perjantai 5. elokuuta 2011

Project 1001, osa 183/1001: Kevät koittaa Hitlerille

Alkuperäinen nimi: The Producers
Ohjaus: Mel Brooks
Käsikirjoitus: Mel Brooks
Pääosissa: Zero Mostel, Gene Wilder, Kenneth Mars
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1968
Kesto: 85 min


 - Here's to failure!
- ...To failure.
- Why, thank you! You're very kind!


Floppeja tehtaillut teatterituottaja Max Bialystock (Zero Mostel) huijaa vanhoilta mummoilta rahaa uusiin produktioihin, jotka eivät välttämättä koskaan näe päivänvaloa. Eräänä päivänä hänen tilejään tulee tarkistamaan kirjanpitäjä Leo Bloom (Gene Wilder), joka tulee lipsauttaneeksi tiedon siitä, että flopilla Bialystock saattaisi tienata enemmän kuin menestyksellä ottaen huomioon, että produktion maksajat eivät floppitilanteessa saisikaan rahojaan takaisin. Vaikka Bloom alussa venkoileekin vastaan, niin lopulta Bialystock saa Bloomin puolelleen ja he yhdessä alkavat metsästää mahdollisimman suurta floppia, mutta kun tavoitteena on saada mukaan mahdollisimman huono käsikirjoitus, ohjaaja sekä osaamattomat näyttelijät, niin eihän siitä voi tullakaan mitään muuta kuin suurmenestys... vai voiko?

Ensimmäisessä Movie Monday -haasteessa olin listannut tämän elokuvan musikaalien joukkoon, mutta pian tekstin kirjoittamisen jälkeen minulle selvisikin, ettei Kevät koittaa Hitlerille ollutkaan täysverinen musikaali, vaan elokuva, jossa on vain muutamia musiikkinumeroita. No, joka tapauksessa elokuvasta tehtiin aikanaan hyvin menestynyt teatterimusikaali ja nyt syksyllä musikaali on rantautumassa myös tänne Poriin, joten ajattelin katsoa sitten tämän alkuperäisen version ennen sitä ja siten nousikin katseluvuorossa normaalin hankkimisjärjestyksessä katsomisen yli. Mainio komedia tämä olikin ja niinpä tuota musikaaliakin menen katsomaan oikein positiivisin odotuksin.

Elokuvan huumorista tuli heti alussa todella hyvä mieli ja antoikin oivat eväät koko elokuvalle, varsinkin kun elokuva onnistui säilyttämään sen hyvän vireen loppuun asti. Pöhkökomediahan tämä pitkälti oli, mutta verrattain hauska sellainen ja välillä jopa niin terävää huumoria oli tarjolla, että hetken kuvittelin tämän olevan tapahtumapaikasta huolimatta brittiläistä tuotantoa. Tuli ihan mieleen jokin Monty Pythonin ja Ohukaisen ja Paksukaisen sekoitus; tapahtumissa oli vähän sitä Monty Python -henkeä, kun taas päähahmot toivat mieleen Stan Laurelin ja Oliver Hardyn, enkä nyt puhu pelkästä ulkoisesta habituksesta. Ottaen huomioon, että tämä on Mel Brooksin ensimmäinen elokuva, niin elokuva tuntui yllättävänkin rohkealta, ei vain aiheensa tai huumorinsa puolesta, vaan myös toteutukseltaan. Tapahtumissa oli paljon tarjolla absurdilta tuntuvia tilanteita, kuten ohjaaja Robert De Brisin (Christopher Hewett) keikistelyt naisten vaatteissa tai käsikirjoittaja Franz Liebkindin (Kenneth Mars) hulluuden asteelle menevä natsimyönteisyys. Mitä itse päätarinaan tulee, niin kenellekään tuskin tulee yllätyksenä, miten pääkaksikon hankkeelle käy ja se onkin selvää jo heti alkumetreiltä asti, mutta siitä huolimatta elokuvaa oli hauska seurata, kun sen verran äkkivääriä tilanteita koettiin ja saatiin nauttia hyvästä dialogista. Se kyllä vähän yllätti, että elokuva ei huipentunutkaan tähän ensi-iltaan, vaan senkin jälkeen ehti tapahtua vielä yhtä jos toista. Eihän tämä elokuva mikään kuoliaaksinaurattaja ollut, mutta sen verran hauska kuitenkin, että hyvin tämän parissa viihtyi ja tullen viihtymään vielä monta kertaa uudestaankin. En ole nyt ihan täysin varma, oliko Mel Brooksin, joka pokkasi tästä elokuvasta uransa ainoan Oscarin, mutta ehdottomaan parhaimmistoon tämä kuului.

Zero Mostel oli ilmeisesti joku suuri (ainakin omasta mielestään) Broadway-tähti, mutta hyvin hän istui myös tällaiseen komediarooliin ja ehdin jopa elokuvan aikana kuvitella hänen olevan jo vanha konkari tällä alalla, mutta näin ei sitten kai ollutkaan. Hän oli oikein mainio suurten rahojen perässä olevana pikkunilkkinä ja hänen tempauksilleen ja ajatuksenjuoksulle sai monet kerrat nauraa. Kuitenkin häntä paremmin veti Mostelin aisapari Gene Wilder, jonka hahmo Leo Bloom tuntui olevan koko ajan väärässä paikassa (siis hahmo, ei näyttelijä), mihin toki auttoi Bialystockin Bloomiin kohdistama aivopesu ja Wilder esittikin Bloomia vallan loistavasti. Elokuvassa oli myös muita hyviä hahmoja, joita näytelleet näyttelijät onnistuivat olemaan hyvin hauskoja ja nämä näyttelijät olivat Roger De Brisiä näytellyt Christopher Hewett, Franz Liebkindiä näytellyt Kenneth Mars sekä De Brisin assistenttiä Carmen Ghiahia näytellyt Andréas Voutsinas.

Pisteitä: 4/5

Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Elokuvan ruotsinkielinen nimi mukaili alkuperäistä nimeä, mutta katsojia ei oikein tullut, joten Ruotsissa vaihdettiin nimeksi "Kevät koittaa Hitlerille" -nimen ruotsinnos ja eikös vaan kansaa alkanut virrata elokuvasaleihin. Tämän jälkeen lähes kaikkien Mel Brooks -elokuvien nimet Ruotsissa olivatkin "Kevät koittaa..." -alkuisia. Heh!

Seuraavana arvosteluvuorossa: Ace Ventura - lemmikkidekkari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti