Kutakuinkin kolme ja puoli tuntia nukkuneena oli aika
tarttua siihen toiseen todella hektiseen päivään, mihin lähdin
yllättävänkin virkein mielin. Aamulla yhdeksältä tuli Aki Kaurismäen
uutuuselokuvan
Le Havren liput myyntiin, mutta minullahan ei
ollut mitään mahdollisuuksia ehtiä siihen mennessä Sodankylään, kun
heräsinkin vasta kymmenen korvilla. Niinpä olin jälleen kerran vasta
varttia yli kaksitoista keskustassa ja vaikka olikin kohtalaisen kiire
Lapinsuuhun, piti käydä vielä varmistamassa koululta, josko niitä
lippuja siihen elokuvaan vielä olisikin, mutta ei tietenkään ollut.
Sitten vain kipin kapin Lapinsuuhun katsomaan elokuvaa ja kun se oli
ohi, niin lähdin takaisin koululle ostamaan lippua johonkin toiseen
samaan aikaan Le Havren kanssa tulleeseen elokuvaan. Vaikka oli noin
puoli tuntia aikaa
Le Havren alkuun, niin jono Isoon Telttaan oli jo
melkoinen. Kävin hakemassa lipun Pieneen Telttaan, jossa näytettiin
venäläistä elokuvaa ja toivoin vain, että tällä kertaa tekstitykset
pelaisivat oikeilla kielillä (pelasi ne). Kun sitten tulin takaisin
pihalle, niin huomasinkin, että portaiden vieressä oli uusi
lipunmyyntipiste, jossa myytiin lippuja äkkiseltään päätettyyn Le Havren
uusintaesitykseen, joka olisi edessä sitten yöllä. Minulla oli kyllä
lippu toiseen elokuvaan jo sille ajankohdalle, mutta enhän minä voinut
olla ostamatta sitten lippua Le Havreen. Tähän pikaisesti syntyneeseen
päätökseen vaikutti se, että sen toisen elokuvan oli ohjannut Martin
Scorsese, jolta olin jo yhden elokuvan nähnyt festivaaleilla. Myöhemmin
ostin katalogin ja huomasin päätökseni olleen sen toisen elokuvan
hylkäämiseen täysin oikea, sillä tuosta katalogista luin, että sekin
elokuva olikin ollut jonkin sortin bändidokumentti ja enköhän minä
niitäkin ollut nähnyt jo tarpeeksi näillä kekkereillä (
Bird on a Wire).
Jonotusta Isoon Telttaan. Tämä ei
ollutkaan jonoa Le Havreen, kuten ensin muistin ja siksi jätin nämä
tähän päivään, vaan johonkin muuhun, ehkä peräti jo torstain
Metropolikseen. Varma en ole.
No, minulle tuli taas kerran hivenen nälkä parin elokuvan jälkeen ja
koska en katsonut, että oli vielä Scanburger-aika, kävinkin käyttämässä
koulun pihalla sijainnutta anniskelualuetta ihan väärin ja kävin
ostamassa sieltä parit letut ja menin syömään niitä omassa rauhassa
kädessäni juuri ostettu katalogi, josta sain kivasti lisätietoa muista
elokuvista.
 |
Pikkuteltan sisäänkäynti. |
 |
Pikkuteltta sisältä. |
Päivään ei sitten mahtunutkaan mitään muuta kovinkaan erikoista.
Elokuvia katseltiin ja sitä rataa. Päivän aikana koettiin sekin ihme,
että kävin katsomassa Souleymane Cisséltä kaksi elokuvaa, kun nyt kun
olin jättänyt Scorsesen illan elokuvan väliin, niin koko Elokuvajuhlien
aikana ei ollut toista ohjaajaa, jolta olisin käynyt katsomassa kaksi
elokuvaa. Päivän aikana koettiin myös minun ainoa visiittini Pieneen
Telttaan, johon sinnekin siis olin mennyt vain siksi, etten päässyt
Isoon Telttaan katsomaan Le Havrea. Päivän anti oli pääosin
positiivinen, vaikka yksi todella huono elokuva joukkoon mahtuikin,
mutta sitä vastoin päivän aikana koettiin monia ihaniakin yllätyksiä,
eikä se Le Havrekaan niin huono loppujen lopuksi ollut. Jälleen kerran
piti olla aamuyöhön asti hillumassa, sillä tulihan puoli kolmelta
espanjalainen elokuva, jollaisia en ollut festareilla vielä nähnyt
espanjankielisyydestä nyt puhumattakaan, joten siihen asti oli pakko
olla keskustassa ja kyllä kannatti.
 |
Souleymane Cissé. |
 |
Olivier Babinet. |
Kamerani oli onneton ja tässä olivatkin ainoat vähänkään onnistuneet kuvat vieraista.
Sitten puoli kuudelta takaisin Luostolle ja itse mökillä olinkin
joskus klo 6:20 ja koska piti syödä, käydä suihkussa ja vähän
tiskaillakin ja koska kämppä piti luovuttaa puoleenpäivään mennessä,
niin ajattelin, etten ehdi oikein nukkua lainkaan, joten en tehnytkään
niin. Tiskaamisen lisäksi hivenen pistin paikkoja kuntoon, vaikken ollut
pahasti sotkenutkaan, mutta en lähtenyt imuroimaan tai mitään, kun olin
tilannut loppusiivouksen. Niinpä ajattelin, että kun unet jäi väliin,
niin mitä jottei menisi sitten aamun ensimmäisellä bussilla jo takaisin
Sodankylään ja niinpä vähän ennen yhdeksää jätin mökkini avaimet
toimistolle ja suuntasin yhdeksän bussilla takaisin keskustaan. Yö ja
seuraava aamu olivat muuten ainoat kerrat, kun kunnolla tuli vähän vettä
minun ulkona ollessa.
Matka takaisin Rovaniemelle lähti vasta kuudelta, joten sitä ennen
ehdin käydä katsomassa vielä muutamat elokuvat ja ensimmäiseksi
elokuvaksi valikoitui The Invisible Eye, josta en tiennyt mitään
etukäteen ja sainkin nähtäväkseni toisen espanjankielisen elokuvan heti
perään, tällä kertaa Argentiinasta. Salissa oli vain vähän väkeä, joten
saatoin mennä aika ylös kasseineni (minulla oli matkalaukku ja reppu),
kun ihan viereen ei tullut ketään. Toinen ja kolmas näytös olivatkin
sitten aika täynnä, joten menin jo hyvissä ajoin etupenkkiin, jossa
laukkuni ei sitten lattialla ollutkaan kenenkään tiellä tai mitään,
vaikka vihaankin etummaisia paikkoja yli kaiken, mutta kerrankos sitä.
Toisen näytöksen aluksi joku oli jättänyt laukkunsa portaisiin ja
Lapinsuun työntekijä oli vienyt sen parempaan talteen, ettei kukaan
pimeässä kompastu siihen, joten itsekin olisin viimeisessä näytöksessä
voinut viedä laukkuni johonkin ja kivuta vähän ylemmäksi, mutta en
sitten jaksanut. Elokuvajuhlat sai minun osaltani päättää viime vuoden
Cannes-voittajan Apichatpong Weerasethakulin Uncle Boonmee Who Can Recall His Past Lives,
joka taisi olla vähän turhankin erikoista tavaraa päätöselokuvaksi,
ottaen nyt huomioon, etten ollut nukkunut lainkaan ja vain
nipistelytekniikalla sain pidettyä itseni hereillä koko elokuvan ajan.
Olisi se ollut vähän noloa nukahtaa siinä viimeisessä näytöksessä.
Tämän jälkeen vielä kerran Scanburgeriin ja sitten kuudelta kohti
Rovaniemeä ja sieltä pikku hiljaa kotia kohti H0elsingin kautta.
Midnight Sun Film Festival oli ohi... tällä erää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti