maanantai 23. toukokuuta 2011

American Pie

Alkuperäinen nimi: American Pie
Ohjaus: Paul Weitz
Käsikirjoitus: Adam Hertz
Pääosissa: Jason Biggs, Chris Klein, Thomas Ian Nicholas
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1999
Kesto: 92 min
 
 - Did you see 'The Little Mermaid' on TV yesterday? Ariel, she's so hot!
- She's a mermaid, dude.
- Yeah, but not when she's on land, Oz.
 
On kevät ja lukiokin alkaa olla lopuillaan, joten opintonsa päättävillä on kova hinku päästä seksikokemuksien pariin. Porukan pelimiehen Stiflerin (Seann William Scott) bileiden jälkeisenä aamuna eräs luuserinomainen kehuskelija Sherman (Chris Owen) kertoo päässeensä pukille, joten poikuudestaan eroon pääsevä teininelikko tekee sopimuksen, että jokainen pääsee pukille ennen lukion päättäjäisiä, mihin on muutama viikko aikaa. Jokainen heistä lähtee metsästämään naista itselleen omalla tavallaan, mutta kuinka moni heistä oikeasti onnistuukaan tavoitteessaan vai onnistuuko kukaan?

Aah... seksuaalissävytteistä teinikomediaa. En tainnut käydä katsomassa tätä elokuvaa leffateatterissa, mutta muistini mukaan elokuva tuli vuokrattua hyvin pian sen jälkeen, kun elokuva julkaistiin videolle ja muistelisin pitäneeni tästä aikalailla. En ole nyt ihan varma, jäikö tuo elokuvan ainoaksi katselukerraksi vai olenko katsonut sen peräti toistamiseenkin vielä, mutta silti viimeisestä näkemiskerrasta on hyvin pitkä aika, ehkä jopa se noin kymmenen vuotta, mutta kumman hyvin elokuvan tapahtumat ovat silti mielessä pysyneet. Vuodet ovat kuitenkin ehtineet vieriä ja niinpä mielessä kävikin pieni epäilys siitä, että elokuvan teho olisi kadonnut, mutta mitä vielä. American Pie oli edelleen hyvin hauska teinikomedia, jonka parissa viihtyi edelleen erittäin hyvin.

Elokuva alkaa elokuvan keskushenkilön Jimin (Jason Biggs) pornonkatselulla ja jo tämän kohtauksen aikana nauraa räkätin todella paljon. Tästä sitten siirrytään pikku hiljaa lukioon ja sieltä Stiflerin bileisiin, josta elokuvan varsinainen tarina pääsee kunnolla alkamaan. Elokuva sisältää paljon hormonien vallassa olevien teinien epävarmuuteen liittyviä vitsejä, jotka ovat hauskoja juuri siitä syystä, että niissä oli niin paljon totta, vaikka vähän yli lyötiinkin. Näiden neljän päähenkilön pyrkimyksiä saada pesää oli oikein hauska katsoa, varsinkin kun niihin pyrkimyksiin liittyy paljon mutkia matkaan, eikä kaikki siten mennytkään niin kuin pojat ovat itse ajatelleet.  Mukaan on mahdutettu niin kondomijuttuja kuin isä-poika -keskusteluja, jotka tarjosivat suurta hupia ja niitä nauruhermoja koettelevia kohtauksia nähtiin sen verran, että tästä elokuvasta jäi oikeasti hyvä maku. Kuten yllä sanoin, niin muistan elokuvan tapahtumat aika hyvin ja niinpä useampikin kohtaus alkoi naurattaa jo paljon ennen sitä hauskinta kohtaa, enkä ole varma, missä kohtaa nauru olisi alkanut, jos en olisi melkein koko ajan tiennyt mitä tuleman pitää. Kukin päähenkilöistä pääsi sitten haluamaansa lopputulokseen kukin omalla tavallaan, eikä kenellekään tuntunut jäävän paha mieli suorituksistaan, vaikka kaikki ei mennytkään ihan halutulla tavalla, joten siinäkin mielessä saatiin oikein haluttu lopputulos. Tuli muuten nähtyä elokuvasta sen unrated-versio, jossa tietyt kohtaukset olivat eri tavalla ja täytyy sanoa, että useimmat näistä kohtauksista toimivat ehkä hivenen vieläkin paremmin kuin alkuperäisessä teatteriversiossa. Esimerkiksi Jimin omenapiirakkaleikki oli astetta roisimpi tässä versiossa.

Elokuvan ehdottomasti paras hahmo oli sen keskushenkilö Jim ja tästä saatiin kiittää nimenomaan Jason Biggsin hyvin onnistunutta eläytymistä epävarman teinipojan rooliin. Jimin epävarmuus kun oli se eniten hauskuutta lisännyt tekijä ja varsinkin tämä pääsi valloilleen silloin, kun hän keskusteli näistä asioista hänen isänsä (Eugene Levy) kanssa. Myös Jimin isä oli oikein hauska hahmo poikansa hormonien hyrräystä ymmärtämistä yrittävänä isänä ja Eugene Levy tekeekin oikein hyvän roolityön. Muusta "Jimin jengistä" sitten tykkäsin eniten haavipallo-kuoropoika Ozia näytelleestä Chris Kleinista. Stifleriä näytellyt Seann William Scott sitten olikin sieltä elokuvan ärsyttävimmästä päästä, mutta silti tähän elokuvaan hyvin sopiva, ja mitä Scottia katseli lisämateriaalien haastatteluissa, niin hän vaikutti hyvin samankaltaiselta kuin hahmonsakin. Mukana menossa: Alyson Hannigan (Buffy - vampyyritappaja) ja Jennifer Coolidge (Frendit).

Pisteitä: 4/5

Satunnainen hauska fakta matkan varrelta: MILF-termiä (Mother I'd Like to Fuck) on käytetty netin ihmemaailmassa jo vuosikaudet ja se on saanut alkunsa aikuisviihdealalla, mutta vasta tämä elokuva toi sen kaiken kansan tietoisuuteen ja loppu onkin historiaa.

Seuraavana arvosteluvuorossa: American Pie 2

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti