maanantai 2. toukokuuta 2011

Simpsonit - 10. kausi

Alkuperäinen nimi: The Simpsons – Season 10
Ohjaus: Dominic Polcino, Mark Kirkland, Steven Dean Moore, ym.
Käsikirjoitus: Jane O'Brien, John Swartzwelder, David X. Cohen, ym.
Pääosissa: Dan Castellaneta, Julie Kavner, Nancy Cartwright, ym.
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1999
Jaksojen määrä: 23

- Don't you have school?

- Don't you have work?
- Ah, touché.
 
Koska ensi kuussa olisi tarkoitus aloittaa heti kuun alussa erään toisen tv-sarjan katsominen, asetin jokunen kuukausi sitten tavoitteeksi, että yritän katsoa nämä loput omistamani Simpsonit-kaudet loppuun ennen kesää, mikä on tarkoittanut lähinnä yhden kauden katsomista per kuukausi ja toistaiseksi tämä tahti on toiminut... tai ainakin tavallaan. Tämän kymmenennen kauden sain valmiiksi vasta näin toukokuun puolella, mutta sitten samalla kyseessä oli huhtikuun viimeinen viikonloppu, joten tavallaan tämäkin kausi meni aikataulussa. Jo nyt pelottaa, saanko viimeisen omistamani kauden katsottua ennen kesäkuuta, kun tässä on useampanakin viikonloppuna niin paljon muutakin tekemistä, mutta yritetään nyt ainakin.

Palataksemme tähän kauteen, niin en tiedä johtuuko asia sitten siitä, että olen katsonut näitä nyt niin paljon vai laadun yleisestä laskemisesta, mutta minusta tämä ei ihan samalle tasolle aiempien kausien kanssa päässyt. Saman pistemäärän tämä edellisten kausien kanssa kyllä saa, mutta tällä kertaa arvosana ei ihan selvä ollutkaan, vaan hieman piti jo miettiä, josko olisi pudottanut puoli pinnaa pois. Kuitenkin oli tässäkin kaudessa sen verran jytyä, etten näin sitten tehnytkään.

Aloitetaan tuttuun tyyliin kauden Kauhujen talo -jaksosta eli Treehouse of Horror IX:stä. Tällä kertaa tarjolla oli pääosin oikein laadukas paketti kauhutarinoita tai siis "kauhu"tarinoita. Ensimmäisenä vuoron sai tarina Hell Toupee, jossa Homer saa hiussiirrännäisen sähkötuoliin kuolleelta Snakelta, jonka rikoksen silminnäkijänä Bart toimi, joten Homerin uudet hiukset saa Homerin jahtaamaan Bartia. Tämän episodin kohdalla tykkäsin erityisesti sen lopusta, jossa Snaken hiuskuontalo saa loppunsa näyttävästi. Kun hiuksista on selvitty, niin sitten päästiinkin siihen parhaimpaan episodiin eli The Terror of Tiny Toons. Muistaakseni pidin paljon sellaisista elokuvista kuin Last Action Hero sekä Pleasantville, joissa päähenkilöt joutuvat elokuvaan sisään ja samaa teemaa hyödynnetään tässä, kun Bart ja Lisa joutuvat Itchy & Scratchy Show:n maailmaan. Kyseessähän on piirretty maailma, joten Bartin ja Lisan paetessa Itchyä ja Scratchya piirrettymäisyys antaa hyvän mahdollisuuden normaaliakin absurdeimpiin tapahtumiin, mitä seurasin mielelläni. Myös tämän loppu oli hauska. Sitten viimeisenä vuorossa oli vähän heikompi, mutta silti ihan kelvollinen Starship Poopers, jossa paljastuu koko totuus Maggien oikeasta isästä ja vaikka tämä ei niitä parhaimpia episodeja ollutkaan, niin ellen väärin muista, niin tämä aloitti jonkinasteisen tarinajatkumon, sillä muistaakseni Maggien alkuperää käsitellään myös joissakin myöhemmissäkin Kauhujen talo -jaksoissa. Ampukaa minut toki, jos olen väärässä.

Kauden aikana nähdään tuttuun tyyliin myös paljon muitakin hauskoja jaksoja ja myönnän viihtyneeni hyvinkin ainakin seuraavien jaksojen parissa: Lard of the Dance, jossa Lisa saa uuden koulukaverin; The Wizard of Evergreen Terrace, jossa Homerista tulee keksijä; Bart the Mother, jossa Bart kokeilee siipiään linnunpoikasten äitinä, minkä ansiosta Bartista löytyi myös omatunto, mistä pidin; When You Dish Upon a Star, jossa erinäiset Hollywood-tähdet asuvat salaisesti Springfieldissä ja erityisesti pidin siitä, että nämä osasivat myös nauraa itselleen; Lisasta uuden, huijaavan puolen näyttävä Lisa Gets an A; Nedistä niin ikään uuden puolen näyttävä Viva Ned Flanders; Wild Barts Can't Be Broken, jossa Springfieldin lapset kapinoivat heille asetettuja kotiintuloaikoja vastaan; Bartin ja Lisan yhteiselosta kertova Make Room for Lisa, joka toi jälleen kerran hyvin esille sisarusten välillä olevat jännitteet; autoilujaksot Marge Simpson in "Screaming Yellow Honkers" sekä Maximun Homerdrive sekä raamatullisia tapahtumia uuteen uskoon vääntävä Simpsons Bible Stories, joista varsinkin ensimmäinen tarina Aatamista ja Eevasta oli tosi hauska. Muutenkin kaudessa riitti ihan hyviä hetkiä, joten kyllä tämän parissa pääosin nautti. Toisinaan jaksoihin on saatu mukaan niin sanottuja b-tarinoita eli sivujuonia, jotka eivät pärjänneet kiinnostavuudessa päätarinalle ja tällaisia oli esimerkiksi mainittujen Lard of the Dancen ja Maximum Homerdriven sivujuonet. Kaiken lisäksi jälkimmäinen muistutti liiaksi Super Bowl -jakson Sunday, Cruddy Sundayn sivujuonta. Kaikki kuitit tuotantoyhtiö Foxia kohtaan olivat hauskoja (ainakin jaksoissa Marge Simpson in "Screaming Yellow Honkers" sekä Homer to the Max), varsinkin kun tietää, ettei Fox juuri koskaan ollut niistä ihastunut.

Ihan kelvollisten ja vähän parempien sellaisten jaksojen, joita ei yllä mainittu, lisäksi mukaan oli saatu jokunen aidostikin epäkiinnostava jakso ja nämä olivat D'oh-in" in the Wind, jossa Homer kokeilee siipiään hippinä, mutta viihdyttävyysarvo oli melko huonoissa kantimissa, eikä naurattanutkaan kuin hetkittäin; Homer Simpson in: Kidney Trouble, jossa Homer epäröi luovuttaa isälleen munuaista sekä Sunday, Cruddy Sunday, joka muistutti aika liiankin perinteisen oloista remuamismatkaa Super Bowliin.

Kauden aikana nähdään kosolti tuttuja vierastähtiä ja ellen väärin havainnut, niin niitä näkyi aiempaa enemmän. Mukana nimittäin hillu sellaisia vierasääniä kuin Lisa Kudrow (Frendit), Williams Daniels (Ritari Ässä, KITTin ääni), Robert Englund (Painajainen Elm Streetillä), Kathie Lee Giffords, Ed McMahon, Jerry Springer, Alec Baldwin, Kim Basinger, Ron Howard, Mark Hamill (Star Wars), The Moody Blues, Cyndi Lauper, Rupert Murdoch, Dolly Parton, Elton John, Isabella Rossellini (Blue Velvet - ja sinisempi on yö), Michael McKean (Hei, me rokataan!), Stephen Hawkins sekä George Takei (Star Trek).

Pisteitä: 4/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Oldboy

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti