torstai 27. lokakuuta 2011

Night Visions: Inbred

Alkuperäinen nimi: Inbred
Ohjaus: Alex Chandon
Käsikirjoitus: Alex Chandon, Paul Shrimpton
Pääosissa: Jo Hartley, James Doherty, James Burrows
Valmistusmaa: Saksa, Iso-Britannia

Ilmestymisvuosi: 2011
Kesto: 90 min



Sosiaalityöntekijät Kate ja Jeff (Jo Hartley ja James Doherty) vievät joukon ongelmanuoria rauhoittumaan maaseudulle pienten motivoivien askareiden pariin. Matkalla he näkevät oudon paikallisten ajanviettotavan, jossa yhtä sidottua ihmistä hakataan, mutta eivät pohdi sitä sen enempää. He asettautuvat viikonlopuksi tyhjillään olevaan taloon, joka on kaikesta päätellen nähnyt parhaat päivänsä jo vuosia aiemmin. Koska kyse on rauhoittumisesta, ensitöikseen Jeff kerää kaikilta nuorilta kännykät pois. Nuoria ei liiemmin kiinnostaisi koko touhu, mutta heillä ei ole juurikaan vaihtoehtoa. Myöhemmin porukka lähtee tutustumaan kylään, jonka asukkaat osoittautuvat hyvin sisäsiittoiseksi porukaksi ja myöhemmin he saavat huomata, että nämä asukkaat eivät juuri pidä vieraista... tai sitten he pitävät heistä liiankin paljon...

Keskiviikon toisena elokuvana oli vuorossa elokuva, joka hyvin taitaa vastata monia muitakin tämän festivaalin elokuvia eli toisin sanoen menen katsomaan elokuvia, koska niitä esitetään, vaikka en tietäisikään niistä oikeastaan juuri mitään etukäteen. Vaikka en olekaan kuvastoltaan ihan rankimpien kauhuelokuvien ystävä, niin olen henkisesti valmistautunut kohtaamaan tämän festivaalin aikana ihan mitä vaan ja tälleen festarimuodossa kyseisenlaiset elokuvat menevätkin, vaikken niitä välttämättä kotioloissa jaksaisi...tai jaksaisin, jos tuntisin niitä. Nämä tällaiset festivaalit ovatkin kivoja siinä mielessä, että saan ainakin vähän lisää tietämystä minulle niin rakkaasta kauhugenrestä, vaikka nyt ensimmäisen päivän osalta tulikin nähtyä vain uutuuksia. Inbred kuitenkin tuntui kuuluvan niihin tapauksiin, jotka pyrkivät saamaan nimenomaan kulttimainetta ja kuka ties vaikka onnistuisikin siinä, vaikka omalla kohdallani nipin napin pääsi positiiviseksi tapaukseksi.

Elokuvassa oli paljon vanhaa, mutta jonkin verran uutta. Joukko ihmisiä lähtee syrjäkylille ja sitten paikallisista alkaa paljastua yhtä jos toista kammottavaa, millä on sitten vaikutusta näihin vierailijoihinkin. Samantyyppisiä tarinoita on siis kauhugenre pullollaan. Kuitenkin elokuva onnistuu olemaan pitkän aikaa ihan kiinnostavaa katseltavaa, mitä nyt ärsyttävät (hyvis)hahmot vähän latistivat fiilistä. Tällaiseen verrattain pienen budjetin tuotokseen olisi hyvin sopinut se, että asiaan olisi menty vähän nopeammassa tahdissa, sillä nyt varsinaiset tapahtumat liikkeelle paneva Jeffin loukkaantuminen kestää ihan liian kauan. Sitä ennen mennään ensiksi sinne majapaikkaan, sitten tutustutaan kyläläisiin ja lopulta tehdään matkaa vielä hylätyille junavaunuille. Sinänsä erilaisia tapahtumia ei ole liiaksi ennen kuin Jeff loukkaantuu, mutta kun niissä tapahtumissa vietetään ihan liian kauan aikaa, ennen kuin päästään kunnolla liikkeelle. Ei sillä, myös elokuvan lopputapahtumissa riitti turhaa venyttämistä (varsinkin se oven tiirikoimisjuttu), mutta silloin tapahtui kuitenkin aina välillä edes jotain mielenkiintoista eli jokseenkin näyttäviä tappoja, jotka kaiken lisäksi saivat yleisössä aikaan naurua kuten myöskin monet muutkin paikallisten puuhat (ja ulkonäöt). Itseäni eivät gore-meiningit niinkään naurattanut, mutta pidin niistä aikalailla ja elokuvan jälkeen kummastelinkin, että pidin tarinaa enemmän juurikin näistä monista kuolemista, mitä nyt Jimin (Seamus O'Neill) kohtalo ei kummoista reaktiota saanut aikaan... tai sitten odotin liikaa siihen päälle vielä jotain haisevaa lisäystä. Elokuvassa ei ollut tekstitystä ja näiden kyläläisten mongerrus oli välillä hyvin vaikeaa tulkittavaa, mutta samalla huomasin, ettei elokuvasta pitämiseen tarvittu edes kaiken puheen ymmärtämistä; jotenkin ne kaikki hahmojen mielenliikkeet kävivät hyvin selväksi, vaikkei kaikista dialogeista saanutkaan selvää. Goreilua oli paljon, mutta ei niin paljon, että se olisi riittänyt pelastamaan muuten melko keskinkertaista leffaa, mutta loppuratkaisu oli sen verran hauska, että tykkäämiskäyräni venähti piirun verran myönteisen puolelle. Minkkikohtauksissa (vai mikä eläin olikaan) minäkin vähän naureskelin. Se oli ihana!

Katea näytellyt Jo Hartley oli näyttelijöistä sellainen ainoa todellinen valopilkku, vaikka ongelmanuoria Timiä ja Samia näytelleet James Burrows ja Nadine Rose Mulkerrin olivat ihan kohtuullisia. Hartley vaan tuntui jotenkin niin aidolta sossutädiltä, joka yrittää edes vähän nähdä asioita myös nuorten näkökulmasta ja paniikin vallattua tyypit Hartley oli porukasta paras. Jimiä ja Dwightia näytelleet Seamus O'Neill ja Chris Waller puolestaan edustivat turhan stereotyyppisiä ongelmanuoria, varsinkin siellä junavaunujen hautausmaalla. James Dohertyn näyttelemä Jeff oli varsinkin alussa vähän ärsyttävä hahmo, mutta parani pikku hiljaa ihan kelvolliseksi. Kyläläisiä esittäneet olivat mielenkiintoisella tavalla meikattuja.

Pisteitä: 3/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Rabies

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti