torstai 24. maaliskuuta 2011

The Postman Fights Back

Alkuperäinen nimi: Xun cheng ma
Ohjaus: Ronny Yu
Käsikirjoitus: Kang Chie Chun, Siu Fung Koo
Pääosissa: Ka-Yan Leung, Yat Chor Yuen, Yun-Fat Chow
Valmistusmaa: Hong Kong
Ilmestymisvuosi: 1982
Kesto: 95 min
 
- Kuinka moni tietää suunnitelmistamme?
- Vain me.

Ma (Ka-Yan Leung) on kävelevä postinkantaja Kiinan (ilmeisesti vuoden 1911) vallankumouksen jälkimainingeissa. Hänen työnsä on jatkuvasti vaakalaudalla niin rautateiden rakentamisen kuin joka puolella lymyilevien roistojen vuoksi. Eräänä iltana hänen luokseen tulee Yao Jien (Yat Chor Yuen), joka on varastanut roistoilta ja pian roistot ovat heidän kimpussaan, mutta Yao Jienin vanha tuttu Hu (Yun-Fat Chow) pelastaa heidät rökitykseltä tai jopa kuolemalta. Hu tarjoaa heille lähetyksenkuljetuskeikkaa, mutta he eivät saa missään nimessä avata laatikoita matkan aikana. Matkalle lähtevät myös Man hyvä ystävä ja räjähdemestari Bu (Mei Sheng Fan), Hun palkkaama Fu Jun (Yun-Fat Chow) sekä ylimääräisenä riesana myydyn siskonsa takaisin haluava Guihua (Cherie Chung). Matka on kuitenkin pitkä ja täynnä roistoja, joten pääsevätkö he ajoissa määränpäähänsä ja mitä kummaa laatikot sisältävätkään?

Sitten sarjaamme jotain ihan muuta. En ole taistelulajielokuvien suuria ystäviä (tai siis, en ole tutustunut niihin) ja aasialaisista taistelulajien taitajista en tiedä kuin Bruce Leen, Jackie Chanin ja Jet Lin, mutta yhtäkään heidän niin sanotusti aitoa vakavahenkistä The Forbidden Kingdom - Kaksi mestaria pääsee kai lähimmäksi, eikä sekään sieltä vakavimmasta päästä vissiin ollut. Tämä tuli oikeastaan hommattua vain siksi, että satuin bongaamaan tämän eräästä Rauman leffakaupasta ja siellä lähinnä Hollywood-tuotosten rinnalla tämä pisti erityisellä tavalla silmään. Mitäänhän en siis ollut tästä elokuvasta kuullut etukäteen, enkä ollut (enää) varma edes valmistumisvuosikymmenestä, mutta loppujen lopuksi The Postman Fights Back osoittautui ihan kivaksi taisteluleffaksi.

Niin siis, enhän minä elokuvaa ostaessani tiennyt tämän olevan taisteluleffa, mutta stereotyyppisen näkemykseni pohjaltahongkongilaisia elokuvia kohtaan arvasin elokuvan genren ja arvaukseni osoittautui heti alkumetreillä todeksi, sillä ensimmäistä taistelukohtausta ei tarvinnut kauan odotella. Tarina pääsi oikeastaan kunnolla starttaamaan vasta tämän ensimmäisen taistelun jälkeen ja kun se lähti käyntiin, sitä oli ihan kiva seurata. Tätä seikkaa edesauttoi isoa lähetystä viemään lähteneiden sekä heidän matkan aikana tavanneiden ryhmän uusien jäsenten suuri määrä, mikä tiesi jatkuvia epäilyksiä kunkin mukaan lähteneen henkilön oikeista motiiveista. Lisäksi olin hyvin utelias sen suhteen, mitä laatikot sisälsivät. Matkalla sitten tavataan kerran jos toisenkin näitä rosvoja ja niistä tavalla tai toisella selviytymisen jälkeen yhä useampaan kysymykseen saadaan vastauksia, mutta isojen laatikoiden sisältö pysyy salaisuutena lähes loppumetreille asti; arvasin muuten laatikoiden sisällön väärin, mutta silti aikalailla oikein motiivin niiden lähettämiselle. Pieniä yllätyksiä (kuten joidenkin petturien henkilöllisyys) mukaan mahtui, mutta kokonaisuutena elokuvaa katsoi melkein kuin mitä tahansa aika perusaskelmin etenevää fiktiivistä matkakertomusta, mitä nyt näiden henkilöiden matkanteko oli taisteluiden sävyttämä.

Taisteluelokuvat ovat elokuvien suhteen jäänyt aika vähälle huomiolle, joten elokuvien martial art -taisteluiden koreografiat eivät ole minulle järin tuttua, mitä nyt muutamista Hollywood-versioista. Luulen, että kyseisestä asiasta johtuen en kyennyt suhtautumaan näkemiini taisteluihin niiden vaatimalla vakavuudella, vaan monissa taisteluissa minua rupesi vain naurattamaan (en sano, että tämä oli vain huono juttu). Tähän toki vaikutti se, että taisteluissa muutamalla tyypillä oli vastassa moninkertainen määrä vihollisia, mutta silti nämä roistot tahtoivat saada turpaansa kerta toisensa jälkeen taisteluelokuvien perinteiden mukaisesti. Toisaalta sitten en tiedä, voiko kukaan suhtautua vakavasti esimerkiksi kohtaukseen, jossa lentää useita heittotähtiä samanaikaisesti ja sankarimme heittäytyy niiden lentoratojen välistä silleen nätisti. Olihan mukana ihan hyvinkin maistuvia taistelukohtauksia, mutta sitten taas minua häiritsi vähäsen se, että monet taistelukohtauspätkät oli toteutettu niin, että kohtaukseen leikataan juuri iskun tai väistöliikkeen tapahtuessa ja siten monista pätkistä olikin vaikeaa hahmottaa, mitä juuri oli tapahtunut. Taisteluissa kuitenkin on sopivasti vaihtelua, joten sen puoleen homma toimi, sillä mukana oli niin perinteisiä maalla käytyjä taisteluita, mutta mukaan mahtui myös taistelu ninjaa vastaan sekä taistelu jäällä.

En yleensä liiemmin välitä katsella mahdollisesti spoilaavia trailereita, mutta yleissivistykseni näihin honkkarileffoihin on niin alkukantimissa, että päätin elokuvan jälkeen katsoa levyn tarjoamat trailerit ja mitä muutamaa Bruce Lee  -elokuvan traileria katselin, niin niissä niiden taistelukohtausten intensiivisyys oli aivan toista luokkaa.

Yun-Fat Chow on suurelle yleisölle tuttu ainakin Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme -elokuvasta, ja vaikka itse en kyseistä elokuvaa ole luultavasti kokonaan jaksanut katsoa (yritin joskus ilmestyttyään, mutta tuloksetta), eikä siten hänestä mitään mielikuvia olekaan, niin ihan hyvin hän ainakin tässä elokuvassa näytteli ja taisteli ja samaa voisi sanoa myös muista pääosahemmoista, joskaan eihän minulla juuri vertailukohtia ole. Guihuaa näytellyt Cherie Chung oli aika nätti.

Pisteitä: 3/5

PS. Vähän olen kyllä pettynyt mainittuihin levyllä olleisiin trailereihin, sillä vaikka mukana oli muutaman hieman tuntemattomammankin martial arts -taitajan elokuva, niin suuri osa trailereista mainosti Bruce Leen, Jet Lin ja Jackie Chanin tähdittämiä elokuvia ja näiden elokuvathan on jokaisen genreen tutustumisen aloittavallekin varmaan hyvin helposti löytävissä, joten olisin kyllä kaivannut vähän enemmän tuntemattomampien näyttelijöiden elokuvien trailereita.

Seuraavana arvosteluvuorossa: Room 666

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti