Tällä kertaa Movie Mondayn haasteena on kertoa suosikki testosteronia ja machomeininkiä tarjoavista toimintaelokuvista
ja kuten viimeksikin, niin maanantaihaasteet totta kai hoidetaan
kuntoon näin sunnuntaina. Itsellähän toimintaelokuvien katsominen on
vähentynyt sanotaanko vaikka viimeisen kymmenen vuoden aikana todella
merkittävästi ja nykyään puhtaita toimintaelokuvia tulee katsottua
todella harvoin, vaikka vanhat suosikkitoiminnat ovatkin pitäneet hyvin
pintansa edelleen, mutta ihan samanlaista fiilistä ne eivät usein ole
saaneet kuin silloin joskus. Niinpä onkin vain positiivista, kun pääsen
näkemään minulle uusia toimintaelokuvia, jotka sitten tekevät kunnolla
vaikutuksen. Näin kävi alkuvuodesta, kun pääsin katsomaan elokuvan Pako New Yorkista,
jonka kohdalla olen tullut siihen tulokseen, että se on nimenomaan
jatko-osa, jonka tulin näkeneeksi joskus miljoona vuotta sitten, eikä
suinkaan tämä.
Minuun iski lujasti elokuvan tarjoama
maailma, sen musiikki sekä erityisesti elokuvan tarina, joka meni
toimintaelokuvaksi oikein sulavasti eteenpäin ja aika kului kuin
siivillä, sillä elokuvassa ei jääty turhia jarruttelemaan, vaan hyvän
toiminnan taso pidettiin yllä koko ajan. Toimintaosuuksissa oli
ammuskelua ja jonkin verran räjäyttelyäkin, mutta niitä ei ollut
kuitenkaan liikaa, joten minä viihdyin elokuvan parissa paremmin kuin
hyvin. Kuitenkin suurin syy elokuvan parhaudelle oli itse pääsankaria
Snake Plisskeniä näytellyt Kurt Russell.
En ole Kurt Russellilta loppujen lopuksi
kovinkaan montaa elokuvaa nähnyt, mutta niistä harvoista näkemistäni
elokuvista nimenomaan tämän elokuvan rooli Snake Plisskeninä on ollut
Russellin kohdalla ikimuistoisin. Plisskenin rooli vaatii kunnon
äijäasennetta ja sellaisen on Russell toden totta omaksunut
täydellisesti. Koko Russellin olemus huokuu machoasennetta ja äijyyttä,
puhuttiin sitten äijän takatukasta, parransängestä, vaaatetuksesta tai
silmälapusta, joka sekin taisi olla Russellin oma idea. Russellin
näyttelemästä Plisskenistä oikeasti näkee sen, että toi tyyppi on
oikeasti vaarallisen näköinen, mutta silti jollain kierolla tavalla
kuitenkin helvetin puoleensavetävä. Kun Plisskenillä oli vielä asenne
kohdallaan, niin ei paremmasta väliä.
Otsikon SNAKEEEEjne. huudahdus muuten ei
viittaa niinkään tähän elokuvaan, vaan Metal Gear Solid -pelisarjaan
(pelanneet tietävät miksi), jossa henkilöt Solid Snake ja varsinkin itse
Snake muistuttavat joiltakin osin Plisskeniä ja minulle on se ja sama,
mitä sarjan pääarkkitehti Hideo Kojima sanoo, niin en pidä yhtään
mahdottomana, etteikö Kojima olisi ottanut hahmoihinsa mallia nimenomaan
Snake Plisskenistä.
Päätin muuten juuri jatkaa keväällä tynkänä
alkaneen jatko-osien metsästyksen. Olen listannut ja numeroinut kaikki
ne omistamani elokuvat, joista on olemassa jatko-osia, ja niitä oli kuun
vaihteessa 108. Sitten otin esiin netin satunnaisnumerogeneraattorin ja
voitte olle varma, että oikeastaan vähän jopa tuuletin, kun näin, mikä
jatko-osa tuli tilausvuoroon. Kyllä, arvasitte oikein: Pako Los Angelesista.
Tämän ensimmäisen osan näkemisen jälkeen en malttaisi millään odottaa,
että pääsen näkemään senkin, mutta siihen menee vielä pitkä aika, kun on
edellä niin paljon kaikkea muutakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti