sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Santa's slay - paholaispukki

Alkuperäinen nimi: Santa's Slay
Ohjaus: Devid Steiman
Käsikirjoitus: David Steiman
Pääosissa: Douglas Smith, Emilie de Ravin, Bill Goldberg
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Kanada
Ilmestymisvuosi: 2005
Kesto: 74 min
 
- We're trapped in closet on Christmas with Santa trying to murder us. How fucked up is that?
 
Hellin kaupungissa asuva Nicolas lopettaa työt ja suuntaa joulunviettoon, joskaan hän ei liiemmin pidä joulusta. Nicolas asuu pöpin isoisänsä (Robert Culp) kanssa, joka on rakentanut heidän taloonsa bunkkerin suojaksi. Syyksi isoisä ilmoittaa vanhan vedon, jonka seurauksena pahasta pukista tuli hyvä pukki tuhanneksi vuodeksi ja nyt tuo aika on kulunut umpeen ja Joulupukki (Bill Goldberg) on taas murhaavan paha. Nicolas suhtautuu tarinaan epäillen, mutta hänen on aika muuttaa käsityksiään, kun Hell kokee suuren murha-aallon, jonka taustalla tuntuisi olevan itse Joulupukki...

Nyt kun jouluun on enää vaivaiset yhdeksän kuukautta ja neljä kuukautta siihen, että ensimmäiset joulukuvastot putoavat postiluukusta, niin onkin hyvä virittäytyä tulevaan jouluun tällä melkein iloisella ja melkein koko perheen jouluelokuvalla... no jääköön tämä hassuttelu tähän. Minähän en liiemmin arvota juhlapyhiä muiden päivien yläpuolelle, enkä siten anna ajatustakaan sille, että tiettyyn vuodenaikaan sijoittuvat elokuvat pitäisi katsoa kyseisinä ajankohtana ja siten minusta onkin täysin normaalia katsoa jouluaiheinen (kauhu)elokuva vaikkapa näin maaliskuussa (ja kuukauden sisään on odotettavissa toinenkin). Minua on aina kiehtonut ajatus elokuvasta, jossa se ihan oikea Joulupukki lahtaisi tuhmia(kin) lapsia ja aikuisia, mikä eittämättä vaikutti siihen, että Santa's slay - paholaispukki tarttui joskus viime kesänä mukaani, mutta ei tämä edes kauhukomediana ihan vastannut odotuksia, vaikkei ihan pannukakuksi jäänytkään.

Alkukohtaus oli irrotettu muun elokuvan tarinasta, mutta sopi hyvin kuvaamaan sitä, mitä loppuelokuva tulevan pitää. Siinä suku on kokoontumassa joulupöytään, kun Joulupukki sitten tulee ja tappaa jokaisen pöydän ääressä istuneen, muta ennen sitä on jokseenkin kuivasti kirjoitettuja dialoginpätkiä, jotka eivät edes naurattaneet. Sama vaivaa oikeastaan koko elokuvaa. Nämä Joulupukin murhatavat ovat ihan hauskoja seurata ihan kuin niissä paremmissa slashereissa yleensäkin, mutta sitten niiden ulkopuolella homma oli tehty turhan kepeäksi. Tällä kertaa kauhun ja komedian yhdistäminen ei vain onnistunut, vaan lopputuloksena on aika keskinkertainen tuotos. Kun sitten dialogitkin tuntuivat siltä kuin niihin olisi ympätty ensimmäiset mieleen tulleet repliikit, niin ei hyvää päivää. Varsinkin Nicolasin ja Maryn (Emilie de Ravin) väliset dialogit tuntuivat paikoitellen siltä kuin niiden esikuvana olisi ollut jonkin Hannah Montana -tyyppisen lastensarjan dialogien naiivius. Kyllä tappajajoulupukissa sen verran virtaa oli, ettei aika varsinaisesti tämän elokuvan parissa varsinaisesti tylsäksi käynyt, vaan nimenomaan pitkälti joulupukin tapporallin vuoksi elokuvaa olikin paikoitellen ihan viihdyttävää katseltavaa. Lisäksi tapahtumakylän nimi, Hell Township, oli ihan kivasti keksitty, mutta sitä ei liiemmin hyödynnetty; kuinka olisinkaan tykännyt jostain "It's hell in Hell" -tyyppisestä lausahduksesta. Elokuva olisi luultavasti toiminut minun makuuni paremmin, jos komediallisuus olisi jätetty kokonaan pois ja keskitytty kauhumaisuuteen. Tällaisenaan joudun edelleen odottamaan sitä kauhuelokuvaa, jossa sei ihan oikea Joulupukki olisi pääpahiksena.

Elokuvasta löytyy paljon tuttuja kasvoja, mutta aloitetaan nyt kuitenkin pääkaksikolla, joista kumpikaan nyt ei hirveästi vakuuttanut. Douglas Smith varsinkin olisi ollut omiaan enemmän nimenomaan johonkin teinisarjaan tai Mad TV:n kaltaiseen mukahauskaan sketsiohjelmaan kuin tähän elokuvaan. Hänellä nimittäin tuntui pysyvän se yksi ja sama ilme naamallaan pitkälti koko elokuvan ajan. Emilie de Ravin oli kohtuullisen vaisu hänkin, mutta tiedä sitten johtuiko se hänestä itsestään vai hänelle kirjoitetusta hahmostaan. Kuitenkin kun hän oli Lostissa ihan toisenlaisessa roolissa, niin näkeminen hänet tällaisessa roolissa vaati vähän sulattelua. Koska kyseessä oli komedia, odotin koko ajan viittauksia de Ravinin Lostissa oloon, mutta sitä ei saatu ennen kuin elokuvan ekstroissa olleessa epilogipätkässä, jossa kerrottiin, mitä hahmoille tapahtui elokuvan tapahtumien jälkeen. Mukana menossa: James Caan, Saul Rubinek (The Family Man), Rebecca Gayheart (Beverly Hills 90210) sekä Fran Drescher (Nanny).

Pisteitä: 2,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Juno

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti