keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Conan barbaari

Alkuperäinen nimi: Conan the Barbarian
Ohjaus: John Milius
Käsikirjoitus: John Milius, Oliver Stone
Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Gerry Lopez, James Earl Jones
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1982
Kesto: 125 min

- Why do you cry?
- He is Conan, Cimmerian. He won't cry, so I cry for him.


Conanin (Arnold Schwarzenegger, Jorge Sanz) vanhemmat ja samalla koko kylän aikuinen väestö tapetaan ja Conan viedään muiden lasten tavoin orjaksi. Siellä hänestä tulee hyvin vahva, joten hänet ostetaan gladiaattorisoturiksi, missä hommassa hän on lyömätön. Myöhemmin hän oppii lisää taistelulajeista, mutta myös lukemaan ja kirjoittamaan, joten eräänä yönä Conan vapautetaan salaa ja hän pakenee. Pakoreissunsa aikana hän löytää sitten itselleen miekan, minkä hän ottaa käyttöönsä ja sen jälkeen kukaan ei ole Conanilta turvassa, ei edes Conanin vanhempien tappaja Thulsa Doom (James Earl Jones)...

Tämä elokuva piti katsoa jo viime kuussa kuukauden WANHAna vähän niin kuin uuden Conan the Barbarian -elokuvan vanavedessä, mutta blogin palvelinongelmat sotkivat nämä suunnitelmat, sillä olin suunnitellut katsovani Conan barbaarin juuri katkon sattuessa eli syyskuun lopulla; niinpä edelliskuulta jäi WANHA kokonaan katsomatta. Halusin kuitenkin antaa uudelle Conan-leffalle mahdollisuuden, enkä siten katsonutkaan tätä elokuvaa uutta versiota ennen, mikä olisi saattanut laimentaa uudesta leffasta nauttimista, mutta näin jälkiviisaana on toki pakko todeta, ettei se kokemus enää paljon enempää olisi voinut laimeta. No, nyt sitten vihdoin. Uskotteko muuten, jos sanon, että olen nähnyt tämän elokuvan tasan yhden kerran aiemmin? No, totta se on, uskoitte sitä tai ette ja tämäkin tosiaan tapahtui silloin, kun ostin elokuvan dvd:lle eli arviolta joskus 3-5 vuotta sitten. Vaikka elokuvan näkemisestä onkin verrattain lyhyt aika, niin ihmeen paljon olin kuitenkin elokuvasta unohtanut, mutta muistini mukaan pidin tästä tuolloin aikalailla ja niinpä yllätyinkin, että elokuva ei tällä kertaa enää iskenyt ihan yhtä paljon (onkohan musta tulossa vanha?), vaikka mukavaahan tämän katsominen edelleen oli.

En nyt muista, mitä mieltä olin mistäkin elokuvan osasta ensimmäisen katselukerran jälkeen, mutta ainakaan tällä kertaa elokuvan alkuosa ei hirveästi minua lämmittänyt (vähän kuitenkin) ja olikin selvästi se heikompi puolisko. Vaikka alussa hyvin taustoitetaan Conanin kasvaminen valtavaksi lihaskimpuksi, niin jotenkin en vaan löytänyt siitä ystävää, kuten en myöskään hirveästi tästä gladiaattorisoturina olemisesta. Vasta sen jälkeen, kun Conan pääsee pakenemaan, alkaa elokuva kiehtoa yhä enemmän, ja vaikka pieniä suvantovaiheita on luvassa myöhemminkin, niin kuitenkin tämä kiinnostavuuden taso on nouseva trendi koko lopun elokuvaa. Enhän minä into piukassa Conanin tarinaa seurannut lopussakaan, mutta selvästi alkupuoliskoa (tai puolta väliä) enemmän. Ilmiselvästi tunnelman vähittäisellä paranemisella oli tekemistä elokuvan musiikilla, joka kyllä miellytti jo heti elokuvan alussa, mutta pääsi kuitenkin kunnolla oikeuksiinsa vasta kun kunnolla päästään seikkailemisen makuun. Varsinkin tykkäsin kovasti näistä Conanin ja toverinsa Subotain (Gerry Lopez) yhteisissä ensimmäisistä hetkistä. Taisteluosuudet olivat elokuvan kääntyessä loppupuolelle varsin mainioita ja varsinkin viimeinen suuri taistelu oli oikein hauskaa katseltavaa, varsinkin kun myös Conanin kumppaneillekin riitti hyviä tappoja. Yllä mainittu lainaus on muuten yksi kaikkien aikojen suosikeistani leffalainauksien joukossa ja se olikin lähes ainoa asia, minkä elokuvasta etukäteen muistin. Elokuvan loppu povasi jo elokuvalle jatkoa, mutta ei sinänsä jättänyt mitään pois tästä elokuvasta.

Conanin hahmo oli mielestäni juuri sellainen kuin sen pitikin olla: miehinen, macho barbaari. Hän ei loppujen lopuksi niin paljon puhunut, vaan keskittyi enemmän seikkailemiseen ja kostomentaliteetin ylläpitämiseen. Minusta oli hyvä juttu, ettei hänestä tehty sellaista "En tee näin, vaikka muut haluaisivatkin minun tekevän näin" -tyylistä pehmoa, vaikka pieni epäilys kävikin Conanin tavatessa ensimmäistä kertaa naisen, vaan Conan oli tosiaan karski barbaari, joka säilytti sen barbaarimaisuutensa loppuun asti. Tykkäsin kyllä.

Mitä tulee sitten Arnold Schwarzeneggeriin, niin okei, olihan hän omiaan tällaiseen machorooliin, mutta mitä seurasin hänen ilmeitään pitkin elokuvaa, niin en minä ihan kaikista kohtauksista löytänyt uskottavan oloista hahmoa. Kyllähän hän hyvin elehti noin ylipäätään, mutta sitten kun nähtiin vähän lähempää kuvaa kasvoista, niin jokin siinä ei vain natsannut, tosin ei sillä, riitti elokuvassa paljon niitäkin hetkiä, jolloin Iso-Arska oli oikein edukseen. Conanin kumppaneita esittäneet Mako ja Gerry Lopez olivat molemmat veikeitä lisiä elokuvaan. Thulsa Doomin roolissa James Earl Jones oli kyllä roolinsa arvoinen, mutta samalla jäi hieman vähäeleiseksi tapaukseksi. Mukana menossa: Max von Sydow, jota en tosin tunnistanut edes elokuvan jälkeen, kun piti katsoa hänen kohtauksensa uudestaan vain tarkistaakseni, oliko hän tunnistettavissa. No, minä en siinä onnistunut. *puna*

Pisteitä: 3,5/5

PS. Conanin jatko-osa tuli arvosteltua jo blogin alkuaikoina (linkki alla), mutta katson sen nyt tänään uudestaan ja huomenna katson myöskin erään toisen jo arvostelemani elokuvan (Ringu), joten seuraava arvostelu tulossa aikaisintaan perjantai-iltana, ellei mene kokonaan viikonlopun yli.

Seuraavana arvosteluvuorossa: Rasen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti