edes jotain mielenkiintoista eli
jokseenkin näyttäviä tappoja, jotka kaiken lisäksi saivat yleisössä
aikaan naurua kuten myöskin monet muutkin paikallisten puuhat (ja
ulkonäöt). Itseäni eivät gore-meiningit niinkään naurattanut, mutta
pidin niistä aikalailla ja elokuvan jälkeen kummastelinkin, että pidin
tarinaa enemmän juurikin näistä monista kuolemista, mitä nyt Jimin
(Seamus O'Neill) kohtalo ei kummoista reaktiota saanut aikaan... tai
sitten odotin liikaa siihen päälle vielä jotain haisevaa lisäystä.
Elokuvassa ei ollut tekstitystä ja näiden kyläläisten mongerrus oli
välillä hyvin vaikeaa tulkittavaa, mutta samalla huomasin, ettei
elokuvasta pitämiseen tarvittu edes kaiken puheen ymmärtämistä; jotenkin
ne kaikki hahmojen mielenliikkeet kävivät hyvin selväksi, vaikkei
kaikista dialogeista saanutkaan selvää. Goreilua oli paljon, mutta ei
niin paljon, että se olisi riittänyt pelastamaan muuten melko
keskinkertaista leffaa, mutta loppuratkaisu oli sen verran hauska, että
tykkäämiskäyräni venähti piirun verran myönteisen puolelle.
Minkkikohtauksissa (vai mikä eläin olikaan) minäkin vähän naureskelin.
Se oli ihana!
Katea näytellyt Jo Hartley oli
näyttelijöistä sellainen ainoa todellinen valopilkku, vaikka
ongelmanuoria Timiä ja Samia näytelleet James Burrows ja Nadine Rose
Mulkerrin olivat ihan kohtuullisia. Hartley vaan tuntui jotenkin niin
aidolta sossutädiltä, joka yrittää edes vähän nähdä asioita myös nuorten
näkökulmasta ja paniikin vallattua tyypit Hartley oli porukasta paras.
Jimiä ja Dwightia näytelleet Seamus O'Neill ja Chris Waller puolestaan
edustivat turhan stereotyyppisiä ongelmanuoria, varsinkin siellä
junavaunujen hautausmaalla. James Dohertyn näyttelemä Jeff oli varsinkin
alussa vähän ärsyttävä hahmo, mutta parani pikku hiljaa ihan
kelvolliseksi. Kyläläisiä esittäneet olivat mielenkiintoisella tavalla
meikattuja.
Pisteitä: 3/5
Seuraavana arvosteluvuorossa: Rabies
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti