tiistai 13. syyskuuta 2011

Cowboys & Aliens

Alkuperäinen nimi: Cowboys & Aliens
Ohjaus: Jon Favreau
Käsikirjoitus: Roberto Orci, Alex Kurtzman, Damon Lindelof, ym.
Pääosissa: Daniel Craig, Harrison Ford, Olivia Wilde
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Intia
Ilmestymisvuosi: 2011
Kesto: 120 min

- If it's all the same, I would like to ride along too.
- Yes, ma'am. We've got a kid, a dog, why not a woman? 
 

Jake Lonergan (Daniel Craig) herää villissä lännessä keskeltä aavikkoa, mutta hän ei muista mitään siitä, miten hän on sinne joutunut, eikä oikeastaan mitään muutakaan. Ei edes omaa nimeään. Hänen kädessään on outo vekotin, jota hän ei tunne, mutta jota hän ei myöskään saa pois. Lonergan riisuu muutaman lännenrosvon aseistaan ja ryöstää näiltä vaatteet ja suuntaa kulkunsa läheiseen kylään, jossa selviää, että Lonergan on itse asiassa etsintäkuulutettu roisto, joka on muun muassa ryöstänyt kylän mahtimiehen Woodrow Dolarhyden (Harrison Ford) kullat. Dolarhyde luonnollisesti kantaa kaunaa ja ennen kuin pidätetty Lonergan ehditään kuskaamaan liittovaltion sheriffin luo, Dolarhyde tulee kovistelemaan Lonergania, mutta kun avaruusoliot hyökkäävät kylään ja kidnappaavat Dolarhyden pojan Percyn (Paul Dano), on Lonerganin ja Dolarhyden yhdistettävä voimansa...

Niin se mieli muuttuu. Myönnän toki, että vähän olisi himottanut päästä katsomaan Elokuva-arkistoon (tai Kansallinen audiovisuaalinen arkisto) Dollari-trilogiaa mutta sen ollessa liian kaukana ei se sitten tullut kysymykseenkään, mutta noin yleisemmin en olisi uskonut vielä jokin aika sitten, että odotetuimpien elokuvien joukossa olisi ollut lännenleffa, mutta niin vain kävi Cowboys & Aliensin kohdalla. Tosin eihän tämäkään ollut puhdas lännenelokuva ja oikeastihan minua kiinnosti enemmän se scifipuoli ja se seikka, että scifistelyt oli siirretty villin lännen tunnelmiin. Vaikka tosiaan olinkin halunnut päästä katsomaan tämän jo pidemmän aikaa, en oikein tiennyt, mitä elokuvalta odottaa (kun en kuitenkaan ole mikään suuri länkkärifani), mutta eipä tämä loppujen lopuksi kovin kummoiseksi osoittautunut.

En tiedä, mistä olin saanut ajatuksen päähäni, mutta olin kuvitellut elokuvan olevan edes vähän humoristisempi. Luultavasti ajatus oli avaruusoliot villissä lännessä -teemasta lähtöisin, mutta varma en ole. Huumoria tässä elokuvassa ei ollut nimeksikään, vaan hyvin vakavalla naamalla elokuva tunnuttiin vetävän läpi, mikä ei ainakaan omalla kohdallani toiminut niin kuin olisin toivonut. Mielestäni alkuosa elokuvasta laahaa ja pahasti, vaikka yksittäisiä lyhyitä toimintahetkiä koetaankin. Elokuva tuntuikin monin paikoin aika perinteiseltä länkkäriltä, minkä vuoksi yritinkin saada aikaan ylimääräistä hupia irti siitä, että yritin katsoa elokuvaa nimenomaan kuin länkkäriä Toisin sanoen vaikka viholliset tulivat kaukaa avaruudesta ja Lonerganin kädessä on tämä outo metallinen värkki, muunsin mielessäni tämän värkin vastaamaan lännenelokuvien kuudestilaukeavaa ja nämä avaruusoliot vastaamaan perinteisiä lännenrosvoja, joilla nyt oli vaan vähän kovemmat otteet. Näin elokuvasta tuli edes vähän mielenkiintoisempaa seurata, mutta ei siltikään mitään kunnolla nautittavaa ollut pitkään tarjolla. Loppua kohden meno paranee ainakin vähäsen ja vaikka muutama elokuvaa kommentoinut onkin nostanut elokuvan alkupuolen loppupuolen edelle, niin minulle iski elokuvan loppupuoli selvästi alkupuolta paremmin. Toisin sanoen siinä vaiheessa, kun hyvikset tai melkein hyvikset lähtevät viimeiseen hyökkäykseen, elokuvaan tulee sellaista lännenseikkailufiilistä, josta minä tykkäsin. Myönnän tykänneeni myös siitä, että Lonerganin käsiaseen tarina ei ollut sittenkään ihan niin kliseinen kuin alussa luulin. Loppuratkaisu kulki aika perinteisiä polkuja.

Harry Gregson-Williamsin musiikki oli ihan kohtuullisen hyvää, vaikkakaan ei mitenkään ikimuistettavaa, joskaan en olisi varmaankaan kiinnittänyt musiikkiin niin paljon huomiota, ellen olisi tiennyt elokuvassa kuultavan juurikin hänen musiikkiaan. Alienit olivat selvästi ottaneet vaikutteita Alien-elokuvista, eikä tekijät ole ilmeisesti sitä kiistäneetkään.

Daniel Craig soveltui hyvin esittämään lännensankaria ja niinpä hänet olisikin hyvin voinut kuvitella vakiotähdeksi niihin vanhoihin lännenelokuviin ja mitä parasta, en saanut Craigistä mitään James Bond -vivahteita eli hyvin hän oli onnistunut karistamaan Bond-maneerit näyttelemisestään. Jotenkin vaan ne cowboyasusteet sopivat Craigille sen verran hyvin, että häntä oli oikeasti ilo katsella. Harrison Ford puolestaan alkaa olla jo vanha ukko (eikä hän ole edes vielä seitsemääkymmentä), eikä hänen olemuksestaan huokunut sellaista hyvää fiilistä, mihin hänen vanhemmissa elokuvissa on totuttu kokemaan. Jotenkin tuntui, että Fordin pitäisi alkaa viettää eläkepäiviään enemmän draamallisissa kuin toiminnallisissa elokuvissa. Ei sillä, melko rutinoidusti Fordkin roolistaan suoriutui, mutta... se jokin vain jäi uupumaan. Mukana menossa: Sam Rockwell (Linnunradan käsikirja liftareille, Vihreä maili), Paul Dano (Little Miss Sunshine) ja Walton Goggins (Shield - Lain varjolla), joista jälkimmäisenkin olisin mielelläni nähnyt vieläkin suuremmassa roolissa.

Pisteitä: 2,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Bonnie ja Clyde

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti