maanantai 18. heinäkuuta 2011

Movie Monday #8 - Lapsuuden sankarille - Supercalifragilisticexpialidocious

Yhden väliviikon jälkeen on jälleen aika tarttua Movie Monday -haasteeseen, jonka kahdeksannessa osassa käsitellään lapsuuden sankareita. Katselin jo pienenä poikana isojen poikien elokuvia aina Terminaattori 2:sta Die Hardiin, mutta tulihan niitä pienemmillekin katsojille sopiviakin elokuvia katseltua, mutta koska monet niistä lapsuuden muistoista olen onnistunut ainakin osittain pilaamaan katsomalla ne näin aikuisiällä uudestaan (esim. Tyttöni mun, Casper, Kiviset ja Soraset), niin jouduin vähän haeskelemaan oikeaa vastausta, varsinkin kun Yksin kotona, jonka senkin katson pian uudestaan, tuli käsiteltyä jo 30 Days of Moviesin yhteydessä. Pieni hetki tähän mietintään meni, mutta parissa minuutissahan sen keksin: Maija Poppanenhan se lähellä sydäntä oli silloin joskus.

- Katsohan, siellä se pieni Sivustakatsoja jälleen elokuvaasi katsoo. - Joo, kyllä se vaan jaksaa, vuodesta toiseen
Tästä elokuvasta juuri puhuin parin tutun kanssa parisen viikkoa sitten. Meillä oli kotona tv:n kautta nauhoitettu versio elokuvasta ja sitä sitten tuli katseltua lukuisia kertoja, enkä rehellisesti ottaen osaakaan sanoa edes arviota siitä, kuinka monta kertaa tämä tulikaan katsottua. Mikä siinä sitten erityisesti viehätti? No, nyt täytyy sanoa, etten tarkalleen muista, kun tämän edellisestä näkemisestä on varmaan se 15 vuotta, mutta ainakin lauluista taisin tykätä paljon silloin aikoinaan, vaikka kappaleista en muistakaan enää kuin tuon otsikossakin mainittavan. Kun sitten Simpsoneissa oli mukana Maija Poppanen -parodia, niin olisin tosissaan toivonut, että lastenhoitajan äänenä olisi ollut Julie Andrews, mutta se oli sitten aika turha toivo. Olen vakaasti ajatellut, että tämä pitäisi katsoa uudestaan jossain vaiheessa, mutta menettäisikö elokuva sitten sen lapsuuden muiston tuoman loistokkuutensa? No, mahdollisuus aina on olemassa, mutta sitten kun ottaa huomioon, että vain kerran lapsena näkemäni Sound of Music hurmaannutti minut aivan valtavasti myös näin aikuisena, ja kun molemmissa pääosissa on Julie Andrews, niin eihän sitä koskaan tiedä. Toivotaan parasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti