keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Sodankylä 2011 - Päivä 1 - Tuuripeliä

Nyt se on sitten ohi. Ensimmäinen kerta Sodankylän Elokuvajuhlilla ja nyt on sitten raporttia tarjolla useampaankin päivään jaettuna. Maanantaina käväisin ennen Poriin palaamista Lintsillä ja tulin niin myöhään kotiin, etten tuolloin ehtinyt tehdä oikein mitään. Eilen sitten piti päivittää muu netti ajantasalle (keskustelufoorumit sekä muut leffablogit), joten tämän ensimmäisen päivän raporttikin venyi aina tähän päivään ja festariraportteja on tulossa vielä tulevina päivinä lisää, osa lyhyempiä, osa pidempiä, ja sitten jonkinlainen yhteenvetokin olisi tarkoitus vielä pistää ilmoille, mutta sen pidemmittä puheitta siirrytään ekan päivän tapahtumien kimppuun.

Olin poistunut tiistaina Porista Helsinkiin, josta oli tarkoitus lähteä sitten keskiviikkoaamuna kohti Sodankylää. Lentokentälle ehdin hyvissä ajoin ja lentokin lähti ihan ajallaan, joten ainakin matka alkoi kunnolla. Muuankin Sodankylässä esiintynyt Samuli Putrokin matkasi paikalle samalla lentolle ja hänet tuli bongattua niin Helsinki-Vantaalla kuin Rovaniemelläkin. Rovaniemen lentokentällä oli noin 25 minuuttia aikaa saada laukku itselle, mutta sen saaminen venyi ja venyi. Bussin piti olla lentoasemalla klo 11:55 ja ja kymmentä minuuttia aiemmin vielä odottelin laukkuani. Yhdessä vaiheessa laukkujen tulo tyrehtyi kokonaan ja pelkäsin minulle käyneen klassiset, mutta pian se laukku sieltä sitten tulikin, joten oli aika lähteä odottamaan bussia, paitsi että... en ehtinyt kuin ovesta ulosta, kun yksi nainen tuli kysymään, olenko menossa Sodankylään ja koska vastaus oli myönteinen, pääsin 14 hengen kimppataksilla mukavasti kohti Sodankylään. Rahallisesti en säästänyt paljon, mutta ajallisesti kyyti oli tietenkin hieman nopeampi kuin bussilla. Samaan syssyyn sitten hoitui myös paluumatkakin. En voinut uskoa hyvää tuuriani, joten matka Sodankylään ei olisi voinut oikein paremmin enää alkaa.

Minun piti lähteä Luostolle eli noin 40 kilometrin päähän hakemaan siellä sijaitsevan majapaikkani avain noin kello kaksi ja koska olimme Sodankylässä noin tuntia aiemmin, ajattelin, että ehdin käydä festivaalin toimistolla hakemassa sarjaliput, koska ajattelin, että sarjaliput täytyy hakea sieltä ja ehdin noin puoleen väliin matkaan, kun tulin siihen tulokseen, että lähdenkin ensin taksilla Luostolle ja sitten kolmelta tulisin takaisin Sodankylään päivän ainoalla festaribussilla. Taksin saamisessa kesti varmaan kymmenen minuuttia, kun taas jos olisin lähtenyt silloin heti linja-autoasemalta taksilla, olisin saanut sen heti. No, taksi oli hivenen kalliimpi kuin olin otaksunut (noin 60 euroa), koska olin luullut matkaa olevan noin kymmenen kilometriä vähemmän, mutta ei silleen hätää, kaikkeen oli varauduttu. No, mökinvuokraajan toimistolla olin noin klo. 14:15 ja siellä meni jokunen hetki. Toimistontäti sitten vielä kysyi, haluanko festaribussiaikataulut, mutta sanoin, että minulla on jo ja se meinasi osoittaututa kalliiksi virheeksi. Sieltä sitten oli vielä parinkymmenen minuutin kävelymatka itse mökille ja oikeastaan 25 minuuttia matkakassien kanssa, joten otin siitä viereisestä kaupasta vähäsen murkinaa mukaan ja lähdin mökille. Perillä sitten huomasin, että minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia ehtiä kolmeksi takaisin siihen Luoston "keskustaan" eli Luostotunturi-hotellin pihalle, josta bussi lähtisi, joten luovutin ja söin kaikessa rauhassa ja tutustuin väliaikaiseen kämppääni, joka oli ihan hieno ja maisematkin komeita. Syödessäni tein vielä viimeisiä viilauksia aikatauluihini, joten huomasin, että kiire tulee, jos aion ehtiä vielä jossain vaiheessa käydä kaupassa toistamiseen. Viimein oli aika lähteä kohti Sodankylää, mutta ennen sitä tuli yksi jos toinenkin mutka matkaan.

Kuvia mökistä
Koska majoituspalvelun toimistossa oli festaribussiaikatauluja, niin päätin käydä kysymässä, tarkoittiko aikatauluni keskiviikon klo 0:30 edellistä yötä vai ke-to -yötä, sillä muiden päivien kohdalla yöajat tarkoittivat edellistä yötä, mutta keskiviikon kohdalla tämä olisi ollut aika hassu ratkaisu, ja niinpä lähdin kohti toimistoa ennen taksin tilaamista. Onneksi kävin, sillä siellä mulle selvisikin, että maanantaina tulostetut aikataulut eivät enää pitäneetkään paikkaansa, vaan ne oli muuttunut ja siten Luostolta lähtikin vielä bussi seitsemältä ja tulisi takaisin sitten 2:30. Niinpä minulla oli yhtäkkiä pari tuntia ylimääräistä aikaa, sillä en tietenkään siinä tilanteessa taksia käyttänyt. Ajattelin, että ehtisin ottamaan pienet nokosetkin, mutta sitä ennen kävin ostamassa nyt koko loppuviikolle ruokaostokset, kun aiemmin olin ostanut vain pariksi päiväksi. Suurin syy tuohon ostosreissuun oli kuitenkin se, että mökissä oli vain yksi vessapaperirulla ja tarvitsin lisää. No, tein ostokseni ja lähdin talsimaan takaisin mökille (edelleen se 20-25 minuuttia), kun mökillä huomasinkin: Voi ei, vessapaperit jäi kaupan tiskille! Kello oli tässä vaiheessa n. 16:40 ja mietin tosissani, että lähdenkö niiden takia takaisin kauppaan ja päätin lähteä ja tällä kertaa vähän rivakammin. Kello oli juuri ylittänyt viiden, kun pääsin kaupalle ja huomasin, että sitä ollaan pistämässä kiinni jo (mikä aika tuo muka on pistää kauppaa kiinni? kysyy kaupunkilainen) ja sainkin paperini tyyliin minuuttia ennen kuin kauppa pistettiin lukkoon; valot oli jo sammutettu. No huh, just ja just ehdin! Tästä sitten kävelin takaisin mökkiini ja kun minulla oli siinä vaiheessa enää tunti sitä ylimääräistä aikaa, niin en nukkunutkaan, vaan söin ja vähän ennen puolta seitsemää lähdin kohti Luostotunturi-hotellia ja festaribussia.

Koska olin vasta puolen kahdeksan maissa keskustassa, niin ei puhettakaan, että olisin ehtinyt saada lippuja kahdeksalta alkavaan Saattokeikkaan / The Last Stand, joka toimi festivaalien virallisena avajaisnäytöksenä Lapinsuussa, minkä vuoksi se oli nopeasti loppuunmyyty, vaan suuntasin kulkuni muualle. Samalla huomasin, että saan ostettua 12 leffan sarjalipun niin Lapinsuusta kuin koulultakin, johon kyllä jouduin kysymään tietä, vaikka olikin parin kulman takana, mutta vedetään ensikertalaisuuden piikkiin. Sarjalippuja tuli ostettua heti kaksi, sillä tiesin viihtyväni elokuvien parissa oikein kunnolla. Koska edellä mainittuun elokuvaan en päässyt, niin valitsinkin tilalle venäläisen elokuvan Tambourine, drumin, jossa piti olla englanninkieliset tekstitykset (kaikissa piti olla joko englanninkielinen tai suomenkielinen tekstitys), mutta tekstitys olikin vain ranskaksi, joka olisi yhtä hyvin voinut klingonia tai hepreaa, eli mitään en tajunnut. Toisin kuin puolet Koulun (esityspaikasta puhuttaessa käytän koulusta isoa alkukirjainta) katsojista, minä jäin seuraamaan elokuvaa kaikesta huolimatta, vaikka mitään en ymmärtänytkään. Jäämiseni ei johtunut siitä, että en viitsinyt poistua, koska olin jo maksanut lipun, vaan pikemminkin siitä, että minua kiinnosti tietää, pystynkö saamaan elokuvasta mitään irti, jos en ymmärrä puhetta tai tekstityksiä, niin kuin aikoinaan pikkupoikana kykenin; tämä oli siis eräänlainen koe. No, yritys hyvä kymmenen, mutta tulos oli aika heikko, joten en siitä arvostelua sitten rustaa. Elokuvassa oli kuitenkin joku rakkaustarina sotilaan ja kirjastonhoitajan välillä ja tuo suhde sitten saa lopussa aika väkivaltaisiakin piirteitä, mutta miksi, se jäi vähän epäselväksi. Vähän harmitti se, että ihmisiä poistui salista pitkin elokuvaa, kun olisivat voineet tehdä sen jo siinä alussa.

514 metriä korkea Luosto-tunturi
Koulun juhlasali
Ilta piti sisällään vielä pari elokuvaa ja jostain syystä sen viimeisen elokuvan aikana olin jo aika väsynyt, vaikka edellisenä yönä olinkin nukkunut ihan hyvät yöunet. Aloin jopa nuokkua vähäsen, mutta sitten tuli mieleen sanonta "Nipistä minua! Näen unta!" ja lähdin nipistelemään itseäni oikean käsivarren yläosasta (olenhan vasuri) ja sen jälkeen sain hyvin pidettyä itseni hereillä. Tähän samaan temppuun jouduin turvautumaan vain kerran myöhemmin (mistä lisää sitten... noh... myöhemmin) ja lopputuloksena tuo nipistyskohta onkin mustelmilla, mutta alueella, jonka t-paidan hiha hyvin peittää. Eiköhän ne mustelmat siitä parane.

Viimeisen elokuvan eli Tony Palmerin Bird on a Wiren aluksi Palmer tuli esittelemään elokuvaansa ja minä ajattelin, että olipas mukavaa herralta tulla tekemään niin; vasta seuraavana päivänä opin, että se on itse asiassa tapana näissä kekkereissä, että tekijät tulevat esittelemään työnsä. Samalla heräsi mieleen epäilys: Elokuvan piti ohjelmatietojen mukaan loppua noin klo 2:20 ja koska Palmer jaaritteli (sinänsä ihan kiinnostavia juttuja) vartin verran, niin se loppuisikin vasta klo 2:35, jolloin klo 2:30 lähtenyt bussi olisi mennyt. Onneksi festivaalien nettisivuilla luki, että jos näytöksen alku myöhästyy, niin myöhästyy myös bussin lähtö ja pystyinkin katsomaan eteen tullutta dokumenttia kohtuullisen rauhassa. No, elokuva loppui kuin loppuikin klo 2:35 ja säntäsin ulos odottamaan bussia, mutta kas, eipä näkynyt bussia enää missään, vaan se oli mennyt jo sen siliän tien, joten jouduin ottamaankin taksin taas Luostolle. No nyt kävi näin! Luulen kyllä rehellisesti ottaen, että tässä on käynyt tulkintamoka eli ajatuksena on varmaan oikeasti ollut se, että nuo bussien kulkemiset on ajoitettu juuri tiettyyn kellonaikaan, mutta jos sitten ohjelmiston aikataulussa onkin elokuva, joka jatkuukin pidempään kuin mitä bussin alkuperäinen lähtöaika olisi ollut, niin sitä bussin lähtemistä myöhennetään ja se muuttunut aika on sitten merkitty siihen lopulliseen bussiaikatauluun. Näin otaksuisin, mutta tällä kertaa kävi näin! Sitten mökille, nopeasti jotain suuhunpantavaa, jonka jälkeen meninkin nukkumaan ja edessä olikin maksimissaan neljän ja puolen tunnin yöunet ennen seuraavaa päivää.
Missatut näytökset: Venyneen Luostoilun takia jäi näkemättä niin jo mainittu Saattokeikka sekä sitä ennen tullut Ovia ja lukkoja, jonka olisin halunnut nähdä. No, eiköhän se tule vielä teattereihinkin... ehkä.
PS. Olen päättänyt kirjoittaa kaikista näkemistäni elokuvista arviot ja niitä alan pistää tänne tulevina päivinä. Suuren osan arvostelujen raakaversioista (ei tekijätietoja, mutta vääriä nimiä ja sen sellaisia) sain kyhättyä (käsin!) jo reissussa, mutta vielä on kirjoittamatta seitsemän elokuvan raakaversiot, jotka olen päättänyt kirjoittaa siitäkin huolimatta, että nyt onkin tietokone käytössä. Nämä raakaversiot valmistuvat tänään tai huomenna, joten saatan alkaa tiputtelemaan arvosteluja sen jälkeen, joten jokusen päivän saatte vielä odotella.

Bonus: Näin etelän asukkia hämmästytti vähän hotellin parkkipaikan läpi kulkeneet noin kymmenen vapaana liikkunutta poroa. Hitto, kun en muistanut ottaa kuvia! Yksi niistä poroista näytti ihan lehmältä ilman utareita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti