Sodankylä 2011 - Päivä 3 - Telttaelämää

Ihan kohtuulliset yöunet nukkuneena olikin aika tarttua ensimmäisen superpäivän antiin, mikä tarkoitti elokuvia puolesta päivään seuraavaan aamuun asti. Olin vähän niin kuin heittänyt jo hyvästit telttaelämälle, kun vanhan teltan roijasin vihdoin ja viimein roskikseen (käytin viimeksi viime vuonna), mutta niin vaan sitä tuli vietettyä yksi päivä lähes kokonaan telttaillessa, sillä kahta elokuvaa lukuun ottamatta koko päivä menikin istuessa teltassa ja vähän jonottaessakin siihen, että kovin paljon ei tarvinnut liikkua mennessäni seuraaviin näytöksiin. Olisihan sitä tietenkin voinut kysyä, jos olisi vaikka olisi voinut jäädä Isoon Telttaan istumaan antaen vain seuraavan näytöksen lipun kouraan. No, se siitä.

Päivä alkoi puolen päivän jälkeen kuitenkin Lapinsuussa klassikkoelokuvalla Kolmas mies (joka tosin minulle oli etukäteen täysin tuntematon), jonka aikana mulle tuli ihan mieletön nälkä, vaikka olin kuvitellutkin syöneeni kunnolla mökillä ennen lähtöä ja niin rehellisesti sanottuna söinkin, mutta ilmeisesti silti edellisenä päivänä syönyt kokonaisuudessaan niin huonosti, että nälkähän siitä tuli. Päätin jättää Scanburgerissa käymisen toiseen kertaan ja suuntasinkin syömään niin sanotusti oikean, mutta kalliimman aterian toisaalle, mutta hintalaatusuhde ei ollut ihan kohdillaan. Saamani lihapullat kun olivat ihan liian kovia, eikä tavallisella veitsellä niitä todellakaan leikattu ja vaikka niiden koolle pitääkin antaa tunnustusta, niin syömättä jäi. Perunamuusi sentään oli ihan hyvää, vaikka hieman vähän sitäkin oli tarjolla, mutta silläkin sai sen näläntunteen pois muutamaksi tunniksi ihan hyvin.

Iso Teltta ulkopuolelta.

Iso Teltta sisäpuolelta. Kuva Panssarilaiva Potemkinin näytöksestä.

Päivän ehdottomiin kohokohtiin kuului livesäestyksellä esitetty Panssarilaiva Potemkin. Kalliimmasta hinnasta huolimatta mykkäelokuvat ovat ilmeisesti muutenkin aikamoisia kohokohtia, sillä nämä tuntuvat olevan loppuunmyytyjä. Lisäksi ainakin tähän näytökseen oli rahdattu suurin osa festivaalivieraista, eikä minulla ole mitään syytä olettaa, etteikö sama asia olisi toistunut myös muissa näytöksissä. Itse jäin ehkä hieman ikävästi yhden tolpan taakse, mutta ei sekään loppujen lopuksi hirveästi haitannut; ihan hyvin näki valkokankaalle silti. No, ei se tolppakaan ihan nenän edessä ollut, mutta silti. Kuten tulen tämän elokuvan arvostelussakin kertomaan, niin vaikka soittajat näkyivät siellä ihan edessä valkokankaan alla soittelemassa, niin välillä sitä unohti katsovansa livesäestyksellä säestettyä elokuvaa, sillä niin komeaa työtä tekivät soittajat (Silva Sound Creators). Muutenkin elokuva kuului festivaalien ehdottomaan parhaimmistoon minun listallani.

Mitä tulee sitten päivän kokonaistarjontaan, niin tosiaan seitsemän elokuvaa tuli päivän aikana katsottua ja näistä ainoastaan yksi oli vähän kehnohko (Curling), enkä kuulemma ollut ainoa, joka tätä mieltä oli, sillä kyseisestä elokuvasta kuulin jälkeenpäin aika kärkkäitäkin mielipiteitä. Päivään mahtui tosiaan niin klassikoita kuin uudempiakin elokuvia ja käväistiinpä elokuvan välityksellä esimerkiksi Kreikassa, ja useimmat elokuvat siis maistuivat ihan hyvin. Tuosta tolpan takana istumisesta sain toisenkin kokemuksen, mutta tällä kertaa vähän omaa syytäni, kun näin kohtuullisen lähellä olevan vapaan paikan ja ehdin jopa ajatella, että miten sattuikin olemaan juuri siinä kohtaa vapaa paikka, ennen kuin istahdin ja näin edessäni tolpan. Sitten en kehdannut enää vaihtaa paikkaa, kun olin jo istuutunut. No, joskus näinkin.

Päivän suomalaisannoksesta sai vastata myöhäisestä näytösajankohdasta (klo 2:45) huolimatta Pähkähullu Suomi, jonka halusin päästä katsomaan Takaa-ajetun ohella puhtaasti siitä syystä, että kyseinen elokuva edusti useimmista muista poiketen sitä viihteellisempää valtavirtaelokuvaa ja siten toikin oivaa vastapainoa sekin muulle ohjelmistolle. Ehkä hieman virhe, sillä tuohon aikaan ei yleisö ainakaan osannut käyttäytyä sitten yhtään, vaan juteltiin ja taputeltiin jokaisen vähänkin hauskan kohtauksen jälkeen, minkä vuoksi seuraavista vuorosanoista oli välillä vaikeaa saada selvää, kun taas minä elokuvateatteritosikkona olin tullut vain katsomaan elokuvaa. No, tulipahan Jukka Virtanenkin sitten viimein nähtyä livenä ja kättäkin paiskattua hänen kanssaan.

Lopulta sitten viiden bussilla Luostolle ja nukkumaan joskus puolen seitsemän aikaan ja edessä olikin sitten noin kolmen ja puolen tunnin yöunet ennen viimeistä hektistä päivää.

Sodankylää joskus kello puoli viisi yöllä.

Bonus: Kirjoittelin ennen Alastoman yön esitystä ulkona jonkin elokuvan arvostelun raakaversiota ulkosalla ja samalla pääsin näkemään paikallista nuorisokulttuuria. Sodankylän keskustassahan on oikeastaan vain yksi pääkatu, joka ainakin toisella puolella päättyy liikenneympyrään. Kirjoittelin jotain 15 minuuttia ja sinä aikana sama punainen auto ajoi kadun päästä päähän ainakin viidesti. No, mikäs siinä, jos ei parempaakaan tekemistä ollut. :D