lauantai 25. kesäkuuta 2011

Sodankylän satoa: Bird on a Wire

Alkuperäinen nimi: Bird on a Wire
Ohjaus: Tony Palmer
Käsikirjoitus: Tony Palmer
Pääosissa: Leonard Cohen, Ron Cornelius, Bob Johnston, ym.
Valmistusmaa: Iso-Britannia
Ilmestymisvuosi: 1974
Kesto: 95 min

Leonard Cohen sanoi lopettavansa kiertue-elämän vuonna 1972 (ja hah!) noin parinkymmenen keikan Euroopan-kiertueeseen. Niinpä muun muassa musiikkidokumenttien saralla kannuksensa ansainnut Tony Palmer lähtee kuvaamaan Cohenin kiertuetta, jonka aikana Cohen laulaa itsensä eurooppalaisten sydämiin ja viettää siinä samassa aika hektistä kiertue-elämää...

Keskiviikon toinen arvosteluun päätynyt elokuva, joka oli samalla päivän viimeinen elokuva. Minulla ei ole Leonard Coheniin minkäänlaisia yhteyksiä, enkä ainakaan tietoisesti ole hänen musiikkiaan kuullut ennen, eikä minulle muistaakseni ollutkaan etukäteen tiedossa, että tämä on musiikkidokumentti Cohenista. Ennen elokuvan alkua elokuvan ohjaaja Tony Palmer kertoi kiinnostavia asioita dokumentin syntyhistoriasta, sillä nauhat olivat kuulemma vuosikymmeniä kateissa ja ne löytyivät vasta pari vuotta sitten ja silloinkin elokuva oli koottava uudestaan sadoista, ellei tuhansista pienistä pätkistä. Tämä tuli mentyä katsomaan siksi, että samaan aikaan ei tullut oikein mitään muutakaan kunnolla mielenkiintoista, mutta osin myös siksi, että en tiennyt siitä oikeastaan mitään etukäteen. Eikä sillä, Bird on a Wire oli ihan kelpo dokumentti, jossa oli jotain hyvää ja jotain huonoa.

Elokuvan dokumenttiannilla ei ollut paljon annettavaa. Keikkataltiointien välissä Palmer haastattelee Cohenia ja luulen, että suurin osa haastatteluista koostettiin samana iltana puhutuista asioista, mutta ne vain editoitiin pitkin elokuvaa näytettäväksi, mutta täysin varma en ole, sillä en kiinnittänyt riittävää huomiota "haastatteluhuoneisiin". Haastatteluissa ei kuitenkaan paljastunut mitään aidosti mielenkiintoista, vaan ne olivat enemmänkin sellaista pientä jutustelua. Kiertue-elämä ei tarjonnut mitään ennennäkemätöntä, vaikka yksi draamanpoikanen nähtiinkin, ja siten periaatteessa olisi voinut olla melkein minkä tahansa bändin matkassa. Ei tämä kiertue-elämän seuraaminenkaan tylsää ollut, mutta vain niin kovin... noh... tavallista.

Mitä tulee sitten musiikkipuoleen, niin kuten sanoin, en ole juurikaan Cohenin musiikkiin tutustunut, mutta keikkapätkät tarjosivat sen dokumentin paremman annin. Vireystilani huomioon ottaen (minua väsytti aikalailla) kovempikin jytä olisi kelvannut, mutta kyllä minä joten kuten pysyin hereillä näidenkin kappaleiden aikana. Keikkanumeroita oli paljon ja tämä elokuva olikin puoliksi keikkataltiointi. Ei minusta tämän dokumentin myötä Cohenin fania tullut, mutta kyllähän noita lauluja oli ihan mukava kuunnella, vaikka väsyttikin. Tämän lisäksi Cohenilla oli ihan hauskoja lavajuttuja. Se harmitti, että vaikka alussa kerrottiin noin puolet kiertuepaikoista, niin ei kiertuejärjestystä ja niinpä viimeistä keikkapaikkaa lukuun ottamatta en tiennytkään, missä kulloinkin oltiin, vaikka eiihän sillä niin suurta väliä ollut.

Pisteitä: 3/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Taksikuski

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti