perjantai 14. lokakuuta 2011

Amityville 2 - paholaisen piiri

Alkuperäinen nimi: Amityville II: The Possession
Ohjaus: Damiano Damiani
Käsikirjoitus: Tommy Lee Wallace
Pääosissa: James Olson, Jack Magner, Burt Young
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1982
Kesto: 104 min

- But daddy, it was the brushes, we didn't do it!
- Mark, you think, that's funny, huh?


Kuusihenkinen Montellin perhe muuttaa Amityvillessa sijaitsevaan taloon, mutta hämmästelevät muun muassa kiinni naulattuja ikkunoita. Vielä muuttopäivänä perheen äiti Dolores (Rutanya Alda) löytää kellarista salaisen luukun, joka johtaa jonkinasteiseen viemäriverkostoon, mutta se on niin paskainen, ettei hän anna sille sen enempää huomiota. Pikku hiljaa talossa alkaa tapahtua yhtä jos toista erikoista esimerkiksi perheen pienimpien lasten Markin ja Janin (Brent Katz ja Erika Katz) huoneessa, jossa oudot voimat piirtelevät ja kirjoittavat seinille. Kun sitten muu perhe on poissa, kuulee perheen vanhin poika Sonny (Jack Magner) talossa vallitsevien pahojen voimien kutsun ja siitähän ei hyvää seuraa...

Jos joku on ihmetellyt, miksi olen viime aikoina listannut useamman vaihtoehdon seuraaviksi arvosteluvuorossa oleviksi elokuviksi (ja typottanut pahasti tämän elokuvan nimen, mutta korjasin ne jo), niin tämä on johtunut puhtaasti siitä, että olen päättänyt ottaa tiukemman linjan jatko-osien suhteen ja pyrinkin katsomaan kaikki tietyn leffasarjan elokuvat (melkein) putkessa (leffakäynnit toki vähän sotkevat). Nyt tässä on ollut monta peräkkäistä seuraavina katseluvuorossa olevaa elokuvaa, jotka ovat sisältäneet jatko-osia, joita minulla ei ole vielä ollut, mutta joita olen tässä pitkin syksyä odotellut saapuvaksi ja olenpahan niitä ollessani joutunut ainakin vähän luopumaan tiukasta kannastani katsoa elokuvat hankkimisjärjestyksessä. Kuitenkin olen noita arvosteluja rustannut töissä ruoka-tunnin aikana (kuten tätäkin), niin en ole tiennyt vielä kirjoitusvaiheessa, odottaako minua kotona kenties joku himotuista jatko-osista, joten siksi niissä tulevista arvosteluista kertovissa "lupauksissa" on ollut vähän epämääräisyyksiä. Nyt sitten eilen sain viimeisenkin Amityville-elokuvan ja niinpä pääsen vihdoin jatko-osien kimppuun ja toivoa vain sopii, että ne muutkin kaivatut jatko-osat kolahtaisivat postiluukusta tämän Amityville-putken aikana.

Katsoin keväämmällä Luojan tähden, paetkaa! -nimellä kulkeneen ensimmäisen Amityville-elokuvan, jota pidin melko keskinkertaisena tuotoksena ja etenkin sen väitetty tositapahtumiin perustuminen laimensi elokuvan katsomista, mutta tosiaan kun elokuvan katsomisesta oli kulunut niin vähän aikaa, en lähtenyt katsomaan sitä uudestaan, mitä nyt vähän netissä virkistin muistiani tapahtumien suhteen. No, jos on nähnyt kyseisen elokuvan, käytännössä tietää, mitä tässä osassa tapahtuu... tai tietää, jos sattuu tietämään myös sen, että tämä sarjan ensimmäinen jatko-osa on oikeastaan esiosa (minä en tiennyt ennen elokuvan loppua), jonka tapahtumiin ensimmäisessä Amityville-elokuvassa (tai siinä dokkarissa, joka oli leffan ekstroissa) viitataan. Niinpä lähdinkin tätä katsomaan vain fiktiona, joten en sitten tiedä, tykkäsinkö siitä syystä Amityville 2 - paholaisen piiristä ainakin hivenen enemmän kuin edeltäjästään.

Elokuva siis kertoo siitä, kuinka tämä niin sanottu alkuperäinen perhe, eli se perhe, jonka traaginen kohtalo varmasti oli auttamassa kyseistä Amityvillessa sijaitsevaa taloa saamaan maineensa, muuttaa taloon ja joutuvat heti keskelle outoja tapahtumia. Aluksi katselin tosiaan elokuvaa kuin mitä tahansa kummitustaloelokuvaa ja vaikka aihe onkin verrattain kulunut, niin tässä riitti kyllä jännittävyyttä sen verran, että hyvin elokuvan parissa viihtyi, vaikka vähän hölmöjä tapahtumia olikin. Taustalla soinut musiikki loi kivasti sellaista vähän jännittävämpää tunnelmaa ja kuvaustapa toi paikoitellen mieleen jopa Halloweenin (eli paha voima oli jatkuvasti kameran takana). Tarina kulki loppujen lopuksi melko tavanomaisia kummitustalopolkuja, mitä nyt tosiaan tämä Sonnyn sekoaminen toi niin moneen kertaan koluttuun ideaan hieman lisäväriä. Isä Adamskyn (James Olson) mukaan tuleminen toi puolestaan vivahteita Manaajasta. Tietenkin elokuvan tausta on todellisissa tapahtumissa eli Sonnyn suorittamassa veriteoista, mutta siihen oli lisätty sitten näitä pahojen voimien liikkeitä niin, ettei tätä ihan faktana voinutkaan pitää. Elokuvassa oli kummitusjuttujenkin ulkopuolella pieniä epäloogisuuksia, mutta ei ne nyt pahasti haitanneet, kun kauhuviihdettähän tässä katseltiin. Elokuva loppui melko kliseisesti.

Se, etten tajunnut elokuvaa esiosaksi aiheutti tiettyjä huvittavia tilanteita pitkin elokuvaa, mutta nämä toimivat lähinnä vain positiivisessa mielessä. Ensinnäkin ajattelin sitä, kuinka talon myyjä ei ollut maininnut mitään talon maineesta Montellin perheelle ja ajattelin sen johtuneen vain siitä, että ei taloja pahojen asioiden muisteluilla myydä. Siinä vaiheessa jo vähän ihmettelin, kun ei perhe ollut saanut kuulla asiasta keneltäkään seudun asukkaalta, mutta en ruvennut pohtimaan sitä sen kummemmin. Lisäksi minulla oli talon maineen alkuperä jokseenkin hyvin muistissa ja niinpä pitkään mietinkin, että tekijät ovat päättäneet toistaa ne alkuperäiset ampumistapaukset, kun niin paljon samaa niissä oli. Hih! Kuitenkin kaikkiin näihin mietintöihin löytyi täysin looginen selitys siinä vaiheessa, kun tajusin elokuvan olevan juurikin esiosa.

Näyttelijöistä ei voi sanoa oikein mitään, kun ei niitä elokuvassa ollut. Tai no... oli oli, mutta oli sellaista luokkaa monet roolisuoritukset, ettei olisi uskonut kyseessä olevan näyttelijöitä. Sonnyn ollessa possessoituneena häntä esittänyt Jac Magner näytteli selvästi yli, mikä kumma kyllä vain lisäsi elokuvan viihdyttävyyttä, eikä Magner muutenkaan mitenkään erityisesti loistanut. Perheen äitiä esittänyt Rutanya Alda olikin sitten vain ja ainoastaan huono tavalla, josta minä en sitten niin pitänyt. Perheen vanhempaa tyttöä Patriciaa näytellyt Diane Franklin puolestaan oli ihan ok, kuten oikeastaan isä Adamskya esittänyt James Olsonkin. Rockystakin tuttu Burt Young puolestaan teki melko samankaltaisen roolin kuin Rocky-elokuvissakin ollen vain vähän äkkipikaisuuteen taipuvainen italianamerikkalainen.

Pisteitä: 3/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Iho jossa elän

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti