maanantai 25. heinäkuuta 2011

Sodankylän satoa: Le Havre

Alkuperäinen nimi: Le Havre
Ohjaus: Aki Kaurismäki
Käsikirjoitus: Aki Kaurismäki
Pääosissa: André Wilms, Blondin Miguel, Jean-Pierre Darroussin
Valmistusmaa: Suomi, Ranska, Saksa
Ilmestymisvuosi: 2011
Kesto: 93 min

 

Suhteellisen boheemia elämää Le Havressa viettävän ja kengänkiillottajana toimivan Marcel Marxin (André Wilms) vaimo Arletty (Kati Outinen) sairastuu vakavasti ja joutuu sairaalaan hoidettavaksi, mutta annetut ennusteet eivät ole lupaavia. Samoihin aikoihin satamasta löytyy kontillinen laittomia pakolaisia, mutta yksi pakolaispoika, Idrissa (Blondin Miguel), pääsee pakoon. Marcel löytää Idrissan ja ottaa hänet siipiensä suojiin. Pojan kuitenkin pitäisi päästä eteenpäin Lontooseen, mutta miten tämä onnistuisi, kun poliisitkin ovat Idrissan perässä?

Tämä on nyt sitten viimeinen Sodankylän Elokuvajuhlilla katsotun elokuvan arvostelu, vaikka Le Havre ei ollutkaan se vihoviimeinen katsottu elokuva siellä. Syy siihen, miksen julkaissut tätä muiden mukana jo kesä-heinäkuun vaihteen tienoilla, löytyy samasta asiasta kuin Viimeisen sirkuksen kohdalla eli elokuva ei ollut saanut vielä kotimaan elokuvateattereissa ensi-iltaansa. Viimeisen sirkuksen kohdallahan ajastin arvostelun ilmestyväksi ensi-iltaviikkonsa alkuun, mutta Le Havren kohdalla ensi-iltaa saa vielä odottaa, sillä se koittaa vasta 9.9.2011 (ennakkoja ihan varmasti tulee). Kuitenkin halusin julkaista arvostelun jo nyt, sillä halusin jättää Sodankylän "kuulumiset" taakseni ennen kuin leffaralli pääsee taas täyteen vauhtiin ensi kuussa, joten siksi tämäkin arvostelu tulee vielä näin heinäkuun puolella.

Lapinsuu-teatteriin oli saanut lippuja jokaiselle päivälle jo avajaispäivänä, mutta muiden esityspaikkojen liput tulivat myyntiin vasta päivää ennen näytöstä. Le Havren kohdalla liput tulivat myyntiin vasta näytöspäivän aamuna yhdeksältä ja kun itse olin koululla vasta vähän ennen puolta yhtä, niin ei puhettakaan, että olisin saanut enää lippuja siihen. Lähdin sitten katsomaan Lapinsuuhun päivän ensimmäistä elokuvaani ja kun se oli ohi, palasin koululle ostaakseni lipun johonkin Le Havren kanssa samaan aikaan tulevaan elokuvaan. Koululla huomasinkin, että Le Havre oli saanut suuren suosion siivittämänä yölle toisen näytöksen, johon kyllä lippuja oli jäljellä (iltaan mennessä nekin olivat huvenneet), joten pääsin itsekin katsomaan tämä Aki Kaurismäen uutukaisen. Jäi kyllä yksi Scorsesen elokuva näkemättä, mutta jälkikäteen (eli lipun tähän toiseen Le Havren näytökseen ostettuani) luinkin, että se olisi ollut jokin konserttielokuva, joten ihan hyvä vaan, että sain lipun tähän Le Havreen, sillä eipä elokuva huono ollut.

Marcel oli hivenen pummimainen tyyppi, mikä toi hänen hahmoonsa heti alussa sopivanlaista huumoria, joten elokuva lähti ihan kivasti käyntiin. Vaikka pakolaisia tässä olikin, niin ei elokuva silti ollut mielestäni kannanotto pakolaispolitiikkaan, vaan olipahan vain elokuva, jossa kerrottiin yhden pakolaisen tarina Marcelin seurassa. Minusta oli hauskaa, miten kaikki Marcelin ystävät osallistuivat pakolaisen piilotteluun, vaikka poliisitoimet tämän yhden pakolaisen eli Idrissan löytämiseksi olivatkin ehkä hieman liioitellut. Elokuva erottuu edukseen sen sisältämän huumorin avulla ja huumori olikin lähtöisin pitkälti Marcelin repliikeistä ja tekemisistä. Sen sijaan itse juonessa ei ollut oikein mitään uutta, vaan pakolaisen kohtalo oli jo alkumetreillä asti selvä, eikä loppu tämän osalta mikään yllätys ollutkaan. Tosin myönnänkin, että Kaurismäen tuotantoon perehtymättömänä enhän voinut varmasti tietää, millaisia jippoja hän elokuvissaan harrastaa. Minulle kyllä tuli sellainen olo, että Marcelin vaimo Arletty haluttiin pois talosta pakolaisen vierailun ajaksi, minkä vuoksi keksittiin tämä sairaalajuttu ja niinpä elokuvan loppu tuntuikin vähän turhan helpolta.

Marcelia näytellyt André Wilms oli kyllä hyvä valinta, sillä hän teki hieman nuhjuisen oloisesta hahmostaan samaan aikaan hauskan, hieman koskettavan, mutta myös aidonoloisen, enkä ihmettelisi yhtään, jos Ranskassa vaeltelisi paljon Marcelin kaltaisia taiteilijasieluja. Kati Outinen oli kanssa ihan hyvä, mutta häntä näkyi elokuvassa ihan liian vähän aikaa. Poliisietsivä Monetina nähty Jean-Pierre Darroussin oli hänkin varsin mainio ilmestys. Blondin Miguel Idrissana oli ihan ok.

Pisteitä: 3/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Ihmemies MacGyver - 5. kausi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti