Alkuperäinen nimi: The Ghost of Frankenstein
Ohjaus: Erle C. Kenton
Käsikirjoitus: Scott Darling
Pääosissa: Cedrick Hardwicke, Lon Chaney Jr., Bela Lugosi
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1942
Kesto: 66 min
- He seems to recognize you Doctor.
- I never saw this... man before in my life. I know nothing about him.
Ygor (Bela Lugosi) on saanut useita luoteja rintaansa, mutta siitä
huolimatta hän elää vielä siinä missä Henry/Heinrich Frankensteinin
luoma hirviö (Lon Chaney Jr.) puolestaan on pudonnut rikkialtaaseen.
Kyläläiset ovat saaneet Frankensteinin kirouksesta tarpeekseensa ja
räjäyttävät Frankensteinien kartanon ja yrittävät tappaa Ygorin samalla,
mutta tulevat vain vapauttaneeksi kiinteytyneeseen rikkiin hautautuneen
hirviön. Frankensteinin kylä on liian vaarallinen, joten Ygor ja hirviö
pakenevat kaukaiseen Vasarian kylään, jossa asuu Henry Frankensteinin
toinen poika Ludwig Frankenstein (Cedrick Hardwicke), joka on tehnyt
onnistuneen aivosiirron ja nyt Ygor haluaa, että Ludwig tekee
aivosiirron myös hirviölle...
Frankenstein-putkessa on menossa nyt sarjan neljäs osa The Ghost of Frankenstein, jonka nimeä ei ole enää vaivauduttu edes suomentamaan. Samalla ollaan tavallaan päästy, jos ei nyt varsinaisen Frankenstein-putken,
niin ainakin tämän alkuperäisen sarjan elokuvien katselussa puolenvälin
yli (pitää muistaa, että sarjan kahta viimeistä elokuvaa en vielä
katso), sillä vaikka ensi viikollekin mahtuu vielä yksi Frankenstein-elokuva,
niin sitä ei voi pitää millään tähän samaan sarjaan kuuluvana, vaikka
tarkoituksella jätinkin sen vähän niin kuin tämän putken viimeiseksi
leffaksi. Paljon on jo tähän asti ehtinyt Frankenstein-universumissa tapahtua, mutta eipä se menoa liiemmin haitannut, vaan tämä sarjan neljäs osakin oli varsin katsottavaa kamaa.
Kun tajusin, että edellisen osan Baron Wolf Frankensteinia ei tässä
osassa nähdä, niin ensimmäinen ajatus taisi olla "Mistä näitä
Frankensteineja oikein tulee?", sillä jälleen kerran elokuvassa on
luvassa uusi Frankenstein eli tämä Ludwig Frankenstein, tohtorismiehiä
hänkin totta kai. Samalla jätetään hyvästit Goldstadtin/Frankensteinin
kylälle ja siirrytään ihan uusiin maisemiin. Vasariassa minua eniten jäi
ihmetyttämään, kuinka tyynesti hirviö ensin otetaan vastaan, vaikka
hyvin pian sekin tilanne muuttui oleellisesti. Ygor on oikeastaan koko
elokuvan keskushenkilö siinä mielessä, että hän tuntuu jatkuvasti
pitävän lankoja käsissään ja siten muiden päähenkilöiden, myös hirviön,
ei auta muu kuin seurata Ygorin katalia juonia. Tällä kertaa elokuvassa
on tosiaan myöskin siinä mielessä uusi aspekti, että nyt ei tyydytä vain
hirviön koomasta/henkiin herättämiseen, vaan tavoitteena on saada
hirviölle kokonaan uudet aivot, joiden alkuperäisestä haltijasta
Ygorilla on hyvin painavaa sanottavaa ja minusta koko tämä kuvio oli
vähintäänkin piristävää. Lisäksi asia huvitti ajatellen pelkästään
seuraavia jatko-osia. Tämä pienen tytön (Janet Ann Gallow) sieppausjuttu
oli ehkä hieman turha, vaikka sekin tuntui otetun mukaan lähinnä siksi,
että Ygor ja hirviö haluttiin ulos talosta sillä välin, kun poliisit
tutkivat talon. Minä todella toivoin, että elokuvan nimessä mainittua
haamua ei oikeasti nähtäisi, vaan turha oli toivoni, sillä niin vain sen
Heinrich Frankensteinin haamu ilmestyi Ludwigille, mikä oli aika
naurettava ratkaisu, eikä tällä kertaa positiivisessa mielessä. Samalla
päästään taas muistelemisen makuun, kun Ludwigin tyttären Elsan (Evelyn
Ankers) kautta tutustutaan Frankensteinin suvun menneisyyteen hirviöiden
luojana. Niin ja niinhän se taitaa olla, ettei Frankenstein-elokuvaa
taideta pystyä tekemään ilman lynkkausjengiä ja yllättäen sellaisia
nähtiin tässäkin elokuvassa ja jälleen kerran joukolla on iso osansa
elokuvan saattamisella loppuun ja siten loppuratkaisusta ei
muodostunutkaan mitään erikoista kokemusta. Kokonaisuutena
aivosiirto-operaation vuoksi kuitenkin vallan mainio tapaus.
Boris Karloff oli jättänyt leikin kesken edellisen osan jälkeen,
koska hän koki, ettei sarjalla voi olla enää mitään uutta annettavaa
hirviön osalta, joten hänen kenkiinsä astui Ihmissutena
nähty Lon Chaney Jr.. Ensin katselin Chaneyn olleen varsin
samannäköinen hirviö kuin Karloff, mutta sitten käsitinkin, että hänen
koko naamansa olikin naamion peitossa siinä missä Karloffin naamio alkoi
kunnolla vasta otsasta. Ihan riittävän hyvin Chaney naamionsa avulla
roolistaan suoriutuikin, vaikka olinkin näkevinäni erilaista askellusta
Karloffiin verrattuna, ja vaikka naamion reuna kävikin hyvin selväksi
ilman kovin tarkkaakaan katsomista. Bela Lugosi oli niin ikään jälleen
mies paikallaan ja esittikin Ygoria edelleen kovin mieleenpainuvasti ja
vastasikin elokuvan parhaasta roolisuorituksesta. Hauska juttu, että
edellisistä osista tuttuja näyttelijöitä (kuten Michael Mark) oli tässä
elokuvassa uudessa roolissa. Mukana menossa: Ralph Bellamy ja Evelyn
Ankers (molemmat Ihmissudesta).
Pisteitä: 3,5/5
Seuraavana arvosteluvuorossa: Frankenstein Meets the Wolf Man
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti