tiistai 14. kesäkuuta 2011

Ihmemies MacGyver - 2. kausi

Alkuperäinen nimi: MacGyver - Season 2
Ohjaus: Charles Correll, Paul Krasny, Alexander Singer, ym.
Käsikirjoitus: Robin Bernheim, Stephen Kronish, Mark Lisson, ym.
Pääosissa: Richard Dean Anderson, Dana Elcar
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1987
Jaksojen määrä: 22

- So this is your main guy? What makes him so special? He doesn't even have any gear.
- That's what makes him so special.
 

Minun ei pitänyt pitää kovin suurta kiirettä näiden Ihmemies MacGyver -kausien kanssa, vaan katsoa viikolla tyyliin muutaman jakson päivässä ja viikonloppuna muutaman jakson enemmän per päivä, eikä olisi ollut niin tarkkaa, vaikka väsymyksestä tai jostakin muusta johtuen en olisikaan kyennyt päivätavoitteisiin yltää. Nyt kuitenkin tuli saatua ensimmäinen kausi päätökseen jo viime tiistaina, niin ajattelin, että jos oikein pinnistäisin, saattaisin saada tämän toisen kauden katsottua ennen huomenna alkavaa reissua, joten piti pientä kiirettä pitää. Kun sitten viikolla katselin myös tv-ohjelmia ja perjantainakin vielä leffakäynnin jälkeen (normi-iltaan kuuluu näin tänä kesänä joko leffa tai kolme jaksoa MacGyveria), niin viikonlopulle jäi aika paljon katseltavaa. No, lauantaina tuli käytyä muutaman tunnin pyörälenkillä, joten se vähensi katsomiseen olevaa aikaa, joten sunnuntaina jouduin tekemään suururakan ja katsoin yhdeksän jaksoa (ja formuloitakin vielä piti), mutta urakka palkittiin, sillä nyt tälle maanantaille jäi se kolme jaksoa katsottavaksi ja sehän kävi aika käden käänteessä. Varsinkin kun tämän toisenkin kauden parissa tuli viihdyttyä pääosin oikein hyvin.

Nyt edellisellä kaudella tutuista "alkupaloista" on kokonaan luovuttu ja homma on siirtynyt kokonaan heti alkuintroon, joka onkin selvästi mukavampi tapa aloittaa jakso kuin ne alkupalat. Mainittakoon nyt kuitenkin, että ainakin parin jakson kohdalla tuli sellainen tunne, että heti alkutunnarin jälkeen tulleissa pätkissä oli vähän niiden ensimmäisen kauden alkupalojen tuntua, vaikka niilläkin oli loppujen lopuksi päätarinaa eteenpäin vievä tarkoituksensa. Nyt myös Pete Thorntoria näytellyt Dana Elcar oli myös päässyt alkuintroon.

Nyt Pete Thornton oli päässyt töihin Phoenix Foundationiin ja niinpä MacGyver (Richard Dean Anderson) tekikin töitä pääosin nimenomaan Phoenix Foundationille. Muuten kauden aikana edetään tutuin kuvioin. MacGyver jälleen kerran kiertelee ympäri maailmaa pelastaen ihmisiä pulasta ja joutuen niihin osin tahtomattaankin, mutta edellisestä kaudesta poikkeaa hieman se, että nyt Pete on entistäkin suuremmassa roolissa ja niinpä silloinkin, kun Peteä ei ole tapahtumien keskipisteessä, niin hän toimii taustalla omasta toimistosta käsin. Toki tälläkin kaudella on jaksoja, joissa Peteä ei ole lainkaan. Mitä MacGyveriin tulee, niin hän tulee tällä kaudella testanneeksi armeijan salaisen maanalaisen tukikohdan turvallisuuden (The Human Factor), auttaa työkaveriaan saamaan huijatut rahat takaisin (Twice Stung). toimii ongelmanuorten parissa keskellä erämaata (Final Approach), auttaa vanhaa kaveria Jack Daltonia (Bruce McGill) pois pulasta useampaankin otteeseen, taistelee salametsästäjiä vastaan (Eagles), joutuu isoisänsä (John Anderson) kanssa keskelle terrori-iskuhanketta Phoenix Foundationissa (Phoenix Under Siege) sekä Penny Parkerin (Teri Hatcher) pienoisella avustuksella keskelle murhahanketta (Soft Touch) ja vaikka mitä muuta. Pääosa kaudesta oli ihan viihdyttävää katseltavaa, kun jälleen kerran MacGyver juoksee ympäri maailmaa pelastamassa ihmisiä maista, joissa puhutaan englantia (tosin ei-englanninkielisiä repliikkejä oli enemmän kuin ensimmäisellä kaudella), ja joiden nimiä ei tahdota useinkaan sanoa, koska tekijät ovat kuvitelleet MacGyverin "kohdemaan" oikeiden asukkaiden suuttuvan ohjelman antamasta kuvasta. Edelleen oli täysin selvää, että MacGyver selviää pulasta kuin pulasta ilman suurempia vaurioita, mutta silti jaksoissa oli onnistuttu jälleen kerran pitämään sellainen tietty jännitys päällä, jopa siinä koostejaksossa (johon tulemme kohta), jossa suurin jännitys oli siinä, että miten MacGyver pyörtää lopettamispäätöksensä. En tiedä, olenko katsonut liikaa Alfred Hitchcockin elokuvia, mutta näissä jaksoissa jännitti myös siksi, etten tahtonut luottaa oikein kehenkään MacGyverin apulaiseen (vakisivuhahmot erikseen) ennen kuin jaksojen loppuhetkillä. Se on muuten hassua, että useimmat tapahtumista olivat häipyneet mielestäni, mutta sen sijaan monet miljööt olivat tuttuja ja jopa vähän ajatteli niin, että "ai tässä sarjassako tämä tapahtumapaikka olikin".

Kausi oli kokonaisuudessaan sen verran vahva, että ihan kunnolla yksittäisiä suosikkijaksoja on vaikea sanoa (no, se yksi mainittakoon seuraavassa kappaleessa), mutta sen sijaan ne pari heikompaa jaksoa oli helpompaa sanoa. Ensinnäkin en hirveästi innostunut tästä enneunijaksosta (Silen World), joka meni jopa MacGyver-asteikolla turhan absurdiksi. Sitten taas toinen heikompi jakso oli tämä jo mainittu koostejakso (Friends). Minulla ei ole mitään koostejaksoja vastaan, mutta nyt tämä ensimmäinen koostejakso tuli vain ihan liian nopeasti eteen, kun ei oltu koettu edes kahta kokonaista kautta. Tämä siis tarkoitti sitä, että ihan tuoreiden jaksojen tapahtumia ei näytetty, joten kaikki klipit olivat vain ja ainoastaan ensimmäiseltä kaudelta ja silloinkin useat klipit olivat nimenomaan niistä alkupaloista ja vieläpä muokattuna niin, ettei MacGyverin hassuhkoja monologeja kuultu. No, oli tässä sentään se hyvä puoli, että sain vielä kerran nähdä tämän jo edellisen kauden arvostelussa mainitsemani hauta-arkun muuntamisen vesiskootteriksi. Tämän jakson jälkeen nähtiin puolittainen koostejakso D. O. A. MacGyver, jossa MacGyver menettää muistinsa ja takaumien kautta muisti sitten palailee pätkittäin. Tässä jälkimmäisessä jaksossa sentään oli kunnon tarinakin ja jos Friends-jakson koosteet olisi leikattu samalla tavalla kuin D. O. A.:ssa, niin olisin varmasti nauttinut siitäkin enemmän.

Kauden aikana MacGyver ja Pete kohtaavat sitten vanhan tuttunsa Murdocin (Michael Des Barres) jaksossa Partners, jossa Murdoc tekee sitten ensiesiintymisensä sarjassa ja ilmeisesti viimeisenkin, kun hän sentään räjähti osittain itse aiheuttamansa rekan räjähdyksessä. Harmi, sen verran hauska hahmo oli hän. No, leikki leikkinä. Tässä jaksossa näytetään MacGyverin ja Peten ensikohtaaminen (mukana Jack Dalton) samalla, kun Pete jahtaa naiseksi pukeutunutta Murdocia. En muistanut Murdocin taustoista kovinkaan paljon, mutta olin siitä hyvin tyytyväinen, että jo tässä ensimmäisessä jaksossaan Murdoc oli jo verrattain valmiiksi kehitelty hahmo. Tietenkin hänen juonensa muuttuvat entistä monimutkaisemmiksi myöhemmissä jaksoissa, mutta nyt oli päästy jo hyvään alkuun. Kuten Simpsoneiden kohdalla Kauhujen talo -jaksot, niin MacGyverin kohdalla Murdoc-jaksot ovat niitä odotetuimpia koitoksia.

Macgyverismeja harrastettiin taas tuttuun tyyliin ja ainakin omaan makuun eniten iski Chervoletin osista tehty kanuuna sekä luodinruudeista tehty "avain" tankkerin oveen, mutta jälkimmäinen nyt lähinnä siksi, että siitä oli juttua Myytinmurtajissa. Muita macgyverismeja olivat muun muassa kuulokkeista ja kumiputkesta tehty stetoskooppi, kuulakärkikynällä korjattu katkennut johto, kuparijohdoista, sinkkisestä vesihanasta ja pattereista tehty magneetti sekä jeeppi, joka sai virtaa vedestä ja kananmunista. Paljon muitakin macgyverismeja nähtiin ja vaikka kaikkien viritysten toimintaperiaatteista en mitään tajunnutkaan, niin niiden syntymistä ja käytäntöönpanoa oli kiva seurata.

Niin Richard Dean Anderson kuin Dana Elcar olivat hyviä tälläkin kaudella ja nyt viimeistään olin iloinen siitä, että MacGyverin aisaparia näytteli nimenomaan Elcar. Hän poikkeaa niin vahvasti monista sidekickeista, mutta onnistuu siitä huolimatta olemaan vakuuttava ja siten kiinnostava. Kauden aikana nähdään ensimmäiseltä kaudelta tuttuja näyttelijöitä, kuten MacGyverin isää näytellyt John Anderson kahdessa jaksossa sekä Penny Parkeria näytellyt Teri Hatcher niin ikään kahdessa jaksossa ja näistä jälkimmäisessä Hatcherissa on nähtävissä nippanappa tunnistettavia piirteitä siitä Hatcherista, jollaisena hänet myöhemmin tultaisiin tuntemaan. Bruce McGillin näyttelemä Jack Dalton oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus ja myös Michael Des Barres oli mainio, varsinkin Murdocin esittäessä naista. Mukana menossa: Richard Romanus (tuttu ensimmäiseltä kaudelta eri roolissa), monessa mukana ollut Elya Baskin, jonka unohdin mainita jo edellisellä kaudella, jossa hän myös oli mukana, George Takei (Star Trekit), niin ikään monessa mukana ollut Vincent Schiavelli, Michael Ensign (mm. Frendit) sekä Ritari Ässästä tuttu Edward Mulhare, jonka kumma kyllä muistan, vaikken ole kai jaksoakaan Ritari Ässää katsonut tämän vuosituhannen puolella.

Pisteitä: 4/5

Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Unohdin mainita tästä edellisen kauden arvostelun yhteydessä, mutta vasta nyt tämän uusintakierroksen alkaessa minulle selvisi, että tätä sarjaa on ollut tekemässä Onnen Päivien Fonziena tutuksi tullut Henry Winkler. Totta kai nimi oli aiemmillakin katselukerroilla tullut vastaan, mutta silloin se ei vain ollut sanonut minulle mitään.

Seuraavana arvosteluvuorossa: ??? ??? ???

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti