Ihan kohtuulliset yöunet nukkuneena olikin aika tarttua
ensimmäisen superpäivän antiin, mikä tarkoitti elokuvia puolesta päivään
seuraavaan aamuun asti. Olin vähän niin kuin heittänyt jo hyvästit
telttaelämälle, kun vanhan teltan roijasin vihdoin ja viimein roskikseen
(käytin viimeksi viime vuonna), mutta niin vaan sitä tuli vietettyä
yksi päivä lähes kokonaan telttaillessa, sillä kahta elokuvaa lukuun
ottamatta koko päivä menikin istuessa teltassa ja vähän jonottaessakin
siihen, että kovin paljon ei tarvinnut liikkua mennessäni seuraaviin
näytöksiin. Olisihan sitä tietenkin voinut kysyä, jos olisi vaikka olisi
voinut jäädä Isoon Telttaan istumaan antaen vain seuraavan näytöksen
lipun kouraan. No, se siitä.
Päivä alkoi puolen päivän jälkeen kuitenkin Lapinsuussa klassikkoelokuvalla
Kolmas mies
(joka tosin minulle oli etukäteen täysin tuntematon), jonka aikana
mulle tuli ihan mieletön nälkä, vaikka olin kuvitellutkin syöneeni
kunnolla mökillä ennen lähtöä ja niin rehellisesti sanottuna söinkin,
mutta ilmeisesti silti edellisenä päivänä syönyt kokonaisuudessaan niin
huonosti, että nälkähän siitä tuli. Päätin jättää Scanburgerissa
käymisen toiseen kertaan ja suuntasinkin syömään niin sanotusti oikean,
mutta kalliimman aterian toisaalle, mutta hintalaatusuhde ei ollut ihan
kohdillaan. Saamani lihapullat kun olivat ihan liian kovia, eikä
tavallisella veitsellä niitä todellakaan leikattu ja vaikka niiden
koolle pitääkin antaa tunnustusta, niin syömättä jäi. Perunamuusi
sentään oli ihan hyvää, vaikka hieman vähän sitäkin oli tarjolla, mutta
silläkin sai sen näläntunteen pois muutamaksi tunniksi ihan hyvin.
 |
Iso Teltta ulkopuolelta. |
|
 |
Iso Teltta sisäpuolelta. Kuva Panssarilaiva Potemkinin näytöksestä. |
|
Päivän ehdottomiin kohokohtiin kuului livesäestyksellä esitetty
Panssarilaiva Potemkin.
Kalliimmasta hinnasta huolimatta mykkäelokuvat ovat ilmeisesti
muutenkin aikamoisia kohokohtia, sillä nämä tuntuvat olevan
loppuunmyytyjä. Lisäksi ainakin tähän näytökseen oli rahdattu suurin osa
festivaalivieraista, eikä minulla ole mitään syytä olettaa, etteikö
sama asia olisi toistunut myös muissa näytöksissä. Itse jäin ehkä hieman
ikävästi yhden tolpan taakse, mutta ei sekään loppujen lopuksi
hirveästi haitannut; ihan hyvin näki valkokankaalle silti. No, ei se
tolppakaan ihan nenän edessä ollut, mutta silti. Kuten tulen tämän
elokuvan arvostelussakin kertomaan, niin vaikka soittajat näkyivät
siellä ihan edessä valkokankaan alla soittelemassa, niin välillä sitä
unohti katsovansa livesäestyksellä säestettyä elokuvaa, sillä niin
komeaa työtä tekivät soittajat (Silva Sound Creators). Muutenkin elokuva
kuului festivaalien ehdottomaan parhaimmistoon minun listallani.
Mitä tulee sitten päivän kokonaistarjontaan, niin tosiaan seitsemän
elokuvaa tuli päivän aikana katsottua ja näistä ainoastaan yksi oli
vähän kehnohko (
Curling), enkä kuulemma ollut ainoa, joka tätä
mieltä oli, sillä kyseisestä elokuvasta kuulin jälkeenpäin aika
kärkkäitäkin mielipiteitä. Päivään mahtui tosiaan niin klassikoita kuin
uudempiakin elokuvia ja käväistiinpä elokuvan välityksellä esimerkiksi
Kreikassa, ja useimmat elokuvat siis maistuivat ihan hyvin. Tuosta
tolpan takana istumisesta sain toisenkin kokemuksen, mutta tällä kertaa
vähän omaa syytäni, kun näin kohtuullisen lähellä olevan vapaan paikan
ja ehdin jopa ajatella, että miten sattuikin olemaan juuri siinä
kohtaa vapaa paikka, ennen kuin istahdin ja näin edessäni tolpan. Sitten
en kehdannut enää vaihtaa paikkaa, kun olin jo istuutunut. No, joskus
näinkin.
Päivän suomalaisannoksesta sai vastata myöhäisestä näytösajankohdasta (klo 2:45) huolimatta
Pähkähullu Suomi, jonka halusin päästä katsomaan
Takaa-ajetun
ohella puhtaasti siitä syystä, että kyseinen elokuva edusti useimmista
muista poiketen sitä viihteellisempää valtavirtaelokuvaa ja siten toikin
oivaa vastapainoa sekin muulle ohjelmistolle. Ehkä hieman virhe, sillä
tuohon aikaan ei yleisö ainakaan osannut käyttäytyä sitten yhtään, vaan
juteltiin ja taputeltiin jokaisen vähänkin hauskan kohtauksen jälkeen,
minkä vuoksi seuraavista vuorosanoista oli välillä vaikeaa saada selvää,
kun taas minä elokuvateatteritosikkona olin tullut vain katsomaan
elokuvaa. No, tulipahan Jukka Virtanenkin sitten viimein nähtyä livenä
ja kättäkin paiskattua hänen kanssaan.
Lopulta sitten viiden bussilla Luostolle ja nukkumaan joskus puolen
seitsemän aikaan ja edessä olikin sitten noin kolmen ja puolen tunnin
yöunet ennen viimeistä hektistä päivää.
 |
Sodankylää joskus kello puoli viisi yöllä. |
Bonus: Kirjoittelin ennen
Alastoman yön esitystä ulkona jonkin
elokuvan arvostelun raakaversiota ulkosalla ja samalla pääsin näkemään paikallista
nuorisokulttuuria. Sodankylän keskustassahan on oikeastaan vain yksi
pääkatu, joka ainakin toisella puolella päättyy liikenneympyrään.
Kirjoittelin jotain 15 minuuttia ja sinä aikana sama punainen auto ajoi
kadun päästä päähän ainakin viidesti. No, mikäs siinä, jos ei
parempaakaan tekemistä ollut. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti