keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Kellari

Alkuperäinen nimi: Huset vid vägens ände
Ohjaus: Martin Kjellberg, Nils Wåhlin
Käsikirjoitus: Martin Kjellberg, Nils Wåhlin
Pääosissa: Mattias Ohlsson, Henrik Danielsson, Sandra Tordardottir
Valmistusmaa: Ruotsi
Ilmestymisvuosi: 2003
Kesto: 73 min

- Me vuokrasimme talon sieltä läheltä.
- Ei siellä ole mitään taloja.

 
Neljä taideopiskelijaa, Stefan, Marcus, Jessica ja Jonas (Mattias Ohlsson, Henrik Danielsson, Sandra Tordardottir ja David Clausson) vuokraa syrjäisen talon eristäytyäkseen taiteen tekoon ja talon vuokraajana toimii vanha harvahampainen nainen (Ester Bager). Heidän saapuessaan talolle yksi heistä, Jonas, näkee yläkerran ikkunassa jonkun, mutta muut eivät missään ketään näe, joten he asettuvat taloksi sen jälkeen, kun etsintöjenkään jälkeen ketään ei löydy. Kellarissa he tosin törmäävät seinään maalattuun karmivaan naamaan. Nämä eivät jää suinkaan ainoiksi outouksiksi, vaan vähän väliä yksi toisensa jälkeen saa todistaa jotain outoa tapahtuvan, mutta mihin kaikki mahtaakaan johtaa...

Turun Elokuvadivarista tykkään erityisesti siitä, että siellä ei kauhuvalikoima rajoitu (lähes) pelkkiin englanninkielisiin kauhuelokuviin, vaan sieltä löytyy myös muista maista vaikka mitä. Tämä elokuva tarttuikin mukaani mitä luultavimmin juuri siksi, että elokuva ei ollut englanninkielinen ja saattoi tekemistä olla myöskin julkaisun houkuttelevalla kannella. Niin ja sitten kun siihen lisätään sekin seikka, etten ole ruotsalaisia kauhujakaan nyt niin montaa nähnyt, niin mikä ettei. Eilen sitten sainkin tietää, että Kellari on melko pienellä budjetilla tuotettu, ehkä jopa opiskelijoiden lopputyötä muistuttava pätkä, mutta vaikka tämä ei siitäkään huolimatta kovin huono ollut, niin ei sitten hirveän hyväkään, vaan jotain siltä väliltä.

Elokuva tosiaan seuraa näitä neljää taideopiskelijaa siellä oudossa talossa, mutta ei tee sitä loppujen lopuksi kovinkaan jännittävästi. Tekijät ovat ilmeisesti luottaneet säikyttelyn voimaan ja siten näitä nopeita välähdyksiä oudoista kasvoista ja vähän muistakin näkee siellä täällä ja ei, nämä välähdykset eivät säikyttäneet minua kertaakaan. Toki talossa sitten tapahtuu niin sanottuja rauhallisiakin outouksia, mutta selvästi vähemmän. Talossa siis tapahtui yhtä jos toista: yksi näkee hahmoja ikkunan takana sisällä, toinen kellarissa, kolmas naamoja videokamerassa ja neljäs sitten vielä kuvissa, mutta kenellekään ei tule mieleenkään lähteä mäkeen sieltä ennen kuin vasta toisen yön jälkeen, vaikka sitä ennen vaikka mitä olikin tapahtunut. Mikään näistä nelikolle tapahtuvista asioista ei kuitenkaan tosiaan jännittänyt, mutta en voi väittää, ettenkö olisi seurannut tätä kauhukohellusta vähintäänkin huvittuneena, mikä tekikin siitä ihan katsottavan, mutta selvästikin eri syistä kuin mitä tekijät olivat halunneet. Siitäkin huolimatta, että oikein mitään nelikolle tapahtuneiden asioiden ja mielentilojen muutoksien syistä ei katsojalle kerrottukaan. Myönnettäköön, että näiden taideopiskelijoiden yhteisen taipaleen ollessa lopuillaan alkoi huumorintajunikin olevan vähän finaalissa juurikin sen mitään selittämättömän tapahtumaputken vuoksi, eikä hahmojen kohtalot tuntuneet enää edes mielenkiintoisilta. Elokuvan nimenäkin oleva kellari oli kyllä ihan kiva sokkelomainen rakennelma.

Näille taideopiskelijoille riitti ruutuaikaa noin tunniksi ja epäilen, että johtuu nimenomaan siitä, että elokuvaa päätettiin jatkaa vielä poliisimiehen (David Weiss) tutkinnoilla ja samalla sitten selviää itse talonkin historiasta jotain, mutta ei kuitenkaan mitään sellaista, mikä oikeasti selittäisi kaikki ne oudot tapahtumat siellä talossa. Tätä keinotekoiselta tuntuvaa jatkopalaa voi toki kritisoida surutta, enkä minäkään siitä nyt järin innostunut ollut, mutta samalla täytyy sanoa, että poliisin seikkaillessa siellä kellarissa elokuva koki sen jännittävimmät hetket ja niinpä seurasin poliisin menoa ihan mielenkiinnolla. Kuitenkin sama selittämättömien tapahtumien suma seurasi tätä lyhyehköä jatkopalaakin, joten ei siitäkään liian hyvä maku jäänyt varsinkaan, kun elokuva päättyikin niin typerällä tavalla.

Koska elokuvan laatua leimasi tietty opiskelijatyömäisyys, niin ei näyttelijöiltä voinut liikoja odottaa, mutta eipä taideopiskelijanelikkoa näytelleet nuoret nyt niin huonoja olleetkaan, vaikka amatöörimäisyys näkyikin heidän suorituksistaan. Tapahtumien keskiössä olleen Stefanin näyttelijä Mattias Ohlsson oli ehkä nelikosta se paras, mutta tosiaan nämä muut tahtoivat sitten jäädäkin melko vaisuiksi. Ei IMDB eikä Google kerro poliisia esittäneen David Weissin taustoista juuri mitään, joten en tiedä, onko hänellä ollut aiempaa näyttelijäkokemusta minkä verran, mutta hän oli uskottavampi hahmo kuin nämä nuoret yhteensä, minkä ansiosta tähän loppujaksoon olikin saatu sitä pientä jännitettä mukaan.

Pisteitä: 2,5/5

Satunnainen klaffivirhe matkan varrelta: Ensimmäisenä mökissä vietettynä aamuna Jessica kertoo Marcukselle Stefanin lähteneen kauppaan ostamaan vessapaperia. No, tätä kertoessaan ikkunasta näkyi, kuinka heidän autonsa, jolla Stefankin sinne kauppaan meni, seisoi talon pihalla.

Seuraavana arvosteluvuorossa: Experiment - Ihmiskoe

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti