perjantai 2. syyskuuta 2011

Ihmemies MacGyver: Tuomiopäivä

Alkuperäinen nimi: MacGyver: Trail to Doomsday
Ohjaus: Charles Correll
Käsikirjoitus: John Considine
Pääosissa: Richard Dean Anderson, Beatie Edney, Peter Egan
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1994
Kesto: 93 min

- MacGyver, please. Let the police handle this.
- Well, the police can have their investigation, I'll have mine.


MacGyver (Richard Dean Anderson) saapuu Englantiin ystävänsä Paul Moranin (Nicholas Farrell) syntymäpäiville, joita ei luultavasti pidettäisi, ellei MacGyver olisi pelastanut Paulia vuorilta 15 vuotta aiemmin. Syntymäpäiväjuhlista tulee kuitenkin tragedia, kun tarjoilijoiksi naamioituneet roistot ampuvat Paulin sekä sieppaavat Paulin tyttären Elisen (Lena Headey), joka löydetään myöhemmin surmattuna joesta. MacGyver aloittaa omat tutkimuksensa, vaikka paikallinen poliisi ja erityisesti tutkintaa johtava Capshaw (Alun Armstrong) suhtautuukin MacGyverin sekaantumiseen hyvinkin nuivasti. Tutkimukset vievät MacGyverin yhä syvemmälle suurta salaliittoa, mutta joku tuntuu koko ajan tietävän MacGyverin kaikki liikkeet...

On jälkimmäisen Ihmemies MacGyver -tv-elokuvan vuoro ja samalla on aika jättää hyvästit MacGyverille... ainakin toistaiseksi. Kuten Ihmemies MacGyver: Kadonneen aarteen kohdalla, niin myöskään tästä elokuvasta en ollut tietoinen ennen elokuvan viimevuotista julkaisua, joten tiedot tästäkin elokuvasta olivat erittäin olemattomat. Elokuvan nimi (niin suomen- kuin englanninkielinenkin) antaa ymmärtää elokuvan olevan suorastaan maailmanlopun tunnelmissa, mutta ihan sellaiseen ei kuitenkaan päästy. Siinä missä edellinen elokuva oli hieman Indiana Jones -henkinen seikkailu, niin Ihmemies MacGyver: Tuomiopäivä lähenteli enemmän jotain Mission:Impossible -tyylistä agenttitarinaa, mutta ei tee sitä mitenkään erityisen hyvin.

Elokuva alkaa MacGyverin matkalla syntymäpäiväjuhliin ja samalla takaumana nähdään hyvin pieni pätkä sieltä vuoristosta, jossa MacGyver kantaa Paulia selässään, mutta oli niin mitätön, että yhtä hyvin tapahtuman olisi voinut jättää vain maininnan tasolle siellä syntymäpäiväjuhlissa, jossa asiaan kuitenkin palattiin vielä. Sitten tapahtuu tämä ammuskelu, jonka jälkeen tarina pääsee kunnolla alkamaan ja syyllisten etsintä voi alkaa. Kuten kunnon agenttitarinaan (vaikka MacGyver ei oikea agentti ollutkaan) kuuluu, niin homman nimi oli "älä luota kenenkään, vaan epäile kaikkia". Ongelma elokuvassa vain oli se, että MacGyver säntäilee pitkin elokuvaa sinne tänne joutuen tämän tästä lähellä piti -tilanteisiin, mutta mitään kunnon seikkailun tuntua elokuvasta ei oikein tullut, vaikka joten kuten katsottavissa elokuva olikin. Ei, vaikka taustalla olikin iso salaliittojuoni, joka sekin jäi hyvin tavanomaiseksi, sillä elokuvan nimessä oleva "tuomiopäivä" viittaa ydinaseuhkaan, joka on loppujen lopuksi aika kulunut aihe; olisi nyt ollut joku vaarallinen maailmanloppukultti tai vastaava, mutta ei sitten. MacGyverkaan ei oikein tahtonut päästä oikeuksiinsa ja macgyverismeja ei nähdä koko elokuvan aikana kuin vasta loppumetreillä, eikä silloinkaan mitään erikoisen ihmeellistä. Toisin sanoen MacGyverin tilalla olisi voinut olla melkein mikä muu hahmo tahansa, eikä tarina olisi kärsinyt siitä mitenkään. Salaliittolaisetkin oli arvattavissa jo heti alkumetreiltä, ja vaikka varma en ollutkaan ennen loppua, niin aika nappiin osuivat arvaukseni. Ei tämä varsinaisesti huono ollut, mutta sen verran keskinkertainen kokemus, että jäi selvästi odotuksista. Oli kai tv-sarjassa jokunen tätä elokuvaa heikompikin jakso, mutta ei kovin montaa; suurin piirtein samalla viivalla olevia sen sijaan saattoi ollakin useampia.

Richard Dean Anderson hoiti MacGyverin näyttelemisen jälleen rutiinilla ja hänen vuokseen olinkin lähellä antaa hieman korkeampaa arvosanaa, mutta sitten rupesin pohtimaan, että olisinko antanut saman pistemäärän, jos MacGyverin tilalla tosiaan olisi ollut jokin toinen hahmo ja kun tulin kielteiseen lopputulokseen, niin en sitten voinut pelkästään MacGyver-hahmon takia antaa isompia pisteitä. Tutkinnanjohtaja Capshawia näytellyt Alun Armstrong oli juuri niin vastenmielinen kuin hänen hahmostaan oli haluttukin tehdä, minkä vuoksi ei ollut lainkaan vaikea arvata Capshawin salaliittoon kuulumisen laita. Muut näyttelijät olivat sitten sen verran perus tv-leffatasoa, etteivät oikein tahtoneet jäädä mieleen.

Pisteitä: 2,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Psyko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti