lauantai 28. toukokuuta 2011

Luojan tähden, paetkaa!

Alkuperäinen nimi: The Amityville Horror
Ohjaus: Stuart Rosenberg
Käsikirjoitus: Sandor Stern
Pääosissa: James Brolin, Margot Kidder, Rod Steiger
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1979
Kesto: 114 min


 - I just wish that... all those people hadn't died here. I mean... ugh! A guy kills his whole family. Doesn't that bother you?
- Well, sure, but... houses don't have memories.
 
Eräässä Amityvillen talossa perheen poika tulee hulluksi ja tappaa kaikki sisarensa sekä vanhempansa. Vuotta myöhemmin talo on tyhjillään, mutta George (James Brolin) ja Kathy (Margot Kidder) ostavat sen itselleen ja lapsilleen, sillä he saavat sen suhteellisen halvalla synkän menneisyytensä vuoksi. Pian heidän muutettua sisään alkaa tapahtua outoja asioita ja näistä ensimmäisenä taloa siunaamaan tullut isä Delaney (Rod Steiger) ajetaan ulos talosta itse talon toimesta. Tämän jälkeen alkaa tapahtua muita pieniä asioita ja kaikki vieraat eivät uskaltaudu tulemaan sisään, mutta miten käy itse Georgen perheen...

Tämä elokuva sai edustaa kevään viimeistä kauhuelokuvaa ja yksi syy siihen on se, että pääsin katsomaan tätä vasta puolenyön kieppeillä, kun kunnolla pimeää ei tuntunut olevan paljon aiemmin tarjolla. Olen kuullut tästä elokuvasta puhutun monesti, minkä johdosta olen kuvitellut tämän nauttivan jonkinasteisesta kulttiasemasta (eikä lukuisat jatko-osat ainakaan heikennä tätä näkemystä) mutta niin vain elokuva on jäänyt alelkirjoittaneelta katsomatta eiliseen asti, enkä oikein ollutkaan varma, minkälainen tarina minua odottakaan, mutta loppujen lopuksi todella tyhmän suomennoksen saanut Luojan tähden, paetkaa! oli ihan kohtuullinen kummitustalotarina... kaikesta huolimatta.

Minua nimittäin ärsyttää tällaiset kummitustarinat, joiden sanotaan perustuvan tositarinaan ja tällaiset älyttömät väitteet (näin kivikovan ateistin näkökulmasta) eivät todellakaan ole omiaan luomaan parasta tunnelmaa itse tarinaan. Kyllä, elokuvan taustalla ja alussa ollut ampumistapaus on ilmeisesti tapahtunut Amityvillessä, mutta asioiden pistäminen kummituksen ja pahojen henkien syiksi on vain naurettavaa. Tämän vuoksi lähtökohdat elokuvalle eivät olleetkaan kovinkaan suotuisat, mutta kun yritti päästä tämän väitteen yli, niin kyllähän tätä katsoi.

Tarina oli ihan kelvollinen, joskin aikalailla moneen kertaan nähty, sillä elokuva toistaa monia kummitustalotarinoiden kliseitä. Toisin sanoen alussa mennään hyvin pienin säikyttelyin eteenpäin, kunnes vähitellen nostetaan taas kierroksia. Tässä suhteessa ei siis mitään uutta auringon alla. Se, mistä minä tykkäsin ainakin vähän, oli se seikka, että nyt kaikki kamala ei tapahtunut pelkän talon puolesta, vaan myös itse talon asukit alkoivat vähitellen saada mielenterveydellisiä ongelmia kukin tavallaan, tuli paikoitelenihan vuotta myöhemmin ilmestynyt Hohto mieleen (lieko King saanut inspiraatiota taustalla olleesta kirjasta, mene ja tiedä). Myöskin pidin siitä, että talo ajoi itse tiehensä kutsumattomat vieraat (jotain vaihtelua sentään), vaikka tämä ei tapahtunutkaan sanallisesti kuin vain yhden kerran. Mitä tulee näihin kummitteleviin asioihin, niin paria tapausta lukuun ottamatta ne eivät hirveästi vaikutusta tehnyt. Sitä kellarissa ollutta "lisähuoneen" tarkoitusta en ihan täysin sisäistänyt, mutta mitä tulee sitten kummittelun taustoihin, niin jotenkin asia oli arvattavissa ainakin jossain määrin jo heti elokuvan alkumetrillä; tutuin kuvioin mennään siis siinäkin suhteessa. Perheen kohtalo ja siten elokuvan loppu oli aika antikliimaksi.

Taustalla sitten isä Delaney yrittää selviytyä kokemastaan ja saada jotain parannustakin aikaan, mutta kokonaisuudessaan tämä kuvio jäi hieman ontoksi, varsinkin kun sillä ei ollut elokuvan lopun kannalta mitään merkitystä. Okei, se on otettu varmaankin mukaan vain siksi, koska se oli kirjassakin, joka mukamas perustuu tositapahtumiin ja siten jonkun mielestä taatusti mainitsemisen arvoinen, mutta silti Delaney oli vähän turha. Niin ja ei mua saisi ainakaan Amityvilleen muuttamaan, sillä pelottavinta koko elokuvassa oli oikeastaan se, että Delanay menee taloon sisään, kun kukaan ei vastaa hänen koputuksiinsa ja huutoihinsa ja jos tuo on paikallinen tapa, niin ei kiitos.

Rod Steiger tekee kyllä isä Delanayna ihan kivan roolityön, mutta harmi kyllä, että hänen hahmonsa tosiaan oli niin turha. Hahmon turhuudesta huolimatta Steiger on kuitenkin elokuvan paras näyttelijä. Georgea näytellyt James Brolin oli hänkin ihan jees, mutta ei kuitenkaan missään nimessä Steigerin veroinen ja muutenkin Brolin tuntui piiloutuvan vähän partansa alle, jotta hänestä olisi kunnon selon ottanut. Margot Kidder Kathyna ei sitten vakuuttanutkaan.

Pisteitä: 2,5/5

Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: Ostin tämän elokuvan viime marraskuussa ja olin siitä jotain tosiaan kuullut etukäteen (kiitos uusintaversion, jota sitäkään en ole nähnyt?) ja en voinut olla repeämättä kunnon nauruun, kun luin elokuvan suomenkielisen nimen. No, vaikka olenkin naureskellut elokuvan nimen suomennokselle silloin tällöin, niin vasta eilen minulle taisi (päättelemällä) selvitä, mistä tuo nimi on lähtöisin. Elokuvan nimittäin tullessa Suomeen, nämä neropatit ovat katsoneet elokuvan julistetta ja menneet pistämään nimeksi julisteessa olleen väärän tekstin. Loistavaa pojat! (Toki jos olen väärässä tulkinnassani, niin saa korjata.)

Seuraavana arvosteluvuorossa: Konttori - 2. kausi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti