tiistai 8. maaliskuuta 2011

The Rite

Alkuperäinen nimi: The Rite
Ohjaus: Mikael Håfström
Käsikirjoitus: Michael Petroni
Pääosissa: Colin O'Donoghue, Anthony Hopkins, Alice Braga
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2011
Kesto: 115 min


- Be careful, Michael.
- Why?
- Choosing not to believe in the devil doesn't protect you from him.
 
Michaelin (Colin O'Donoghue) suku koostuu pappismiehistä ja hautausurakoitsijoista, joten hänkin aloittaa pappisopinnot. Lähellä opintojensa loppua hän kuitenkin kokee uskonpuutetta ja päättää erota opinahjostaan, mutta isä Matthew (Toby Jones) ei suostu ainakaan heti hyväksymään Michaelin eroa, koska näkee Michaelissa potentiaalia. Vedoten taloudellisiin sanktioihin isä Matthew sen sijaan lähettää Michaelin manaajaoppiin Roomaan, jossa hän tutustuu isä Lucasiin (Anthony Hopkins), joka opettaa hänet manaamisen saloihin, mutta kuinka uskossaan horjuva Michael suhtautuukaan kaikkeen näkemäänsä...

Viime aikoina on tullut verrattain paljon manausta käsitteleviä elokuvia (tai siltä välillä tuntuu), eivätkä nämä elokuvat aihepiiriltään mitenkään lähellä sydäntäni, vaikka Manaajasta pidinkin. Niinpä olen pääsääntöisesti kiertänyt nämä elokuvat kaukaa, mutta tämän elokuvan kohdalla piti tehdä poikkeus sekä poikkeuksellisen upean elokuvajulisteen takia että sen vuoksi, että Sir Anthony Hopkins oli saatu elokuvaan mukaan. Mitenkään yltiöpositiivisia arvioita en ole tässä kuullut ja pelkäsinkin oikeastaan pahinta, mutta olihan The Rite lopulta ihan kelpo elokuva kaiken kaikkiaan.

Okei, elokuvan alusta saakka oli jo aika selvää, minkälaisiin tunnelmiin elokuva päättyy ja sekin oli tietenkin selvää, että pitkin elokuvaa nähdään monia manaustapauksia, mutta noin yleisesti ottaen Michaelin tarinaa oli tarpeeksi mukavaa seurattavaa, jotta pieni mielenkiinto pysyi yllä alusta loppuun asti. Elokuva ei kuitenkaan noussut missään vaiheessa miksikään huipputapaukseksi, vaikka myönnänkin ainakin yhdessä vaiheessa vähän jännittäneeni, mihin eittämättä vaikutti myös ihan hyvin käytetty musiikkiraitakin. Manaushetkissä tietenkin tapahtui yhtä jos toista, mutta ei oikeastaan mitään sellaista, mikä olisi saanut niskavilloja pystyyn. Sen elokuvan päämanauksen kohteena olleen Rosarian (Marta Gastini) kohtalo hieman yllätti, kuten yllätti myös elokuvan viimeisen manauksen kohde, mutta noin yleisesti ottaen elokuva eteni melko tutuin askelin alusta loppuun. Viimeisen manauksen aikana arvasin yhdessä vaiheessa jopa Michaelin seuraavat vuorosanat suurin piirtein oikein. Manaamisesta kun oli kyse, niin tietenkin elokuvassa oli paljon uskonnollisia aineksia ja keskusteluja, jotka eivät minua ateistina juurikaan hätkäyttäneet, joskaan eivät ärsyttäneetkään. Minua ei toisaalta myöskään yllättänyt sekään seikka, että uskontoaiheisen elokuvan kärkihahmojen joukossa esiintyi nainen, jonka nimi oli Angelie (Alice Braga). Kuten sanoin aluksi, niin jo elokuvan alussa arvasi suurin piirtein, mihin loppuratkaisuun elokuva päättyy, joten elokuvan loppua katseli aika neutraalein fiiliksin.

Näinkin suuren produktion pääosassa oli aika yllättävää nähdä niinkin tuntematon näyttelijä kuin Colin O'Donoghue, mutta ei ollut hän lainkaan hassumpi Michaelin rooliin, vaan juuri sopivan tyyni tähän rooliin, joskaan toisaalta eipä Michaelin roolissa nyt hirveästi tarvinnutkaan vielä revitellä. Saa nyt nähdä, mihin hänen tiensä vielä johtaakaan. Anthony Hopkinsista pidän siitä, että vaikka hänet tunnetaankin nimenomaan Uhrilampaista, niin silti tehdessään näitä rooleja hänestä ei useimmiten tule mieleen Hannibal Lecter, vaan jotenkin hän onnistuu eläytymään rooleihinsa sillä tavalla, että hänen kasvoistaan paistaa lähinnä vain hänen kulloinen roolinsa ja niin oli tässäkin elokuvassa. Tokihan on nyt myönnettävä, että Hopkins on nyt jo kaksikymmentä vuotta vanhempi kuin tehdessään ensiesiintymisensä Lecterinä, mutta silti: ei minulla käynyt missään vaiheessa mielessä, että katselen edessäni Lecteriä. Hyvä hän oli tässäkin roolissa.

Pisteitä: 3/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: 2:37

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti