lauantai 11. kesäkuuta 2011

Paul

Alkuperäinen nimi: Paul
Ohjaus: Greg Mottola
Käsikirjoitus: Nick Frost, Simon Pegg
Pääosissa: Nick Frost, Simon Pegg, Seth Rogen
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Iso-Britannia
Ilmestymisvuosi: 2011
Kesto: 105 min
 
- Agent Mulder was right!
- Agent Mulder was my idea!


Englantilaiset scifisarjakuvanörtit Clive ja Graeme (Nick Frost ja Simon Pegg) ovat toteuttaneet unelmansa ja lähteneet Yhdysvaltoihin sarjakuvamaailman suurimpaan tapahtumaan Comic-Coniin. Koska he ovat kaukana kotona, eivät he voi jättää hommaa vain Coniin, vaan he lähtevät kiertelemään Yhdysvaltain tunnettuja UFO-paikkoja aina Area 51:stä Roswelliin. He joutuvat todistamaan auto-onnettomuutta ja lähtiessään etsimään uhria, he tapaavatkin ajotaidottoman ja kaksimielisiä vitsejä heittävän Paulin (äänenä Seth Rogen), joka hyppää heidän kelkkaan. Paul on kuitenkin pakenemassa valtion agentteja, joten nörttien ja Paulin matkasta Paulin haluamaan paikkaan ei todellakaan ole tulossa leppoista.

Tuli nähtyä tämän traileri jokunen viikko sitten, jolloin myös kuulin elokuvasta ensimmäistä kertaa. Trailerissa Paul heittelee kaksimielisyyksiä ja olin ihan silleen, että "Jes, kerrankin erilainen alien-elokuva", eli toisin sanoen elokuva herätti heti kiinnostuksen. Samalla heräsi epäilys siitä, että onkohan elokuvan huumori sittenkin vähän turhan väkinäistä minun makuuni, sillä monesti juuri tämänkaltaisissa rääväsuukomedioissa käy huumorin suhteen juuri niin. Rohkeasti kuitenkin päätin suunnata elokuviin, mutta aah ja voi, epäilykseni osuivat kuin osuivatkin suurin piirtein oikeiksi, eikä Paul siten naurattanutkaan kuin paikoitellen.

Elokuva alkaa oikeastaan todella huonosti. Okei, Cliven ja Graemen visiitti siellä Comic-Conissa on sinänsä ihan kiva, mutta siinä vaiheessa kun yrittävät alkaa vitsejä laukoa, niin jotain menee pieleen ja pahasti: Vitsit eivät naurata! Vähän samaa joukkoa olivat muutkin tapahtumat ennen Paulin tapaamista ja esimerkiksi tämä hotellihuonekohtaus oli aivan... no, en sano mistä. En tykännyt näistä toistuvista vitseistäkään, joista ihmeteltiin yhden kirjailijan henkilöllisyyttä tai epäiltiin Cliveä ja Graemea homoiksi; kolmet tissit sentään ainakin kerran pistivät hymähtämään. Elokuvan hauskuus tosiaan kokee pienen parannuksen Paulin tullessa kuvioihin, mutta edelleen huumori sai pienessä väkinäisyydessään vaivaannuttamaan. Kyllä Paul ehdottomasti elokuvan hauskin tyyppi oli, mutta mitään remakkanaurua en suustani päästänyt missään vaiheessa. Hänellä riitti ihan kivoja kaksimielisiäkin juttuja, mutta se suurin hauskuus jäi uupumaan. Toisin sanoen Paul olisi saanut olla vieläkin räväkämpi jutuissaan, nyt hänen juttunsa jäivät sellaisiksi pikkutuhmiksi Toisaalta sitten Paul tuntui niin tavalliselta juntilta, että Paulin tilalla olisi juttujensa perusteella voinut nähdä jonkun satunnaisen ihmisliftarinkin. Lähes Paulin tasolle pääsee sitten kesken kaiken mukaan tuleva syvästi uskovainen Ruth (Kristen Wiig), joka uskovaisena jäi turhan stereotyyppiseksi ja siten aika väkinäisen oloiseksi, mutta alettuaan kiroilla oli kuitenkin ihan hauska tapaus (teatterisalissa taidettiin eniten hörähtää munamällille/dick milkille). Kokonaisuudessaan elokuva sai naurahtamaan muutaman kerran ja hymähtelemään silloin tällöin, mutta siinä se.

On suorastaan melkein harmi, että tämä elokuva oli tehty komediamuotoon, sillä jos unohdetaan elokuvan huumoripuoli, niin elokuva oli kuitenkin ihan kelpo viihdettä. Tämän huomasin varsinkin juuri niissä kohdissa, kun hahmot vähäksi aikaa vakavoituivat ja huomasin silloin pitäväni elokuvasta enemmän. Tarinassa kumarretaan Steven Spielbergin suuntaan ja komeasti ja jos olen nyt oikein käsittänyt, sisälsi se vieläkin enemmän viittauksia Spielbergin elokuviin kuin mitä pystyin sisäistämään. Perimmiltään tarinassa on kyse Paulin pakomatkasta ja pyrkimyksistä päästä takaisin kotiinsa samalla kun agentit ovat hänen kannoillaan ja huomasin viihtyväni itse tarinan parissa ja varsinkin Paulin tarina oli hauskasti taustoitettu. Okei, minua ei kiinnostanut nämä UFO-kuppilan juntit (David Koechner ja Jesse Plemons) tai Ruthin isä (John Carroll Lynch) eikä siten heidän kohtalonsa, mutta noin muuten itse varsinaista juonta seurasi jotakuinkin mielellään. Mitä parasta, tarinassa nähdään vieläpä aikalailla puskista tullut juonenkäännekin, joten mitäs tätä oli seuratessa. Harmi vain, että elokuvan monin paikoin väkisinväännetyn oloinen huumori vähensi elokuvan viihdearvoa.

En tiedä, johtuiko asia siitä, että Clive ja Graeme olivat nörttejä, vai siitä, että he olivat brittejä vai siitä, että he olivat brittiläisiä nörttejä, mutta tässä oli kyllä parivaljakko, jonka olisin voinut toivoa vaihdettavan toisenlaisiin hahmoihin. Minuun ei nimittäin Nick Frostin tai Simon Peggin karismat purreet, eivätkä he tuntuneet millään tavalla aidoilta hahmoilta. Jopa Paulissa oli enemmän aitoutta kuin heissä, jotka ovat (elokuvan käsikirjoittajina) taatusti saaneet oman osansa ääliökomedioista. Seth Rogen oli ihan hyvä Paulin äänenä. Frost ja Pegg nähdään Steven Spielbergin tulevassa Tintti-elokuvassa, joten sitä kautta he olivat saaneet Spielbergin mukaan tähän elokuvaan pieneen puherooliin. Mukana menossa: Janet Lynch (40 v. ja neitsyt) sekä Jason Bateman (Juno).

Pisteitä: 2,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa (toivottavasti): Ihmemies MacGyver - 2. kausi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti