tiistai 14. huhtikuuta 2009

Rocky V

Alkuperäinen nimi: Rocky V
Ohjaus: John G. Avildsen
Käsikirjoitus: Sylvester Stallone
Pääosissa: Sylvester Stallone, Talia Shire, Burt Young
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1990


Voitettuaan Dragon Rocky (Sylvester Stallone) palaa Yhdysvaltoihin tuoden mukanaan päävamman, joka estää häntä nyrkkeilemässä. Pian Yhdysvaltoihin paluun jälkeen Rocky saa huomata olevansa vararikossa lankonsa Paulien (Burt Young) temppuilujen takia ja Rocky perheineen palaa juurilleen Rockyn vanhoille asuinkulmille. Siellä hän tapaa nyrkkeilijäksi halajavan Tommy Gunnin (Tommy Morrison) ja alkaa tämän manageriksi laiminlyöden omaa perhettään siinä sivussa. Samaan aikaan nyrkkeilypromoottori George Washington Duke (Richard Gant) tekee kaikkensa saadakseen Rockyn takaisin kehään...

En tiedä johtuuko se siitä, että John G. Avildsen palasi ensimmäisen Rockyn jälkeen jälleen ohjaajaksi, mutta Rocky V onnistuu olemaan selvästi parempi elokuva kuin kaksi edeltäjäänsä. Ei tämä kuitenkaan kahden ensimmäisen Rockyn tasolle pääse, mutta kuitenkin ihan kelvollinen jatko-osa.

Elokuva on edellisiä monitahoisempi, sillä elokuva ei seuraa vain Rockyn toilailuja, vaan myös hänen poikansa Rocky Juniorin (Sage Stallone) sopeutumista uusiin oloihin seurataan ihan kiitettävän paljon. Tarinassa kyllä oli joitakin heikkouksia, mutta pääosin sitä seurasi ilokseen. Tulevia tapahtumia ei kauheasti voinut ennakoida etukäteen ja tarjosi siten (iloisia) yllätyksiä siellä täällä aina elokuvan lopputaisteluun asti, vaikkei Rocky tälläkään kertaa hävinnyt. Kerrankin tuossa matsissa oli jotain tuoreutta verrattuna aiempiin osiin. Ehkä pieniä ristiriitoja oli havaittavissa aiempien osien kanssa (muun muassa Mickey-takaumissa), mutta ne eivät päässeet häiritsemään liian pahasti.

Burgess Meredithin nimi mainittiin alkuteksteissä ensimmäisten joukossa ja mietin jo, että Mickey oli tullut takaisin kummittelemaan oikein kunnolla, mutta mitäs vielä. Häntä näytetään kunnolla vain yhdessä kohtauksessa ja toisessa vain pieninä väläyksinä. Ymmärrän ratkaisun osittain, sillä nämä kohtaukset sijoittuvat kauas menneisyyteen, mutta silti Mickey oli selvästi vanhemman oloinen kuin ensimmäisissä Rocky-elokuvista (eikä edes enää näyttänyt vanhalta Harrison Fordiltakaan), mitä tekijät ovat selvästi yrittäneet peitellä hämärällä valaistuksella. Mitä tulee sitten muuhun näyttelijäkastiin, niin en tiedä, oliko tämä tarkoituksella, mutta minua todella ärsytti Richard Gantin näyttelemä Duken hahmo aina kun hän oli ruudussa, jopa siinä ihan ensimmäisessä kohtauksessaan. Neljännen osan jälkeen niin Talia Shire kuin Burt Youngkin oli jälleen saanut enemmän ruutuaikaa, mikä oli positiivista.

Pisteitä: 3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti