sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Ihmemies MacGyver - 5. kausi

Alkuperäinen nimi: MacGyver - Season 5
Ohjaus: Michael Caffey, Charles Correll, William Gereghty, ym.
Käsikirjoitus: Stephen Downing, Paul B. Margolis, Chris Haddock, ym.
Pääosissa: Richard Dean Anderson, Dana Elcar
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1990
Jaksojen määrä: 21

- Oh my God. I just figured out what you're doing. You know what I think? I think you're crazy.
- Give me a few hours, you'll know for sure.
 

Ennen kesää kun suunnittelin katsomisaikatauluja, määritin ihanteelliseksi tilanteeksi sen, että saisin katsottua kaikki seitsemän Ihmemies MacGyverin kautta leffakesätauon aikana, mutta arvelin jo tuolloin, etten tule siihen yltämään, eikä niin käynytkään, kun olen tehnyt tämän kesän aikana niin paljon muutakin kuin vain katsellut televisiota. Kakkostavoitteeni oli kuitenkin se (tämäkin perustui johonkin laskelmaan, jota en muista), että saisin viisi ensimmäistä kautta katsottua ja näin tuli nyt siis tehtyä ja sopivasti viimeisenä päivänä ennen "virallista" leffatauon loppumista, sillä viimeisen jakson katsoin vasta tänä aamuna. Nyt nämä kaksi jäljellä olevaa kautta olisi tarkoitus katsoa elokuun aikana, mutta jo nyt kalenterini huutaa armoa, kun elokuvien katselun lisäksi pitäisi vielä pyöräilläkin. Viikonloppuisin periaatteessa pitäisi olla aikaa, mutta onpahan niillekin kolmena viikonloppuna ainakin jonkin verran ohjelmaa. No, eiköhän tämä tästä jotenkin lutviudu.

Mitä tulee sitten tähän viidenteen kauteen, niin ei tämä edellisten kausien veroiseksi tapaukseksi noussut. Kyllähän jaksoja edelleen ihan mielellään katsoi, mutta muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta mitään erikoisen hienoja elämyksiä ei tarjottu. Jännitys oli monin paikoin poissa, vaikka ihan uteliaisena katselikin erinäisten tapahtumien kehitystä. Jaksot olivat usein hyvin rutinoidun oloisia ja niinpä MacGyver (Richard Dean Anderson) tovereineen tekivät yhtä, pääkonnat tekivät toista ja siinä meni sitten pitkä tovi, ennen kuin näiden välille saatiin minkäänlaista jännitystä ja useinkin se jännitys oli sitä sorttia, että MacGyver suljetaan johonkin, jossa Mac tekee sitten jonkin macgyverismin ja pian tämän jälkeen MacGyver pääseekin konnien kimppuun. Tässä suhteessa kauden loppupuoli oli selvästi alkukautta kivempi, noin niin kuin kokonaisuutta ajatellen, vaikka hieman heikompia jaksoja mahtuu loppupuolellekin. Mitäs kausi sitten pitikään sisällään?

Nyt on päästy alkutunnarissa perusasioiden äärelle eli MacGyver Theme kuulostaa sellaiselta kuin pitääkin ja vieläpä kokonaisena, mitä nyt sen räjähdyskuvan aikana kuullaankin taustalla pientä lisäpimputusta, mutta sitä hädin tuskin huomaa. Niinpä ei puhutakaan nyt siitä, vaan puhutaankin MacGyverin autosta, joka on vaihtunut Jeepistä isoisänsä Harryn (John Anderson) vanhaan pickupiin eli avolava-autoon ja en ollut edes muistanut tällaista suurta muutosta MacGyverin elämässä. Ei sillä, avolavaksi MacGyverin auto oli ihan tyylikkään näköinen, vaikka oli siinä Jeepissäkin toisaalta oma hohtonsa.

Kolmannella kaudella olleen edellisen kaksoisjakson (Lost Love) aikana olin miettinyt, miltä tulee näyttämään tulevat tv-elokuvat, joita en ole vielä nähnyt. No, tämä kausi aloitetaan Legend of the Holy Rose -kaksoisjaksolla, joka toi edellistä kaksoisjaksoa enemmän nuo tv-elokuvat mieleen, sillä nyt ollaan ihan oikean suuraarteen etsinnässä, kun etsitään Graalin maljaa ja jos noiden tv-elokuvien nimistä voidaan jotain päätellä, niin vähän samanlaista menoa on odotettavissa... ehkä. Tässä oli kuitenkin jakso, johon ei tiivistäminen yhteen jaksoon olisi missään nimessä sopinut, mutta silti hei: Mikä tämän alkuseikkailun tarkoitus ihan oikeasti oli? Tuntui ihan kuin olisi tarjottu jonkinlainen alkupala James Bond- elokuvien tai ensimmäisen kauden tyyliin ennen varsinaiseen seikkailuun siirtymistä, mutta väkinäiseltähän tämä tuntui, kun alun tapahtumilla ei ihan oikeasti ollut mitään tekemistä varsinaisen tarinan kanssa. Tai no, saatiinhan siihen päätarinan alkuun sitten pieni epäilys yöllisen hiippailijan henkilöllisyydestä tai yhteyksistä, mutta sekin hävisi heti aamun valjettua.

Murdoc (Michael Des Barres) oli muuten jälleen mukana jaksossa Halloween Knights. Nyt hän on selvinnyt siis rekan räjähdyksestä, korkealta vuorelta putoamisesta ja aivan yllättäen nyt myös sitten uima-altaan viemäriverkkoon joutumisesta. Tällä kertaa Murdoc nähdään hieman yllättävässä roolissa, sillä nyt hän tulee kuvioihin nimenomaan pyytämään apua MacGyverilta, joka pienen jahkailun jälkeen suostuukin auttamaan. Tässä kyllä riitti jännitettävää ainakin alussa, kun piti miettiä, onko Murdoc ihan tosisaan vai yrittääkö hän saada MacGyverin vaan ansaan. Jakson alussa muuten nähdään ihan kivasti eräänlainen montaasi Jack Daltonin (Bruce McGill) tempauksista, kun Murdoc jäljitteli Daltonin tyyliä; miten hän tiesi niistä onkin sitten oma kysymyksensä. No, tässä jaksossa Murdoc sitten jäi räjähtäneen rakennuksen alle, mutta kuten lopussa nähdään, hän selvisi siitäkin. Totta kai tiedossa oli, ettei Murdoc aio jättää MacGyveria rauhaan, mutta silti Murdocin viesti MacGyverille oli vähän hölmö, kun Murdoc oli kuin mitään jakson tapahtumista ei olisi tapahtunutkaan. Murdoc nähdään myös toisessa jaksossa, tosin vain MacGyverin unessa, joka päättyi hyvin tutunomaisesti Murdocin osalta, vaikka hän ei "kuollutkaan".

Mitäs muuta mukavaa kauden jaksot piti sisällään? No, Murdoc-jakson lisäksi kauden parhaimmistoon kuului Jenny's Change, jossa nähdään rikollispomon (Vic Tayback) päänmenoksi järjestetty huijausoperaatio, jossa onnistuttiiin huijaamaan myös ainakin allekirjoittanutta. Kyseisessä jaksossa MacGyver naamioituu nörtti Dexteriksi ja ilmeisesti tekijät tykkäsivät hahmosta niin paljon, että "Dexter" nähtiin myös seuraavassa jaksossa Deep Cover, mutta selvästi huonommalla menestyksellä. Cease Fire -jaksossa sitten MacGyver lavastetaan syylliseksi murhayritykseen ja hän joutuu niin pakenemaan oikeita syyllisiä kuin myös puhdistamaan maineensakin. The Ten Percent Solutionissa MacGyver joutuu puolestaan tekemisiin uusnatsien kanssa ja vaikka pääpahikset saatiinkin kiinni, niin näyttihän tämä sellaiselta jaksolta, että siihen voisi odottaa jatkoa, mutta saa nyt nähdä, tapahtuuko sellaista. Kiva jakso kuitenkin ja... jotenkin pelottava. Two Times Trouble -jaksossa MacGyver joutuu identtisten kaksosten (Audrey Landers molempina) pauloihin, jossa kaikki ei taida olla ihan siltä kuin ensinäkemältä näyttää. Tällä kaudella päästiin taas valistamisen makuun jaksossa Black Rhino, kun valistettiin katsojia ihan Richard Dean Andersonin äänellä mustasarvikuonojen vähyydestä.

Noin muuten kausi tarjosi pääosin ihan kivaa menoa, joten ei tämänkään kauden parissa aika tylsäksi käynyt. Muutaman jakson haluan kuitenkin nostaa esiin, ei niinkään huonouden vuoksi, vaan pikemminkin hölmöyden. Nämä jaksot olivat Madonna, Serenity sekä kauden päättävä Passages. Näissä kaikissa mennään tavalla tai toisella absurdiuden puolelle. Madonnassa häviää Madonna-patsas kirkosta, jonka jälkeen tapahtuu kaikille kivakkeille kaikkea kivaa ja mukavaa, kunnes patsas löytää tiensä kotiin kuin itsestään ja tämän jakson punainen lanka oli havaittavissa hyvin varhaisessa vaiheessa. Serenityssa puolestaan koetaan tämä Murdoc-kappaleessa mainittu unijakso, joka tapahtuu villin lännen maisemissa. Okei, unijaksot ovat ihan kivaa vaihtelua noin yleisesti, eikä tämäkään huono ollut, vaikka kunnon jännitystä ei ollutkaan tarjolla jakson unimaisuudesta johtuen ollenkaan, mutta jakson loppu menikin sitten aivan naurettavuuksiin. Tässä jaksossa oli hauskaa se, että MacGyver ja Pete Thornton (Dana Elcar) olivat ainakin hetken aikaa toistensa vihollisia. Passages-jakso on saattanut olla aikoinaan jännä tullessaan ensimmäistä kertaa ulos, sillä olihan kyseessä kauden päätös ja MacGyver on kuolemaisillaan ja käykin vähän niin kuin rajan takana. Näin jälkikäteen ajateltuna tässä ei ollut juuri jännitettävää, kun tiesi kausia olevan edessä vielä kaksi, kuten myös niitä tv-elokuviakin, mutta huvittavan tästä jaksosta teki sen, että jopa siellä rajan takana MacGyver "sortuu" macgyverismeihin.

Macgyverismeistä puheen ollen tälläkin kaudella niitä oli tarjolla jokseenkin heikonlaisesti, mutta ehdottomasti parhaaksi macgyverismiksi nousee palaneen paperin pelastaminen lukukuntoon glyserolilla, vedellä ja valokuvauspimiön laitteilla. Myös muita mainioita macgyverismeja oli tv-antennin muuntaminen laskeutumiskoukuksi ja esiintymislavan kuljettaminen käsipainot pyörinä.

Silmiinpistävää kaudessa oli se, että Bruce McGillin esittämä Jack Dalton loisti lähes kokonaan poissaolollaan, eikä häntä näkynytkään kuin parissa jaksossa ja toinen näistä jaksoista oli ylempänä mainittu Serenity, jossa myös Teri Hatcherin (jälleen niin Täykkärit-Hatcherin näköinen) Penny Parker oli mukana. Kauden lopussa näemme myös jälleen pitkästä aikaa MacGyverin isoisän Harryn (John Anderson), jota olinkin ehtinyt kaivata takaisin jo useaan otteeseen. Jakson tapahtumien pohjalta tosin voisi olettaa, että tämä jakso jäi John Andersonin viimeiseksi sarjassa (no, John Anderson kuolikin 1992). Ilmeisesti edellisen kauden Jesse Coltonista oli tykätty siinä määrin, että nyt niitä Coltoneita nähdään jaksossa peräti kolmin kappalein eri jaksoissa ja yksi Coltoneista on Billy Colton, jota näyttelee Cuba Gooding Jr., joka oli toki mukana edelliselläkin kaudella, mutta eri roolissa. Muita uuden identiteetin saaneita näyttelijöitä oli Kai Wulff (tällä kaudella jo kolmas rooli, vaikken ensimmäistä ollut muistanutkaan ennen tarkistamista) sekä Michael Ensign (tuttu Frendeistä ja Salaisista kansioista). Lisäksi tavalla jos toisella Challenge-keskuksessa aiemmin pyörineet Roxanne Reese ja Charles Payne uusivat roolinsa. Kauden aikana nähdään myös niin Linda Blair (Manaaja) kuin Mayim Bialik (Kullannuppu). Jälkimmäinen oli mukana peräti kahdessa jaksossa ja totuuden nimissä on sanottava, että tunnistin hänet vasta siinä toisessa jaksossa. Ihan niin kuin sitä tunnistettaisiin näyttelijä, jota on nähnyt jossain sarjassa viimeksi 15 vuotta sitten *puna*, joskin Kullannuppuhan oli tuohon aikaan suosikkisarjojani, toinen *puna*.

Pisteitä: 3,5/5

Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Yllä mainitsemassani The Ten Percent Solution -jaksossa ollaan muuten samaisessa rakennuksessa, joka tuli minulle tutuksi Salaisten kansioiden jaksossa, jossa Mulder ja Scully löytävät hyllykilometreittäin tietoja tutkituista ihmisistä, myös Scullysta itsestään sekä Mulderista ja tämän siskosta.

Seuraavana arvosteluvuorossa: Herra Popper ja pingviinit

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti