- Give me a few hours, you'll know for sure.
Ennen kesää kun suunnittelin katsomisaikatauluja, määritin
ihanteelliseksi tilanteeksi sen, että saisin katsottua kaikki seitsemän
Ihmemies MacGyverin
kautta leffakesätauon aikana, mutta arvelin jo tuolloin, etten tule
siihen yltämään, eikä niin käynytkään, kun olen tehnyt tämän kesän
aikana niin paljon muutakin kuin vain katsellut televisiota.
Kakkostavoitteeni oli kuitenkin se (tämäkin perustui johonkin
laskelmaan, jota en muista), että saisin viisi ensimmäistä kautta
katsottua ja näin tuli nyt siis tehtyä ja sopivasti viimeisenä päivänä
ennen "virallista" leffatauon loppumista, sillä viimeisen jakson katsoin
vasta tänä aamuna. Nyt nämä kaksi jäljellä olevaa kautta olisi
tarkoitus katsoa elokuun aikana, mutta jo nyt kalenterini huutaa armoa,
kun elokuvien katselun lisäksi pitäisi vielä pyöräilläkin.
Viikonloppuisin periaatteessa pitäisi olla aikaa, mutta onpahan
niillekin kolmena viikonloppuna ainakin jonkin verran ohjelmaa. No,
eiköhän tämä tästä jotenkin lutviudu.
Mitä tulee sitten tähän viidenteen kauteen, niin ei tämä edellisten
kausien veroiseksi tapaukseksi noussut. Kyllähän jaksoja edelleen ihan
mielellään katsoi, mutta muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta mitään
erikoisen hienoja elämyksiä ei tarjottu. Jännitys oli monin paikoin
poissa, vaikka ihan uteliaisena katselikin erinäisten tapahtumien
kehitystä. Jaksot olivat usein hyvin rutinoidun oloisia ja niinpä
MacGyver (Richard Dean Anderson) tovereineen tekivät yhtä, pääkonnat
tekivät toista ja siinä meni sitten pitkä tovi, ennen kuin näiden
välille saatiin minkäänlaista jännitystä ja useinkin se jännitys oli
sitä sorttia, että MacGyver suljetaan johonkin, jossa Mac tekee sitten
jonkin
macgyverismin ja pian tämän jälkeen MacGyver pääseekin
konnien kimppuun. Tässä suhteessa kauden loppupuoli oli selvästi
alkukautta kivempi, noin niin kuin kokonaisuutta ajatellen, vaikka
hieman heikompia jaksoja mahtuu loppupuolellekin. Mitäs kausi sitten
pitikään sisällään?
Nyt on päästy alkutunnarissa perusasioiden äärelle eli
MacGyver Theme
kuulostaa sellaiselta kuin pitääkin ja vieläpä kokonaisena, mitä nyt
sen räjähdyskuvan aikana kuullaankin taustalla pientä lisäpimputusta,
mutta sitä hädin tuskin huomaa. Niinpä ei puhutakaan nyt siitä, vaan
puhutaankin MacGyverin autosta, joka on vaihtunut Jeepistä isoisänsä
Harryn (John Anderson) vanhaan pickupiin eli avolava-autoon ja en ollut
edes muistanut tällaista suurta muutosta MacGyverin elämässä. Ei
sillä, avolavaksi MacGyverin auto oli ihan tyylikkään näköinen, vaikka
oli siinä Jeepissäkin toisaalta oma hohtonsa.
Kolmannella kaudella olleen edellisen kaksoisjakson (
Lost Love) aikana olin miettinyt, miltä tulee näyttämään tulevat tv-elokuvat, joita en ole vielä nähnyt. No, tämä kausi aloitetaan
Legend of the Holy Rose
-kaksoisjaksolla, joka toi edellistä kaksoisjaksoa enemmän nuo
tv-elokuvat mieleen, sillä nyt ollaan ihan oikean suuraarteen
etsinnässä, kun etsitään Graalin maljaa ja jos noiden tv-elokuvien
nimistä voidaan jotain päätellä, niin vähän samanlaista menoa on
odotettavissa... ehkä. Tässä oli kuitenkin jakso, johon ei
tiivistäminen yhteen jaksoon olisi missään nimessä sopinut, mutta silti
hei: Mikä tämän alkuseikkailun tarkoitus ihan oikeasti oli? Tuntui
ihan kuin olisi tarjottu jonkinlainen alkupala James Bond- elokuvien
tai ensimmäisen kauden tyyliin ennen varsinaiseen seikkailuun
siirtymistä, mutta väkinäiseltähän tämä tuntui, kun alun tapahtumilla
ei ihan oikeasti ollut mitään tekemistä varsinaisen tarinan kanssa. Tai
no, saatiinhan siihen päätarinan alkuun sitten pieni epäilys yöllisen
hiippailijan henkilöllisyydestä tai yhteyksistä, mutta sekin hävisi
heti aamun valjettua.
Murdoc (Michael Des Barres) oli muuten jälleen mukana jaksossa
Halloween Knights.
Nyt hän on selvinnyt siis rekan räjähdyksestä, korkealta vuorelta
putoamisesta ja aivan yllättäen nyt myös sitten uima-altaan
viemäriverkkoon joutumisesta. Tällä kertaa Murdoc nähdään hieman
yllättävässä roolissa, sillä nyt hän tulee kuvioihin nimenomaan
pyytämään apua MacGyverilta, joka pienen jahkailun jälkeen suostuukin
auttamaan. Tässä kyllä riitti jännitettävää ainakin alussa, kun piti
miettiä, onko Murdoc ihan tosisaan vai yrittääkö hän saada MacGyverin
vaan ansaan. Jakson alussa muuten nähdään ihan kivasti eräänlainen
montaasi Jack Daltonin (Bruce McGill) tempauksista, kun Murdoc
jäljitteli Daltonin tyyliä; miten hän tiesi niistä onkin sitten oma
kysymyksensä. No, tässä jaksossa Murdoc sitten jäi räjähtäneen
rakennuksen alle, mutta kuten lopussa nähdään, hän selvisi siitäkin.
Totta kai tiedossa oli, ettei Murdoc aio jättää MacGyveria rauhaan,
mutta silti Murdocin viesti MacGyverille oli vähän hölmö, kun Murdoc oli
kuin mitään jakson tapahtumista ei olisi tapahtunutkaan. Murdoc
nähdään myös toisessa jaksossa, tosin vain MacGyverin unessa, joka
päättyi hyvin tutunomaisesti Murdocin osalta, vaikka hän ei
"kuollutkaan".
Mitäs muuta mukavaa kauden jaksot piti sisällään? No, Murdoc-jakson lisäksi kauden parhaimmistoon kuului
Jenny's Change,
jossa nähdään rikollispomon (Vic Tayback) päänmenoksi järjestetty
huijausoperaatio, jossa onnistuttiiin huijaamaan myös ainakin
allekirjoittanutta. Kyseisessä jaksossa MacGyver naamioituu nörtti
Dexteriksi ja ilmeisesti tekijät tykkäsivät hahmosta niin paljon, että
"Dexter" nähtiin myös seuraavassa jaksossa
Deep Cover, mutta selvästi huonommalla menestyksellä.
Cease Fire
-jaksossa sitten MacGyver lavastetaan syylliseksi murhayritykseen ja
hän joutuu niin pakenemaan oikeita syyllisiä kuin myös puhdistamaan
maineensakin.
The Ten Percent Solutionissa MacGyver joutuu
puolestaan tekemisiin uusnatsien kanssa ja vaikka pääpahikset saatiinkin
kiinni, niin näyttihän tämä sellaiselta jaksolta, että siihen voisi
odottaa jatkoa, mutta saa nyt nähdä, tapahtuuko sellaista. Kiva jakso
kuitenkin ja... jotenkin pelottava.
Two Times Trouble -jaksossa
MacGyver joutuu identtisten kaksosten (Audrey Landers molempina)
pauloihin, jossa kaikki ei taida olla ihan siltä kuin ensinäkemältä
näyttää. Tällä kaudella päästiin taas valistamisen makuun jaksossa
Black Rhino, kun valistettiin katsojia ihan Richard Dean Andersonin äänellä mustasarvikuonojen vähyydestä.
Noin muuten kausi tarjosi pääosin ihan kivaa menoa, joten ei
tämänkään kauden parissa aika tylsäksi käynyt. Muutaman jakson haluan
kuitenkin nostaa esiin, ei niinkään huonouden vuoksi, vaan pikemminkin
hölmöyden. Nämä jaksot olivat
Madonna, Serenity sekä kauden päättävä
Passages. Näissä kaikissa mennään tavalla tai toisella absurdiuden puolelle.
Madonnassa
häviää Madonna-patsas kirkosta, jonka jälkeen tapahtuu kaikille
kivakkeille kaikkea kivaa ja mukavaa, kunnes patsas löytää tiensä kotiin
kuin itsestään ja tämän jakson punainen lanka oli havaittavissa hyvin
varhaisessa vaiheessa.
Serenityssa puolestaan koetaan tämä
Murdoc-kappaleessa mainittu unijakso, joka tapahtuu villin lännen
maisemissa. Okei, unijaksot ovat ihan kivaa vaihtelua noin yleisesti,
eikä tämäkään huono ollut, vaikka kunnon jännitystä ei ollutkaan
tarjolla jakson unimaisuudesta johtuen ollenkaan, mutta jakson loppu
menikin sitten aivan naurettavuuksiin. Tässä jaksossa oli hauskaa se,
että MacGyver ja Pete Thornton (Dana Elcar) olivat ainakin hetken aikaa
toistensa vihollisia.
Passages-jakso on saattanut olla aikoinaan
jännä tullessaan ensimmäistä kertaa ulos, sillä olihan kyseessä kauden
päätös ja MacGyver on kuolemaisillaan ja käykin vähän niin kuin rajan
takana. Näin jälkikäteen ajateltuna tässä ei ollut juuri jännitettävää,
kun tiesi kausia olevan edessä vielä kaksi, kuten myös niitä
tv-elokuviakin, mutta huvittavan tästä jaksosta teki sen, että jopa
siellä rajan takana MacGyver "sortuu" macgyverismeihin.
Macgyverismeistä puheen ollen tälläkin kaudella niitä oli tarjolla
jokseenkin heikonlaisesti, mutta ehdottomasti parhaaksi macgyverismiksi
nousee palaneen paperin pelastaminen lukukuntoon glyserolilla, vedellä
ja valokuvauspimiön laitteilla. Myös muita mainioita macgyverismeja
oli tv-antennin muuntaminen laskeutumiskoukuksi ja esiintymislavan
kuljettaminen käsipainot pyörinä.
Silmiinpistävää kaudessa oli se, että Bruce McGillin esittämä Jack
Dalton loisti lähes kokonaan poissaolollaan, eikä häntä näkynytkään
kuin parissa jaksossa ja toinen näistä jaksoista oli ylempänä mainittu
Serenity, jossa myös Teri Hatcherin (jälleen niin Täykkärit-Hatcherin
näköinen) Penny Parker oli mukana. Kauden lopussa näemme myös jälleen
pitkästä aikaa MacGyverin isoisän Harryn (John Anderson), jota olinkin
ehtinyt kaivata takaisin jo useaan otteeseen. Jakson tapahtumien
pohjalta tosin voisi olettaa, että tämä jakso jäi John Andersonin
viimeiseksi sarjassa (no, John Anderson kuolikin 1992). Ilmeisesti
edellisen kauden Jesse Coltonista oli tykätty siinä määrin, että nyt
niitä Coltoneita nähdään jaksossa peräti kolmin kappalein eri jaksoissa
ja yksi Coltoneista on Billy Colton, jota näyttelee Cuba Gooding Jr.,
joka oli toki mukana edelliselläkin kaudella, mutta eri roolissa. Muita
uuden identiteetin saaneita näyttelijöitä oli Kai Wulff (tällä
kaudella jo kolmas rooli, vaikken ensimmäistä ollut muistanutkaan ennen
tarkistamista) sekä Michael Ensign (tuttu
Frendeistä ja
Salaisista kansioista).
Lisäksi tavalla jos toisella Challenge-keskuksessa aiemmin pyörineet
Roxanne Reese ja Charles Payne uusivat roolinsa. Kauden aikana nähdään
myös niin Linda Blair (Manaaja) kuin Mayim Bialik (Kullannuppu).
Jälkimmäinen oli mukana peräti kahdessa jaksossa ja totuuden nimissä on
sanottava, että tunnistin hänet vasta siinä toisessa jaksossa. Ihan
niin kuin sitä tunnistettaisiin näyttelijä, jota on nähnyt jossain
sarjassa viimeksi 15 vuotta sitten *puna*, joskin Kullannuppuhan oli
tuohon aikaan suosikkisarjojani, toinen *puna*.
Pisteitä: 3,5/5
Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Yllä mainitsemassani
The Ten Percent Solution -jaksossa ollaan muuten samaisessa rakennuksessa, joka tuli minulle tutuksi
Salaisten kansioiden
jaksossa, jossa Mulder ja Scully löytävät hyllykilometreittäin tietoja
tutkituista ihmisistä, myös Scullysta itsestään sekä Mulderista ja
tämän siskosta.
Seuraavana arvosteluvuorossa:
Herra Popper ja pingviinit