keskiviikko 10. elokuuta 2011

Ace Ventura - luonto kutsuu

Alkuperäinen nimi: Ace Ventura: When Nature Calls
Ohjaus: Steve Oedekerk
Käsikirjoitus: Steve Oedekerk
Pääosissa: Jim Carrey, Ian McNeice, Maynard Eziashi
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1995
Kesto: 90 min


 - Something wrong, Mr. Ventura?
- Of course not. This is a lovely room of death.


 Ace Ventura (Jim Carrey) on pelastustöissä vuorilla, kun tapahtuu jotain kamalaa ja pesukarhu, jota hän yrittää pelastaa, putoaa kuolemaan. Ventura masentuu tästä siinä määrin, että hän sulkeutuu temppeliin muiden munkkien kanssa löytääkseen taas itsensä. Kun temppeliin sitten tulee muuan Fulton Greenwall (Ian McNeice) pyytämään apua kadonneen eläimen etsinnöissä, Venturan henkinen valmistuminen nopeutuu hyvin paljon ja hän pääsee lähtemään matkaan kohti syvintä Afrikkaa. Siellä hänen tulee etsiä käsiinsä erään heimon pyhä toteemieläin, valkoinen lepakko, ennen kuin kaksi heimoa alkavat tappaa toisiaan...

Tämä tuli ostettua jotakuinkin vuosi sitten puolihuolimattomasti, kun en tajunnut ennen maksamista, että jatko-osahan tuli hommattua, eikä suinkaan sitä ensimmäistä osaa. Niinpä tämän elokuvan katsominen sai jäädä myöhemmäksi, kunnes olin saanut hommattua itselleni sen ensimmäisenkin osan, ja kunnes se sitten tuli katseluvuoroon. Kuten edellisen osan arvostelussa totesinkin, niin tämän osan näin ennen ensimmäistä, mutta siitä huolimatta en usko nähneeni tätä kahta kertaa useammin. Niinpä muistikuvat olivat tästäkin elokuvasta varsin hatarat ja muistinkin vain alun Cliffhanger-parodian sekä tämän munkkiluostarijakson, mutta siihen se sitten olikin jäänyt. Mitä tulee sitten elokuvan sisältöön, niin aika samanlaista menoa Ace Ventura - luonto kutsuu tarjosi kuin ensimmäinenkin elokuva.

Elokuva alkoi siis tällä Cliffhanger-parodialla ja oli ihan hauska, minkä jälkeen siirryttiin munkkiluostariin, joka sekin meni aika tutuin kuvioin ja olisi luultavasti mennyt, vaikka olisin katsonut tätä nyt ensimmäistä kertaa. Pikku hlijaa päästään sitten sinne Afrikkaan muistaakseni Nibia-nimiseen maahan, jossa sitten toiminta pääsee kunnolla vauhtiin ja tällä tarkoitan sitä, että vaikka Cliffhanger-kohtaus naurattikin, niin siitä huolimatta ne hauskimmat hetket koetaan siellä Nibiassa. Ventura on jälleen kerran oma itsensä ja siten hyvin omalaatuista menoa on luvassa. Ventura kuljeksiikin ympäri viidakoita ohuiden johtolankojen perässä ja tulee erehtyneeksi kerran jos toisenkin, mutta jollakin ilveellä hän vain pääsee vähitellen lähemmäs totuutta. Samalla paljastuu myös Venturan kammo lepakoita kohtaan, joka kyllä oli vähän väkisinväännetyn oloista ja siten täytteen makua mukana olikin. Dialogi ei ollut ihan edellisen osan veroista, vaikka hauskoja keskustelunvaihtoja nytkin nähtiin, vaan tällä kertaa hulvattomimmat hetket syntyivät nimenomaan tapahtumista ja huomasin voivani nauraa hyvin yksinkertaisille ja paljon nähdyillekin tempauksille. Tykkäsin varsinkin siitä, ettei kaikki mennyt lopulta ihan niin kuin olisi voinut otaksua ja tässä esimerkiksi tämä kaksintaistelukohtaus. Ehdottomasti parhaat naurut sain aivan elokuvan loppuvaiheilla takaa-ajon alkaessa, kun yhtäkkiä muiden ajoneuvojen viereen oli vain ihan täysin sattumalta parkkeerattu monsteriauto. Noin muuten elokuvan aikana sain parit kunnon naurut, mutta ehkä sitten kuitenkin ihan hitusen vähemmän kuin edellisen osan kohdalla. Joka tapauksessa ihan hyvä jatko-osa ensimmäiselle osalle, eikä tämänkään elokuvan parissa aika tylsäksi tullut.

Tähän elokuvaan pätee suurin piirtein samat kommentit Jim Carreysta kuin ensimmäisen osan kohdallakin eli välillä Carreyn ylinäytteleminen ja naamanvääntely vei fiiliksiä, mutta välillä taas juuri niiden vuoksi nauratti tai vähintäänkin hymyilytti. Carrey kyllä osaa sen (kärjistettyyn) hahmoon eläytymisen hyvin, mutta samalla olen ihan tyytyväinen, että Ace Venturat olivat tällä erää tässä, sillä kun puhutaan Carreyn leffoista, niin kuitenkin tykkään enemmän niistä rooleista, joissa Carrey on edes hieman vähemmän AD/HD -tapaus. Mukana menossa: Adewale Akinnuoye-Agbaje (Kylmä rinki, Lost) ja Bob Gunton (Avain pakoon).

Pisteitä: 3/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Norwegian Wood

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti