maanantai 9. toukokuuta 2011

Project 1001, osa 172/1001: Uhrijuhla

Alkuperäinen nimi: The Wicker Man
Ohjaus: Robin Hardy
Käsikirjoitus: Anthony Shaffer
Pääosissa: Edward Woodward, Christopher Lee, Diane Cilento
Valmistusmaa: Iso-Britannia
Ilmestymisvuosi: 1973
Kesto: 84 min
 
 - The little old beetle goes 'round and 'round. Always the same way, y'see, until it ends up right up tight to the nail. Poor old thing!
- 'Poor old thing'? Then why in God's name do you do it, girl? 
 
Poliisikersantti Howie (Edward Woodward) saa nimettömän kirjeen kadonneesta Rowan Morrisonista (Gerry Gowper)  Summerislen saarella, johon hän saapuu tutkimaan tapausta. Kuitenkaan kukaan saarella asuvista ei myönnä tuntevansa tyttöä, ei edes tytön oletettu äiti (Irene Sunters) ja Howien tutkimukset polkevat paikoillaan. Hän kuitenkin panee merkille saarelaisten oudot perinteet ja kummallisen käyttäytymisen, joten hän jatkaa tutkimuksia löytääkseen tietojaan Rowanista, mutta mikä salaisuus saarelaisilla mahtaakaan olla ja mitä tekemistä sillä on Rowanin kanssa?

En ole tiennyt tästä elokuvasta juuri mitään muuta kuin sen, että siitä on olemassa Nicolas Cagen tähdittämä uusintaversio, jonka on sanottu olevan perin kehno. Senkin olen kyllä tiennyt, että tätä alkuperäistä elokuvaa on arvostettu uusintafilmatisointia enemmän, mutta siihen minun tiedot ovatkin sitten jääneet. Niin elokuvan kansi kuin suomenkielinen nimi ovat antaneet kuitenkin osviittaa siitä, mistä tässä kaikessa on oikein kysymys, mutta ei se pieni päättely juuri heikentänyt elokuvan tehoa, vaan Uhrijuhla oli oikein hienosti toteutettu trilleri.

Ihan ensiksi panin merkille elokuvan kuvauksen, joka toi mieleen varsinkin monissa ulkokohtauksissa sellaiset tv-sarjat kuin Emmerdale tai Sydämen asialla, joita molempia olen silloin tällöin sivusilmällä tiiraillut ja tätä vaikutelmaa vain vahvisti entisestään poliisikersantti Howien hahmo. Mielleyhtymä oli hulvaton siksi, että nämä saaren asukit antoivat itsestään sitten täysin päinvastaisen kuvan itsestään kuin noiden sarjojen näyttelijät ollen hyvinkin mystisen oloisia. Tämä kuvauksen arkisuus heijastuu sitten elokuvan muuhun antiin ja antaa hyvän vastapainon kaikelle niille oudoille ja vähän absurdeillekin tapahtumille. Ne tapahtumat alkavat jo heti elokuvan alusta Howien tullessa saarelle ja niinpä pohja jännittävälle tarinalle on jo heti valmis. Mitä pidemmälle tarinassa mennään, sitä enemmän saarelaisten käytös mietityttää ja matkan aikana sitten tutustutaan myös saarelaisten outoihin tapoihin aina hyvin seksuaalissävytteisiin lauluihin, joita laulavat myös lapset,  ja joista parhaimpana lauluna täytyy mainita Maypole Song. Elokuvassa oli sen verran lauluja mukana, että yhdeksi genreksi olisi melkein voinut pistää musikaalin, mutta vain melkein. Dialogi oli lisäksi varsin kekseliästä ja se sisälsi monia hyviä ja älykkäitä heittoja esimerkiksi kristinuskon suuntaan. En toki tiedä juurikaan tuon ajan yleisestä mentaliteetista, mutta mielestäni Howie yritti turhan tiukasti puuttua saarelaisten elämäntapoihin, vaikka ulkopuolisena hänellä ei mielestäni ollut mikään oikeus siihen. Elokuva on merkitty kauhuksi, mutta enemmän tämä minusta oli trilleri, joissa oli pieniä kauhumaisia piirteitä, jos ollenkaan. Loppu tuli kyllä täysin yllätyksenä, enkä siten osannutkaan aavistaa elokuvan päättyvän sillä tavalla.

Edward Woodward ei ollut minulle ennestään tuttu nimi, mutta hän esitti todella konservatiivista Howieta erittäin hyvin. Howie oli niin eri maailmasta kuin saaren asukkaat, joten hänen tulikin erottua selvästi joukosta ja kyllä Howie erottuikin, kiitos Woodwardin loistavan näyttelytyöskentelyn. Elokuvan selvästi tunnetuin nimi oli Christopher Lee, jonka roolihahmo erosi niin paljon Leen aiemmista rooleista, ettei Lee ottanut edes palkkaa työstään. Hyvä on hänkin ja tämä on itse asiassa varhaisin häneltä näkemäni elokuva ja en olisi edes tunnistanut häntä, ellen olisi tiennyt hänen olevan itse Lord Summerisle, enkä kyllä sen jälkeenkään. Kuitenkin tiesin Leen taustan Draculana ja näin sivuhuomiona sanottakoon, että kyllä Lee nuorempana (no, olihan hän jo 50-vuotias tässä elokuvassa) sopikin kasvonpiirteiltään Draculaksi.

Pisteitä: 4/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Vaarallinen suhde

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti