Yhden väliviikon jälkeen on jälleen aika tarttua Movie Monday -haasteeseen, jonka kahdeksannessa osassa käsitellään lapsuuden sankareita. Katselin jo pienenä poikana isojen poikien elokuvia aina Terminaattori 2:sta Die Hardiin,
mutta tulihan niitä pienemmillekin katsojille sopiviakin elokuvia
katseltua, mutta koska monet niistä lapsuuden muistoista olen onnistunut
ainakin osittain pilaamaan katsomalla ne näin aikuisiällä uudestaan
(esim. Tyttöni mun, Casper, Kiviset ja Soraset), niin jouduin vähän haeskelemaan oikeaa vastausta, varsinkin kun Yksin kotona,
jonka senkin katson pian uudestaan, tuli käsiteltyä jo 30 Days of
Moviesin yhteydessä. Pieni hetki tähän mietintään meni, mutta parissa
minuutissahan sen keksin: Maija Poppanenhan se lähellä sydäntä oli silloin joskus.
 | |
| - Katsohan, siellä se pieni Sivustakatsoja jälleen elokuvaasi katsoo. - Joo, kyllä se vaan jaksaa, vuodesta toiseen |
Tästä elokuvasta juuri puhuin parin tutun
kanssa parisen viikkoa sitten. Meillä oli kotona tv:n kautta nauhoitettu
versio elokuvasta ja sitä sitten tuli katseltua lukuisia kertoja, enkä
rehellisesti ottaen osaakaan sanoa edes arviota siitä, kuinka monta
kertaa tämä tulikaan katsottua. Mikä siinä sitten erityisesti viehätti?
No, nyt täytyy sanoa, etten tarkalleen muista, kun tämän edellisestä
näkemisestä on varmaan se 15 vuotta, mutta ainakin lauluista taisin
tykätä paljon silloin aikoinaan, vaikka kappaleista en muistakaan enää
kuin tuon otsikossakin mainittavan. Kun sitten Simpsoneissa oli
mukana Maija Poppanen -parodia, niin olisin tosissaan toivonut, että
lastenhoitajan äänenä olisi ollut Julie Andrews, mutta se oli sitten
aika turha toivo. Olen vakaasti ajatellut, että tämä pitäisi katsoa
uudestaan jossain vaiheessa, mutta menettäisikö elokuva sitten sen
lapsuuden muiston tuoman loistokkuutensa? No, mahdollisuus aina on
olemassa, mutta sitten kun ottaa huomioon, että vain kerran lapsena
näkemäni Sound of Music hurmaannutti minut aivan valtavasti myös
näin aikuisena, ja kun molemmissa pääosissa on Julie Andrews, niin eihän
sitä koskaan tiedä. Toivotaan parasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti