tiistai 6. syyskuuta 2011

Beverly HIlls 90210 - 1. kausi

Alkuperäinen nimi: Beverly Hills, 90210 - Season 1
Ohjaus: Tim Hunter, Michael Toshiyuki Uno, Catlin Adams, ym.
Käsikirjoitus: Darren Star, David Stenn, Amy Spies, ym.
Pääosissa: Jason Priestley, Shannen Doherty, Jennie Garth, ym
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1991
Jaksojen määrä: 22

- Let me be your friend.
- Friends? I don't have friends.
 

Walshin perhe muuttaa Minnesotasta Los Angelesin Beverly Hillsiin. Perhe joutuu aivan toisenlaiseen, heidän mielestä pinnallisempaan maailmaan, kuin mihin Minnesotassa olivat tottuneet ja varsinkin perheen kaksosilla, Brandonilla ja Brendalla (Jason Priestley ja Shannen Doherty) ottaa aikansa sopeutua, mutta eivätpä pääse myöskään vanhemmat Jim ja Cindy (James Eckhouse ja Carol Potter) helpolla. Brandon ja Brenda aloittavat koulunkäyntinsä West Beverly High Schoolin toisella luokalla ja heidän uudessa opinahjossa ollaan selvästi kilpailullisempia kuin mihin he ovat tottuneet ja tasokin on kovempi. Kun sitten heillä ei ole koulussa ennestään ketään tuttuja, on alku ainakin hankala, mutta ennen pitkään hekin alkavat päästä jyvälle ja kavereitakin ilmaantua...

Niinpä niin. Kun on edellinen sarja saatu pois jaloista, onkin aika aloittaa niin sanotusti uusi sarja, josta kyllä on jo neljä myöhempää kautta arvosteltu. Kuitenkin syy Beverly Hills 90210:n aloittamiseen aivan alusta (siis sen lisäksi, että saan niistä arvostelut tänne) löytyy siitä, että silloin kun ostelen sarjoja suurin piirtein julkaisutahtiin, niin ennen viimeistä kautta ensimmäisten kausien näkemisestä on kulunut niin pitkä aika, että tykkään palata ajassa vähän taaksepain ja kerrata tapahtumat katsomalla aiemmat kaudet uudestaan. No, nyt kävi sitten niin, että muiden sarjojen katsomisen vuoksi minulla venyi yhdeksännen kauden ostaminen hyvin pitkälle, joten päätin sitten aikaistaa tätä uutta starttia vähäsen. Sitten kun nämä yhdeksän kautta olen katsonut (veikkaan tammi-helmikuussa), niin sitten voisin napata mukaani jostain sen viimeisenkin kauden, vaikka periaatteessa voisinkin hakea jo nytkin. Tämä tuli aloitettua sinänsä hyvään aikaan, että se tapahtui lyhyen lomani aikana eli tämä ensimmäinen kausi tuli katsottua läpi aika vinhasti. Periaatteessa tätä kautta olisi voinut venyttää ainakin muutamalla päivällä lisää (olisi voinut olla muutakin katsottavaa), mutta päätin eilen ottaa loppuspurtin (kuusi jaksoa) ihan vain siksi, että en halunnut katsoa kahta historiallista eeposta ihan peräkkäin (Spartacus eilen, Arabian Lawrence seuraavana katsomisvuorossa), joten BH90210:n kaltainen kevyt pala tuli ihan tarpeeseen.

Mikä on oma suhteeni sarjaan? No, aloitin sarjan katsomisen muistaakseni jostakin kolmannesta tai neljännestä kaudesta, vaikka nekin tuntuvat kauhean myöhäiseltä ajankohdalta, mutta en ole nyt täysin varma. Sitten joskus Maikkari tai TVTV/SubTV teki oikean kulttuuriteon ja aloitti sarjan uusinnat, jolloin pääsin minäkin näkemään sarjan alkukaudet. Jotenkin olen kuitenkin aina tykännyt tästä sarjasta ja vaikka ikää on tullut vaikka kuinka paljon lisää, niin ei ole kuitenkaan sarjan tenho hävinnyt yhtään mihinkään vuosien kuluessa, vaan sarjaa katselee edelleen oikein mielellään. Erityisesti tykkään siitä, että vaikka sarjassa on paljon pinnallisten(kin) teinien pinnallisia(kin) ongelmia, niin itse sarja ei kuitenkaan ole niin pinnallinen ja varsinkin tekoajankohtaan nähden tässä teinisarjassa läpikäytiin myös todellisia ongelmia, eikä kaikkien käsittely jäänyt todellakaan pintatasolle. Niinpä kun sitten sarjaa alkoi ilmestyä dvd:lle, oli näiden ostaminen lopulta itsestäänselvää ja vaikka pientä kuittia olenkin saanut kuulla, niin en ole salannut sarjan katsomista keneltäkään. Tykkään mistä tykkään ja sillä hyvä.

Mitä ensimmäinen kausi sitten pitää sisällään? No, vielä tällä kaudella ei olla niin kiinni sarjan teineissä, vaan tämä ensimmäinen kausi muistuttaa enemmänkin perhedraamaa, jossa keskiössä on lähes joka jaksossa nimenomaan Walshin perhe ja vaikka pieniä poikkeuksia onkin, niin pääosin kauden tapahtumat viedään läpi jonkun Walshin näkökulmasta ja Brendan ja Brandonin vanhemmat Cindy ja Jim ovat myöhempiä kausia selvästi lähempänä tapahtumien keskipistettä, eikä vain taustalla siellä jossakin. Tämä näkyy sitten siinä, että vaikka alkuintron nimilista on komeaa luettavaa, niin suurin osa teinihahmoista ei sitten pääse niin näkyvästi esille ja nyt vasta ensimmäistä kertaa panin merkille sen, että oli suurin piirtein sattumaa, kuka hahmoista pääsee mihinkin jaksoon, sillä Walshin perheen ulkopuolelta ehkä vain Kelly (Jennie Garth) esiintyi joka jaksossa, jos hänkään; loppupuolella kautta kaikki päähahmot alkoivat kuitenkin esiintyä joka jaksossa. Pidin myöskin siitä, että Brandon ja Brenda eivät vain mene kouluun, saa sieltä heti kauhean määrän kavereita, vaan tutustuminen uusiin ihmisiin käy vähitellen ja esim. Brandonin ja Steven (Ian Ziering) ensimmäiset yhteiset hetket tuntuivat olevan lähinnä kohtaamisia käytävillä. Pikku hiljaa eli jakso jaksolta hahmot ehkä Davidia (Brian Austin Green) lukuun ottamatta alkavat kuitenkin liikkua yhä enemmän keskenään, vaikka pitkälle loppukaudelle asti yleensä olikin tyyliin jätkien ja tyttöjen jengit, mutta ei kauden loppupuolellakaan kaikki. Varsinkin David jätetään ikävän ulkopuolelle ja häneen suhtaudutaan alentuvasti. Sarjan tunnusmusiikki on muuten hyvä, mutta alkuintro tuntui jotenkin kotikutoiselta.

Pilottijakso oli kahden jakson mittainen ja siinä kaikki oli niin eri tavalla kuin mihin myöhemmin sai tottua. Ensinnäkin se suurin kauhistuksen aihe eli Walshin talo oli aivan kaamea, kun oli tottunut ihan toisenlaiseen taloon niin julkisivunsa kuin huoneidenkin puolesta ja mitä pidempään pysyttiin poissa sieltä kotoa, niin sen parempi. Myös koulun käytävät näyttivät erilaisilta pilotissa ja sen jälkeisissä jaksoissa, vaikka julkisivu taisikin olla sama. Ilmeisesti sarjassa aiottiin käsitellä enemmänkin aikuisten asioita, sillä pilotissa nähtiin ainakin koulun rehtorin Jack Claytonin (Richard Cummings Jr.)  ja Espanjan opettajan Montes De La Rosan (Bel Hernandez) välilllä pientä kipinöintiä, mutta kumpaakaan ei enää myöhemmin nähdä (joskin samoja opettajia nähdään kauden aikana muutenkin yleensä vain kerran). Koulun rehtorikin vaihtuu kauden aikana, mutta aina voi tietenkin heittää ilmoille ajatuksen, että De La Rosa on syyttänyt Claytonia seksuaalisesta häirinnästä (vaikka pyysikin  De La Rosaa vain ulos), jonka vuoksi Clayton on erotettu, mutta totuuttahan me emme toki tiedä! Niin ja ilmeisesti pilotin ennakkoon katsoneet olivat jääneet kaipaamaan jotain kovempaa kaveria, sillä Dylania näytellyt Luke Perry castattiin vasta pilotin jälkeen.

Kauden aikana nähdään tietenkin Brandonin ja Brendan ensiaskelia uudessa koulussa, mutta mitä muuta? No,  Dylan opettaa Brandonia surffaamaan, Brandon työskentelee työntekijöitä riistävässä ravintolassa, Brandonin rakkaus (Paula Irvine) Minnesotasta tulee käymään, Brandon ja Steve huijailevat historiankokeessa, Brandon kokeilee siipiään tv-sarjanäyttelijänä kuin myös koripalloilijana, Brenda puolestaan saa kuvitella omaavansa siivet, kun hän pääsee hyppäämään laskuvarjolla, Cindyllä ja Jimillä on pieni aviokriisi, mutta myös epäonnea matkalla huonenaapurien suhteen, Brenda työskentelee niin kriisipuhelimessa kuin The Peach Pitissä, Brandon tapailee yhtä jos toista tyttöä kauden aikana ja mukaan mahtuu niin yksinäisiä bileen järjestäjiä kuin yksinhuoltajaäitejäkin, Brenda yrittää välillä asua omillaankin, mutta kokee myös pelonhetkiä löydettyään kyhmyn toisen rintansa vierestä, Steve ja Brandon tapaavat epäluotettavia kauniita naisia ja paljon muutakin ehtii tapahtua kauden aikana. Muiden teinien osalta sitten raapaistiin vain pintaa, mutta kauden aikana selvisi muun muassa Dylanin isän (Terence Ford) talousvaikeudet ja tapa kohdella poikaansa, Kellyn äidin (Ann Gillespie) alkoholiongelma, Andrean (Gabrielle Carteris) asuminen Beverly Hillsin ulkopuolella koulun sääntöjen vastaisesti sekä Donnan (Tori Spelling) oppimishäiriö. Lisäksi tavataan iso joukko tavalla tai toisella häiriintyneitä yhden jakson teinejä. Näille kaikille tapahtumille yhteistä oli oikeastaan se, että niitä käsiteltiin vain yhdessä jaksossa ja siten varsinaiset jatkuvajuoniset tapahtumat olikin jätetty myöhempiin kausiin. Kuitenkin näitä tapahtumia oli oikein mukavaa ja muutamassa tapauksessa jopa vähän jännittävääkin seurata. Sen verran jatkuvuutta nähdään tälläkin kaudella, että Brenda ja Dylan alkavat seurustella ja noh, Andrean ihastumista Brandoniin käsitellään kanssa useammassa jaksossa, mutta siinä ne melkein tahtoivatkin ollakin, ellei sellaiseksi lasketa Davidin pakkomiellettä muistuttavaa suhtautumista Kellyyn. Kausi päättyy myös pienehköön cliffhangeriin, kun Brenda kertoo Dylanille, että hänen kuukautisensa ovat myöhässä.

En aio tehdä tätä joka kaudella, mutta näin sarjan ensimmäisen kauden kohdalla voisin kertoa hieman hahmojen keskinäisistä kanssakäymisistä sekä hahmojen tutustumisesta toisiinsa ja vähän kommentoidakin niitä, jos näen tarpeelliseksi. Brandon ja Brenda siis ovat kaksosia, jotka muuttavat Beverly Hillsiin. Brandon tapaa koulussa Steven ja Brenda puolestaan Kellyn, jolla on aluksi taustalle jäänyt kaveri Donna. Kelly ja Steve ovat seurustelleet ennen. Aluksi tytöt ja pojat liikkuvat eri seuroissa ja törmäävät lähinnä sattumalta. Brandon menee töihin koulun uutistoimitukseen ja tapaa Andrean. Brendan ja Donnan mielestä Andrea on nörttityttö, eikä sovi heidän porukkaan. Andrea osallistuu Walshin perheen naisten kanssa muotigaalaan ja Brenda, Kelly ja Donna alkaa vähitellen tottua Andreaan ja lopulta Andrea pääsee jopa Brendan järjestämiin pyjamabileisiin, jotka eivät ole pyjamabileet. Dylan ajaa Scottin (Douglas Emerson) kiusaajat tiehensä, Brandon näkee tämän ja Dylan ja Brandon ystävystyvät. Tästä seuraa tietenkin se, että Brenda tapaa Dylanin. Näin ollen teinit Davidiä lukuun ottamatta olivat jo tällä kaudella matkalla kohti yhteen nivoutunutta porukkaa.

Mitä tulee Davidiin, niin hänestä on sen verran sanottavaa, että jaan omaksi kappaleekseen. David kuskaa humalaisen Steven kotiin huonoin seurauksin ja kun siitä selvitään, Steve pitää Davidille seuraa, koska luulee Davidin isää toiseksi. David ja Scott hengaavat keskenään, mutta muut eivät voi sietää Davidia. Itse asiassa luulen, että vain paikoitellen nähtävä (jopa muihin verrattuna) Scott on mukana sarjassa vain siksi, että Davidille tarvittiin kaveri. Muuten Scott oli melko turha hahmo ja hänen ainoa hyvä tempauksensa koetaan vasta seuraavalla kaudella. Toki David on kaudella hyvin nörttimäinen tyyppi, josta on hienotunteisuus kaukana ja pakkomielteisyys Kellyyn suorastaan inhottavaa, mutta onko siitäkin huolimatta outoa tuntea vahvaa sympatiaa Davidia kohtaan, jota kohdellaan hyvin alentuvasti ja hänen seuraansa vältellään, eikä hän tahdo edes kunnolla tajuta, ettei hänen seuraansa kaivata? David petraa kauden edetessä ja varsinkin radio-dj:ksi pääseminen, Palm Springsiin sijoittuvan loman bilepaikan tarjoaminen sekä erilaiset kuvaus- ja juontokeikat nostavat Davidin asemia. Noin muutenkin David tuntui siedettävämmältä silloin, kun Scott ei roikkunut hänen kimpussaan. Kauden finaalissa David toki hillui muun porukan mukana, mutta ei varsinaisesti kuulunut siihen. Davidiin palaan varmaankin vielä hetkeksi seuraavan kauden arvostelun yhteydessä.

Näyttelijäpuolella oltiin ehkä tavallista perhe/-teinidraamaa särmikkäämpiä tapauksia ja oikeastaan tykkäsin kaikista. Tai no, Scott oli ärsyttävä ja turhanoloinen hahmo, mutta johtunee ehkä enemmän Scottille kirjoitetusta roolista kuin Douglas Emersonista itsestään. Lisäksi Brian Austin Green on ihan liian nörtti, mutta tämäkin lähinnä siksi, että tiedän, millainen David tulee olemaan myöhemmissä kausissa. Toisaalta sitten jos David jatkaisi samanlaisena nörttinä jatkossakin, niin hyvin vaikeaa olisi ollut nähdä Greenin pysyvän sarjassa kovinkaan pitkään. Muuten näyttelijöistä ei olekaan paljon sanottavaa, sillä kaikkiin hahmoihin on sillä tavalla tottunut, etteivät he nyt suuria tunteita enää jaksa herättää. Sen verran sanottakoon, että Donnan äiti vilahtaa yhdessä jaksossa ja häntä näyttelee tyystin eri ihminen kuin myöhemmillä kausilla eli Jordana Capra. Joe E. Tata The Peach Pitin omistajana on kyllä aina yhtä riemukas tapaus. Mukana menossa: Debbie Gibson (Raptorin biisistä) sekä Matthew Perry (Frendit).

Pisteitä: 4/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Arabian Lawrence

PS. Tulipa pitkä teksti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti