torstai 22. syyskuuta 2011

Frankenstein Meets the Wolf Man

Alkuperäinen nimi: Frankenstein Meets the Wolf Man
Ohjaus: Roy William Neill
Käsikirjoitus: Curt Siodmak
Pääosissa: Lon Chaney Jr., Ilona Massey, Bela Lugosi
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1943
Kesto: 69 min

- We might be able to cure you. It might prevent you.
- I only want to die.


Pari haudanryöstäjää (Cyril Delevanti ja Tom Stevenson) saapuvat täysikuun aikaan ryöstämään Talbotien sukuhautaa ja erityisesti neljä vuotta haudassaan maanneen Lawrence Talbotin (Lon Chaney Jr.) hautaa, josta pitäisi löytyä kultaesineitä, missä he tekevät suuren virheen. Ihmissudeksi muuttunut Talbot kun ei ollutkaan kuollut, vaan hän tappaa ryöstäjät ja lähtee pakoon. Hänen ensimmäinen kohteensa on Cardiffin kylä, jossa hänen tarinaansa ihmissudeksi muuttumisesta ei uskota, joten hän pakenee jälleen ja etsii käsiinsä romanimummon Malevan (Maria Ouspenskaya), jonka kanssa hän oli ennen hautaan joutumistaankin tekemisissä. Maleva vie Talbotin Vasariaan, koska hän kuvittelee tohtori Frankensteinin voivan auttaa häntä, mutta siitä ei tule mitään, sillä Frankenstein on jo kuollut...

Niinpä niin. Nyt päästiin sitten viimein tähän jatko-osaan, jonka vuoksi tuli tilattua Ihmissusi-elokuvakin Frankenstein -jatko-osien kanssa samaan aikaan ja täytyy ainakin sanoa sen verran, että olin täysin erehtynyt elokuvan luonteesta. Ehkä johtuen siitä, että Frankensteinin nimi oli elokuvan nimessä mainittu ennen Ihmissutta, olin kuvitellut elokuvan olevankin enemmänkin Frankenstein-tarina kuin Ihmissusi-tarina, mutta näin ei sitten ollutkaan, vaan Lawrence Talbot ja hänen ihmissudellisuutensa Ihmissusi olivat elokuvan keskiössä läpi elokuvan. Toisaalta sitten olin vain tyytyväinen, että olin katsonut kummankin elokuvasarjan aiemmat osat, sillä molempien sarjojen aiempiin elokuviin selvästi viitattiin siellä täällä. Mitä tulee sitten elokuvan antiin, niin kyllä Frankenstein Meets the Wolf Man taisi olla tähän mennessä näistä tässä putkessa katsotuista kauhuklassikoista se heikoin osa, vaikka menettelihän tämäkin.

Ehkä (tästä) ihmissudesta tarinointi ei ole samalla tavalla kiinnostavaa kuin mitä Frankensteineista ja hirviöstä, mutta kyllä minulle kävi sekin vaihtoehto, että pääpaino tosiaan pidettiin Talbotissa. Varsinkin, kun ensimmäisestä Ihmissusi-elokuvasta tuttu Maleva pyöri kuvioissa mukana. Eihän Talbotin matkanteko ennen Malevaa mitenkään yllätyksellinen ollut, mutta ihan katsottavaa silti, varsinkin kun tiesin, että jossain vaiheessa mennään kohti jotakuta Frankensteinia. Malevan lähdettyä Talbotin mukaan elokuvaa jaksoi vielä ihan hyvin katsoa ja jopa vielä silloin, kun he saapuvat Vasariaan, jossa edesmennyt Ludwig Frankenstein piti majaansa. Tämän jälkeen elokuvasta alkoi mennä se suurin mielenkiinto, kun Ludwigin tytär Elsa Frankenstein (Ilona Massey) tuli kuvioihin. Tämä johtui siitä, että Frankensteinilla itsellään ei ollut mitään kiinnostusta auttaa Talbotia tavoitteessaan, eikä kiinnostusta riittänyt myöskään sukunsa salaisuuksiin, vaan mukaan piti tuoda täysin suvun ulkopuolinen henkilö, Talbotin reittiä Cardiffista asti seurannut tohtori Frank (kuinka ollakaan) Mannering (Patrick Knowles). Kun sitten kylässä alkaa tapahtua murhatöitä, niin Frankenstein ja Mannering päättävät auttaa Frankensteinia kuin myös Talbotin löytämää hirviötäkin.. tai niin he ainakin uskottelevat Talbotille. Minua muuten häiritsi, että vaikka edellisessä osassa hirviöön oli vaihdettu Ygorin aivot, niin se ei enää tässä osassa näkynyt mitenkään, vaan Frankku oli oma hiljainen itsensä. Siitä kyllä pidin, että vaikka tässäkin osassa oli sitä lynkkausmielialaa isommalla porukalla, niin lopullisen tuhotyön teki kuitenkin vain yksi ihminen. Ennen sitä kuitenkin nähdään vielä hirviön ja Ihmissuden kamppailu, jonka voittajaksi huomasin toivovani Ihmissutta (tekijät olivat siis onnistuneet sympatian herättämisestä Talbotia kohtaan), mutta samalla arvasin, että lopputuloksella ei olisi mitään väliä, sillä molemmat heistä kuitenkin kohtaisivat loppunsa. Tosin, ottaen huomioon kaiken sen, mistä molemmat otukset olivat selvinneet (varsinkin hirviö), niin tulvan alle jääminen ei tuntunut kovin lopulliselta. Itse Elsa Frankensteinille jäi lopuksi aika olematon rooli eikä se hirviökään päässyt niin näkyvästi esiin kuin aiemmissa elokuvissa, vaikka olihan hänelläkin silläkin omat hetkensä. Talbotin/Ihmissuden muodonmuutokset oli kyllä toteutettu hyvin.

Sarjassamme "Ehkä ajattelen liikaa": Minua jäi mietityttämään Talbotin ihmissusimuoto ja hänen kykynsä hallita itseään, sillä Talbothan ei halunnut vahingoittaa ketään, mutta ei mahtanut asialle mitään, minkä vuoksi hän etsikin lopullista ratkaisua, mutta miten Talbot kykeni hillitsemään itseään siinä toisessa muodossaan esimerkiksi Malevan edessä? Vai oliko kyseessä kenties sellainen seikka, että mitä pienemmän tunnesiteen Talbot/Ihmissusi muodosti muihin ihmisiin, sitä todennäköisemmin Ihmissusi tappaa heidät? Toinen asia, mitä mietin, oli se, että jos kerran Talbot oikeasti halusi kuolla, niin miksei hän mennyt vaikka giljotiinin alle (kotitekoisen giljotiinin teko ei varmaan kovin hankalaa olisi?), jolloin kuolema olisi kaiketi tapahtunut kovinkin nopeasti. Niin tai sitten hän olisi voinut vaikka käskeä jonkun ampua hopealuodilla tai hakata vielä paremmin/pahemmin hopeapäisellä kepillä?

Minusta oli hauskaa se, että edellisessä osassa Bela Lugosin esittämän Ygorin aivot siirrettiin hirviöön ja tässä osassa sitten Bela Lugosi esitti hirviötä. Tietoinen vitsi? Ei sillä, ei hänessä samaa vetovoimaa ollut kuin Boris Karloffissa, mutta eipä hän päässyt myöskään ihan samalle viivalle Lon Chaney Jr.:n kanssakaan. Jotenkin vaisuutta oli havaittavissa Lugosin hirviössä. Edellisen osan hirviö Lon Chaney Jr. puolestaan oli tässä elokuvassa itseoikeutetusti Ihmissuden roolissa ja hoiti sen ihan samanlaisella rutiinilla kuin ensimmäisessäkin Ihmissusi-elokuvassa, mutta ei tälläkään kertaa mitään ylihyvää ja vaikuttavaa suoritusta tehnyt.

Pisteitä: 3/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: House of Frankenstein

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti