sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Project 1001, osa 193/1001: Frankenstein

Alkuperäinen nimi: Frankenstein
Ohjaus: James Whale
Käsikirjoitus: Garrett Fort, Francis Edward Faragoh
Pääosissa: Colin Clive, Mae Clarke, Boris Karloff
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1931
Kesto: 67 min

- You're crazy!
- Crazy, am I? We'll see whether I'm crazy or not.


Tohtori Henry Frankenstein (Colin Clive) varastelee apurinsa Fritzin (Dwight Frye) kanssa ruumiinosia salaisiin kokeisiinsa, joista Frankenstein ei suostu kertomaan edes lähimmäisilleen. Niinpä Frankensteinin kihlattu Elizabeth (Mae Clarke) huolestuu ja lähtee yhdessä ystävänsä Victor Moritzin (John Boles) ja Frankensteinin opettajana toimineen tohtori Waldmanin (Edward Van Sloan) kanssa Frankensteinin laboratorioon, mutta kun he pääsevät sinne, on Frankensteinin kokeet jo suorittamista vaille valmiit ja vierailijat pääsevätkin näkemään jotain ennenkokematonta: pala palalta tehdyn ihmisen herättämistä henkiin. Henkiin herätettyä ihmistä (Boris Karloff) ei kuitenkaan ihan täysin vastaa edes tohtori Frankensteinin toiveita, vaan siitä tulee todellinen hirviö...

Frankenstein kuuluu Draculan ohella niihin populaarikulttuurin ilmiöihin, joista minä olen jäänyt jokseenkin sivuun ja nämä alkuperäiset elokuvatkin on siten jäänyt näkemättä. Kuitenkin molempien kohdalla on nähty niin (parodioituja) sarjakuva- kuiin piirrettyversioita ja ainakin Draculasta on monia jäljitteleviä elokuvaversioita olemassa, joista tosin en myönnä varmasti nähneeni kuin Leslie Nielsenin tähdittämän parodian, ja näiden lukuisten versioiden kautta molempien elokuvien tarinat ovat ainakin osittain tuttuja hahmoja myöten. Tosin myönnettäköön, että ei siitä ole varmaan edes viittä vuotta, kun vielä luulin Frankenstein-nimen viittaavan siihen hirviöön, eikä niinkään hirviön luojaan (näitä paljastuksia tulee pari lisääkin vielä). Niinpä olikin korkea aika päästä käsiksi myös näihin alkuperäisiin elokuviin ja siinä missä Draculan vuoro tulee ehkä joskus ensi vuonna, Frankenstein-elokuvat katsellaan nyt. Näistä tämä ensimmäinen Frankenstein-elokuva oli ihan mukava tapaus, vaikkakaan ei nyt suoranaisesti pelottava.

Kuten edellä katsomassani Ihmissudessa, niin tässäkään elokuvassa ei jäädä liiaksi junnaamaan paikoilleen, vaan elokuva starttaa heti alussa tohtori Frankensteinin ja apuri Fritzin, jonka nimeksi olin luullut Igor, ruumiin(osa)ryöstötempauksilla. Näiden tempausten jälkeen painutaankin Elizabethin ja Victorin sekä myöhemmin tohtori Waldmanin luo, joiden dialogien kautta katsojallekin selitetään, mitä Frankensteinin salaisessa kammiossa on tapahtumassa (ihan kuin se nykykatsojille ainakaan epäselvää olisi). Tästä päästään vähitellen sitten hirviön henkiin herättämiseen ja sen karmeisiin seurauksiin samalla kun valmistaudutaan Elizabethin ja tohtori Frankensteinin häihin. Kaikissa näkemissäni Frankenstein-muunnelmissa hirviö on karannut laboratoriosta menemällä seinän läpi ja myönnän vielä senkin, että odotin niin käyvän myös tässä elokuvassa, mutta niin vain sen karkasikin oven kautta. Minut todella yllätti Frankensteinin lopullinen suhtautuminen luomukseensa, mutta noin muuten elokuva ei tarjonnut mitään suuria yllätyksiä, vaikka hirviön karkaamisen jälkeen tarinan jatkumissuunnasta en mitään tiennytkään. Tämä elokuva ei ollut yhtään sen pidempi kuin Ihmissusikaan (ettei vain 67 minuuttia olisi ollut jokin kauhuelokuvan standardipituus), joten eipä hirviökään pääse hirveästi tekemään pahojaan, vaikka yhden sen verran karmivan tempun tekikin, että ehdin jo ajatella, ettei sitä uskalleta tehdä näin varhaisessa elokuvassa, mutta tehtiin se sittenkin. Hirviön loppu oli toteutettu hyvinkin näyttävällä, mutta samalla ihanan hyytävällä tavalla. Tämän jälkeen seurannut loppukohtaus olisi voitu jättää kokonaan pois, kuten noin yleisestikin vähentää näitä rauhallisempia häähumujuttuja.

Hirviön ulkomuoto oli totta kai tuttu jo entuudestaan, mutta myönnän, että olihan se aika vaikuttava näky, kun sen näki nyt tässä elokuvassa. Sitä kyllä jäin vähän miettimään, että niin suuret taidot kuin Frankensteinilla tuntuikin olevan, niin miksei hän ollut saanut hirviön päästä sitten ihmismäisempää? No, ehkä on parasta olla ajattelematta liikaa. Hirviö kostaa toki kiduttajilleen, mutta kaiken kaikkiaan se vaikutti enemmänkin joltain jälkeenjääneeltä lapselta, joka ei oikein tajua tekojensa seurauksia, mikä näkyy sitten tässä järvenrantakohtauksessa. Tällaisenaankin hirviö oli selvästi jo mainitun Ihmissusi-elokuvan ihmissutta parempi hirviö.

Minusta oli hauskaa, että alkuteksteissä hirviön nimen paikalla oli vain ?-merkki, mutta lopputeksteissä nimen paikalla jo näkyy Boris Karloff. Lopputekstien ylälaidassa lukee vieläpä, että hyvien näyttelijöiden nimien julkaiseminen toistamiseen on todellakin sen arvoista ja olihan tässä ihan hyvät näyttelijät. Karloff totta kai oli maskin peitossa läpi elokuvan, joten hänestä olisi voinut kuvitella, ettei hän pääse näyttelijänä oikein esille, mutta näin ei suinkaan ollut, vaan hänen elehtimistä pystyi monesti havaitsemaan hirviön kulloisenkin mielentilan. Tämä näkyi varsinkin hirviön viimeisessä kohtauksessa, jossa hirviön hätä ja paniikki tuntui suorastaan käsinkosketeltavalta. Myös Colin Clive teki hienon roolityön tohtori Frankensteinina ja hän näyttelikin hullua tiedemiestä melko uskottavasti. Näiden kahden ulkopuolelta ehkä yllättäenkin esille nousi pääosin rauhallista Victoria esittänyt John Boles.

Pisteitä: 3,5/5

PS. Nytpähän taidan tietää senkin, mistä Simpsonien tekijät saivat ideansa alkuaikojen Kauhujen talo -jaksojen alkuvaroituksiinsa. Hih!

Seuraavana arvosteluvuorossa: Frankensteinin morsian

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti