tiistai 5. huhtikuuta 2011

Project 1001, osa 151/1001: 1900

Alkuperäinen nimi: Novecento
Ohjaus: Bernardo Bertolucci
Käsikirjoitus: Bernardo Bertolucci
Pääosissa: Robert De Niro, Gérard Depardieu, Dominique Sanda
Valmistusmaa: Italia, Ranska, Länsi-Saksa
Ilmestymisvuosi: 1976
Kesto: 302 min

- Mitä sinä teet?
- Panen maata.

1900-luvun vaihteen tienoilla samalle maatilalle syntyy samana päivänä kaksi poikaa. Toinen pojista, Alfredo (Paolo Pavesi, Robert De Niro), syntyy maanomistajaperheeseen ja toinen, Olmo (Roberto Maccanti, Gérard Depardieu), syntyy tilalla töitä tekevään Dalco-talonpoikaissukuun. He kuuluvat siis eri yhteiskuntaluokkiin, mutta vartuttuaan vähän heistä tulee ystäviä. Elämä vie heitä suuntaan ja toiseenkin, mutta miten heille mahtaakaan käydä, kun Italiassa kytee vihanpito vallassa olevien fasistien ja uudistusmielisten kommunistien/sosialistien välillä ja Alfredo ja Olmo päätyvät eri puolille?

AAARGH! Ei, ei tämä nyt ihan tuon huudahduksen veroinen kehnous ollut, mutta miten sattuikaan, että heti yli viisi ja puoli tuntia kestäneen elokuvan jälkeen tuli vuoroon niin ikään yli viisi tuntia pitkä elokuva, minkä vuoksi tämäkin elokuva jakautui kahteen osaan, vaikka sunnuntaina leikittelin ensimmäisen levyn loppuessa (jo valmiiksi väsyneenä), että olisin yrittänyt katsoa toisenkin levyn/näytöksen silloin, mutta eihän siitä olisi mitään tullut. Bernardo Bertoluccilta olen aiemmin nähnyt vain elokuvan Viimeinen tango Pariisissa, joka ei minuun parhaalla tavalla iskenyt, ja jonka menestyksen myötä tämäkin elokuvaprojekti mahdollistui, mutta eipä tämä elokuva juuri paremmaksi pistänyt ja pitkään 1900 olikin kiinni heikommassa pisteessä, mutta loppua kohdin elokuva sentään vähän parani.

Elokuvaa on tehty kolmessa maassa, mutta silti minulle tuli sellainen tunne, että se on tehty nimenomaan italialaisille. Elokuva nimittäin alkaa toisesta maailmansodasta, josta sitten siirrytään takaumien kanssa menneisyyteen, mutta katsojalle ei kerrota lainkaan vuosilukuja, mutta veikkaan, että ne italialaiset, jotka ovat jossain määrin perillä maansa historiasta, pystyvät hahmottamaan oikean aikakauden kuhunkin aikaan, mutta vaikeaa se on täältä Pohjolasta käsin. Itse kyllä epäilen, että elokuvan nimi 1900 viittaa Alfredon ja Olmon lapsuusaikaan (ei siis syntymävuoteen), mutta täysin varma en ole, sillä myöskään näiden hahmojen ikiä ei mainita kertaakaan ja olen aina ollut huono päättelemään muiden ikiä. Tämä seikka häiritsi minua siinä määrin, että se pilasi kyllä ainakin pienen osan katsomiskokemuksesta.

Ei elokuva muutenkaan ollut mikään suuri elämys, vaikka pituutta olikin enemmän kuin tarpeeksi. Tarinassa käydään sinänsä ihan kiinnostavasti läpi maanomistajaluokan ja talonpoikien välisiä jännitteitä, mutta kun se tunnutaan käyvän oikein viimeisen päälle, vaikka välillä ajassa hypitäänkin muutamia vuosia ja jopa vuosikymmeniäkin eteenpäin. Siinä sivussa sitten seurataan niin Alfredon kuin Olmonkin elämänvaiheita, jotka eivät vaan tahtoneet kiinnostaa. Varsinkin aikuistuttuaan heidän ja heidän lähipiirinsä menettivät suuren osan mielenkiinnostaan ja mukaan olikin ängetty mielestäni kaikenlaista turhaa, joista vain yhtenä esimerkkinä tämä Adan (Dominique Sanda) teeskennelty sokeus tai Alfredon isoisän salaiset puuhat. Koko Attila/Regina (Donald Sutherland ja Laura Betti) -kuviokin tuntui vain turhalta elokuvan pitkittämiseltä ja esimerkiksi tapaus Patrizio oli kaikessa järkyttävyydessäänkin aika tylsä, vaikka sillä pistettiinkin joitakin asioita eteenpäin elokuvassa. Muutenkin elokuvassa oli monia kohtauksia, jotka olisi voitu hyvinkin leikata pois ja nämä olivat sellaisia kohtauksia, joissa joko Alfredon ja Olmon keskinäiset kanssakäymiset tai tämä talonpojat vs. maanomistajat -asetelma eivät niin hirveän suuressa asemassa olleet. Alfredon ja Olmon läpi kaikkien mullistusten kestävä ystävyys oli nimittäin ihan kiinnostavaa katseltavaa ihan loppuun asti, mutta heidän ympärillä tapahtuneet asiat eivät vain saaneet minua pauloihinsa, mutta epäilen, että tämä saattaa johtua siitä, etten oikein tunne 1900-luvun alkupuolen Italian historiaa. Eri yhteiskuntaluokkien välisistä kahnauksista kertovat tarinat ovat kuitenkin sen verran kiinnostavia, ettei tätäkään ihan pohjapisteille voinut jättää ja näistä kahnauksista johtuen elokuvan toinen näytös olikin se parempi puoli; vielä ensimmäisen osan jälkeen olin jättämässä elokuvaa hieman heikommille pisteille.

Elokuvassa muuten osa näyttelijöistä puhuu italiaa ja osa englantia, joten en ollut varma siitä, kumpi kielistä on elokuvan niin sanotusti se "oikea" kieli, mutta puhtaasti IMDB:n perusteella valitsin kieleksi italian. Mitä noin muuten näyttelijöihin tulee, niin Robert De Niro oli hyvin nuori ja hyvä jos hänet edes tunnisti, mutta vielä huonommin tunnistettavissa oli Olmoa näytellyt Gérard Depardieu. De Niro ei ollut missään nimessä huono, mutta tästä kaksikosta Depardieu veti ehdottomasti sen pidemmän korren. Muista näyttelijöistä mainittakoon sitten Attilaa näytellyt Donald Sutherland, joka oli vähän jäykänoloinen, mutta toisaalta päähenkilöistä se helpoiten tunnistettavissa oleva, vaikken montaa Sutherlandin vanhempaa elokuvaa olekaan nähnyt... kai. Reginaa näytellyt Laura Betti muuten olisi käynyt hyvin helposti nuore(mma)sta Piper Lauriesta ja pitkin elokuvaa olinkin varma, että Reginaa näyttelee Laurie, mutta näin ei sitten ollutkaan.

Pisteitä: 2,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Aatamin kylkiluu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti