Kymmenettä Movie Mondayta viedään ja tällä kertaa haasteena on kertoa elokuvamaailmasta, jossa haluaisi elää, ja kenties myös siitä, kuka siinä maailmassa olisi.
No, minä kiinnitän yleensä niin paljon huomiota tarinalliseen puoleen,
että myönnän suoraan, että joskus visuaalisuus häviää tarinallisen annin
alle ja varsinkin hyvää ja kiinnostavaa tarinaa seuratessa toisinaan
tulee unohdettua tarkastella sitä ympäristöä. Kyllä minä yleensä
kuitenkin kiinnitän huomiota niihin maisemiinkin, mutta että ne
tekisivät kunnolla vaikutuksen, tarvitaan jo verrattain paljon. Siitä
huolimatta tai kenties juuri siksi tämä oli varsin helppo tapaus ja itse
asiassa vaihtoehtojakin oli useampia. Alusta asti kakkosvaihtoehtona
minulla oli Avatarin
ihmeellinen planeetta, jossa voisin yhtenä na'vina seikkailla upeissa
maisemissa. Kuitenkin luulisin, että jossain vaiheessa minua alkaisi
nyppiä se new age -meininki ja loppujen lopuksi kadottaisin kykyni
erottaa metsän puilta ja siten planeetan hohto häviäisikin mielestäni,
vaikka minulla olisikin häntä! Sen sijaan valintani onkin se aivan
ensimmäisenä mieleen tullut paikka eli Changeling - Vaihdokas -elokuvan 1920-luvun Los Angeles.
Yhdistettynä aikakauteen, kyseiseen kaupunkiin ja sellaisena hienossa
puvussa "tavallisen" tyylikkäänä bisnesmiehenä olemiseen, niin minähän
tuntisin oloni varmaan hyvinkin mukavaksi. Niin ja eihän siinä ammatissa
niin väliä olisi. Yhtä hyvin voisin olla vaikka pilvilinnojen
rakentaja, kunhan saisin samanmoisen puvun kuin vaikkapa elokuvan
miespääosan esittäjillä, ja kunhan voisin kierrellä ympäri 1928 Los
Angelesin katuja. Olisiko kenelläkään lainata aikakonetta?
Kuten arvostelussanikin
sanoin, olen vähän sitä mieltä, että 1920-luvun Los Angelesista on
annettu elokuvassa turhan siloiteltu kuva, eikä välttämättä kaikilta
osin vastaakaan todellisuutta, mutta silti: Tuonne mä haluan! Keskustan
kadut ja talot ovat näennäisen puhtaat ja autojakin on, vaikkakin
harvakseltaan, joten melusaaste ei ole aivan mahdoton ja varsinkin yöt
luulisi olevan kohtuurauhallisia, vaikka jokunen yötyöläinen silloinkin
varmasti liikkeellä olisi, mutta ei mitään nykyajan tapaista vilinää.
Ilmeisesti ainakin virkavallan moraalinen puoli oli tuolloin vähän niin
tai näin, mutta silti tuntisin oloni hyvin iloiseksi, ehkä suorastaan
kotoisaksi, jos pääsisin tuohon kaupunkiin elokuvan tapahtuma-aikaan.
Mikään nykyajan suurkaupunki tuskin koskaan voisi saada samanlaista
fiilistä aikaan, mitä minä varmaan saisin tuolla vuoden 1928 Los
Angelesissa. Niin ja koska vanhat elokuvateatterit ovat salainen
intohimoni, niin varmasti tuoltakin löytyisi monia tunnelmallisia ja
hulppeita elokuvateattereita/-saleja.
Ja ne puvut! Ja ne puvut! Minä olen ihan
tyypillinen perusjannu, jolle kelpaa aina t-paita ja farkut/shortsit ja
olen tyytyväinen. Silti olen huomannut itsessäni huolestuttavia
piirteitä, jotka ovat pistäneet minut huomioimaan nimenomaan 1920-luvun
tyylisen vaatetuksen elokuvista. En ole varma, toimiko tämä elokuva ns.
herättäjänä asian suhteen, mutta tämä ei ole kuitenkaan ainoa filmaus,
jossa olen huomioinut tämän minulle hyvin mieleiseksi muodostuneen
pukeutumistyylin. Niin miehet kuin naisetkin pukeutuvat tyylikkäästi ja
voisin todellakin kuvitella itselleni sen ajan puvun päälläni, kun
tallustan niitä 1920-luvun puhtaita Los Angelesin katuja. Onhan
vaatteissa, ainakin miesten, paljon samaa kuin muidenkin vuosikymmenten
puvuissa, mutta koska olen ihan ummikko vaatteiden suhteen, niin vaikka
erojakin ainakin vähän on, niin en osaa niitä eritellä (ehkä
laatu/kangastyyppi tai jokin). Totta kai olisi niitä köyhemminkin
pukeutuneita, mutta kuinka paljon niitä sitten näkyi tuohon aikaan
suurkaupungeissa, onkin sitten kokonaan toinen asia. Niin ja pidän myös
hirveästi Jolien hahmon hatuista ja hiustyylistä. Jos tuon ajan Los
Angeles olisi samankaltaisin kampauksin varustettuja naisia pullollaan,
niin minähän saattaisin olla onneni kukkuloilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti