maanantai 7. maaliskuuta 2011

Menneisyyden ote

Alkuperäinen nimi: Mystic River
Ohjaus: Clint Eastwood
Käsikirjoitus: Brian Helgeland
Pääosissa: Sean Penn, Kevin Bacon, Tim Robbins
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 2003
Kesto: 132 min

- The moment I laid eyes on him, I could tell he'd done time. They never loose it you know. That tension, it settles up around their shoulders.
- He just lost his daughter, maybe that's what's settled in his shoulders.
- No, that's in his stomach. The tension in his shoulders, that's prison.
 
Tihutöitä tehtyään nuori Dave (Cameron Bowen) menee toveriensa Seanin ja Jimmyn (Connor Paolo ja Jason Kelly) nenän edestä poliiseiksi luulemiensa kyytiin, mutta nämä olivatkin pedofiileja, jotka käyttävät häntä hyväkseen neljän päivän ajan, kunnes hän pakenee. Vuoret vierivät ja toverukset kasvavat erilleen ja heistä on kustakin tullut perheenisiä. Eräänä yönä Dave (Tim Robbins) tulee verisenä kotiin ja seuraavana päivänä Jimmyn (Sean Penn vanhin tytär, 19-vuotias Katie (Emmy Rossum), jonka Dave bongasi baarissa ollessaan, löydetään raa'asti tapettuna ja tapausta alkaa tutkia poliisietsiväksi ylennyt Sean (Kevin Bacon) ja entiset ystävykset kohtaavat jälleen, mutta vaikuttaako menneisyyden painolasti tutkinnan etenemistä tai entisten kaverusten keskinäisiin kanssakäymisiin...

Tässä on jälleen esimerkki elokuvasta, joka on ilmestynyt kauan aikaa sitten, ja jonka olen syystä tai toisesta halunnut nähdä jo ilmestymisestä lähtien, mutta jota en ollut kuitenkaan vielä ennen eilispäivää onnistunut näkemään. En ole täysin varma, miksi kiinnostuin aikoinaan juuri tästä elokuvasta, mutta epäilen tekemistä olleen niin Clint Eastwoodilla ohjaajan paikalla kuin myös Sean Pennin ja etenkin Kevin Baconin olemisella pääosissa, mutta ennen kaikkea hyvin kiehtovalla elokuvajulisteella, jonka aivan takuulla aion vielä joskus hankkia kotiini. En edes tiennyt, mistä elokuva kertoi, vaan edellä mainittujen seikkojen perusteella olin tullut uteliaaksi tästä. Valitettavasti Menneisyyden ote ei kuitenkaan ihan vastannut odotuksiani, vaan elokuvan lopputulos jäi omaan makuun hieman laihaksi.

Elokuva alkaa näistä Daven, Seanin ja Jimmyn lapsuushetkistä, joka päättyy karmealla tavalla sitten siihen Daven sieppaukseen ja sen lyhyeen jälkipuintiin ja sisäinen ääni huusikin Davelle, että olisi menemättä sinne autoon, mutta huutoni eivät valitettavasti auttaneet. Tästä sitten siirrytään ainakin muutama vuosikymmen eteenpäin ja ajattelin vielä tässä vaiheessa, että elokuvassa koetaan iloinen jälleennäkeminen ja paljon keskusteluita, joissa aina välillä viitattaisiin Daven painajaismaisiin kokemuksiin, mutta pian pilvilinnani romahtivat, kun Dave hoippui kotiinsa verisenä ja Katie löydettiin surmattuna. Yhtäkkiä elokuva muuttuukin aika karusta draamasta poliisitrilleriksi, jonka aikana pyritään selvittämään oikea syyllinen. Poliisitutkintaa vaikeuttaa sitten aikoinaan vankilassa istuneen Jimmyn ja taustajoukkojensa omat tutkimukset ja molemmat tutkimukset risteävätkin sitten keskenään. Surulinen ja katkeroitunut Jimmy toimii sinänsä ihan hyvänä vastapoolina hyviksinä toimiville Seanille ja tämän parille Whiteylle (Laurence Fishburne) ja Dave palloilee sitten jossain Jimmyn ja Seanin välissä. Jimmy tuo kuitenkin elävästi mieleen jotkut 70-luvun poliisielokuvien pahikset synkät rikollispomot, minkä vuoksi samaistuminen hänen tuskaansa oli hyvin vaikeaa ellei kokonaan mahdotonta. Elokuva oli kuvauspuolensa osalta muutenkin minun makuuni hieman turhankin raskas, jotta olisin päässyt sen sisälle niin hyvin kuin ehkä olisin toivonut, vaikka sinänsä ihan mielenkiinnolla seurasikin tätä poliisitutkintaa ja sen lopputulosta. Luulen kyllä, että tämä olisi voinut edes hieman positiivisemman puolelle, jos elokuvaa olisi leikattu edes parikymmentä minuuttia, sillä tällaisenaan yli kahden tunnin elokuvana elokuva oli ihan liian pitkä ja asiat olisi voitu käydä läpi selvästi lyhyemmässäkin ajassa. Loppuratkaisu oli elokuvan henkeen sopivan karu, vaikka koinkin kokeneeni suurta vääryyttä, kun eräs päähenkilöistä ei saanutkaan hänelle kuuluvaa kohtaloa.

Vaikka en siis pitänyt Jimmyn hahmossa, niin Sean Penn kyllä näytteli häntä onnistuneesti ja saikin minut inhoamaan Jimmyä ehkä juuri siten kuin on haluttukin. Penn on ainakin jossain vaiheessa kuulunut suosikkinäyttelijöiden joukkoon, eikä minun ollut vaikeaa nähdä, että miksi (pidän häntä edelleen hyvänä näyttelijänä, mutta ei enää minun kirjoissani nouse muiden "hyvien" yläpuolelle). Hän todella onnistui tuomaan sen Jimmyn kokeman tuskan ja katkeruuden esille. Kevin Bacon oli kyllä ihan hyvä hänkin, mutta en voi olla myöntämättä, että pidin häntä vähän outona valintana näinkin suuren hyviksen rooliin, kun olen nähnyt hänet pääsääntöisesti vähän mielipuolisemmissa rooleissa. Tim Robbins (jota en ollut aluksi tunnistaa) nousi kuitenkin Baconia vahvemmaksi ja toi hyvin esille ehkä hieman reppanan isän, jota menneisyyden aaveet vieläkin kiusaavat. Marcia Gay Harden Daven vaimona oli ihan ok hänkin, mutta vielä enemmän jäin miettimään, mistä hän on tuttu; olen nähnyt monia hänen elokuviaan, mutta en ole lainkaan varma, mikä on se elokuva, josta hän on jäänyt erityisesti mieleen. Mukana menossa: Laura Linney (The Truman Show).

Pisteitä: 2,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: The Rite

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti