tiistai 15. helmikuuta 2011

Veren vangit

Alkuperäinen nimi: Interview with the Vampire
Ohjaus: Neil Jordan
Käsikirjoitus: Anne Rice
Pääosissa: Brad Pitt, Tom Cruise, Kirsten Dunst
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1994

Kesto: 118 min

- Lord, what I wouldn't give for a drop of good old-fashioned Creole blood.
- Yankees are not to your taste?
- Their democratic flavor doesn't suit my palate, Louis.
 
Louis (Brad Pitt) on menettänyt reilu vuosi sitten vaimonsa ja lapsensa, minkä vuoksi hän on menettänyt elämänhalunsa ja hakee tilaisuutta kuolla. Vampyyri Lestat (Tom Cruise) tajuaa tämän ja tarjoaa Louisille mahdollisuutta kuolla tai elää kuolemattomana vampyyrina ja Louis valitsee jälkimmäisen vaihtoehdon. Louisille on kuitenkin jäänyt poikkeuksellisesti elävän ihmisen sielu, joten hänen on hyvin vaikea sopeutua vampyyrin elämään, mutta Lestat tekee kaikkensa tehdäkseen Louisista salonkikelpoisen vampyyrin...

Eilistä päivää leimasi allekirjoittaneen osalta eräällä tavalla vampyyriteema. Kommentoin lyhyesti Päivin Elokuvablogissa Buffya, pistin eilen jälleen jatkuneen True Blood kovalevylle ja kaiken muun lisäksi katseluvuoroon tuli tämä vampyyrielokuva, jonka arvostelu on samalla blogin 600. arvostelu. Minulla on jokseenkin pitkään ollut terve uteliaisuus tätä elokuvaa kohtaan, vaikka hankintalistojen kärjessä tämä ei ole koskaan ollut, mutta olihan tämä silti mukaan otettava, kun eteen sattui. Siitäkin huolimatta, etten tiennyt elokuvasta oikein mitään muuta kuin sen, että siinä on vampyyreja ja Tom Cruise. Kuitenkin sen verran juttua tästä elokuvasta olin kuullut (en ole tosin varma, onko läheskään kaikki kuulemani ollut positiivista), että pakkohan se oli katsastaa. Täytyy kyllä myöntää, ettei hölmösti suomennettu Veren vangit ollut sittenkään ihan minun kuppini verta, vaikka ei myöskään ihan huonoimmasta päästäkään.

Elokuva alkaa kohtauksella, jossa Louis alkaa selostaa elämäänsä vampyyria toimittaja Daniel Malloylle (Christian Slater) ja vaikka pitkin elokuvaa välillä palattiinkin haastattelutilanteeseen, niin hyvin elokuva olisi voinut tulla toimeen ilman sitäkin, vaikka sisälsikin ihan kiinnostavia ”triviatietoja” oikeiden vampyyrien elämästä. Itse varsinainen tarina muistutti vampyyreilla höystettyä pukudraamaa, jossa toki oli tavallista dramaattisempia juonenkäänteitä, enkä millään oikein jaksanut viehättyä tästä menneen ajan meiningistä. Louis ja Lestat kuljeskelivat pitkin ja poikin samalla, kun Lestat opettelee vampyyrien tavoille ja jossain vaiheessa mukaan tulee nuori tyttö Claudia (Kirsten Dunst), jonka he muuttavat vampyyriksi ja ottavat siipiensä suojiin. Heidän eloaan vampyyreina kyllä jossain määrin katsoa, mutta mitään aidosti mielenkiintoista oikein minkään nurkan takaa ei tahtonut tulla, vaan tapahtumastaan toiseen siirryttiin ilman, että ne olisivat aiheuttaneet minulle juurikaan mitään tunnekuohuja suuntaan tai toiseen. Kun sitten Louis kuvataan jo heti alussa yksin huoneessaan, niin siitä oli helposti pääteltävissä Lestatin ja Claudian kohtalot (ainakin melkein), joten kun nämä jättäytyivät pois Louisin kelkasta, en saanut siitä oikein mitään irti; vaikutus olisi ollut voimakkaampi ilman Louisin näyttämistä ”nykypäivänä”. Elokuvassa oli kyllä käytetty varsin ihanaa kieltä ja sen turvin jaksoinkin elokuvaa katsoa edes joten kuten, vaikka en oikein olisikaan jaksanut Louisin kertojanääntä. Mitä tulee sitten loppuun, niin en tietenkään voinut olla varma, mitä elokuvan lopussa tapahtuisi nykyajassa, mutta sen arvasin jo alkukohtauksessa, että jotain oli tapahtuva ja kas kummaa, niinhän siinä sitten kävikin. Yllätysmomentti siis jäi siitäkin uupumaan.

Elokuvan pääosassa sanotaan olevan Tom Cruise, mutta kyllähän Brad Pittin esittämä Louis elokuvan keskushenkilö oli, mutta minkäs teet, kun Pitt (ilmeisesti) oli vasta nouseva tähti ja Cruise oli jo tähti. Ei sillä, etteikö Cruise olisi tehnyt parempaa roolisuoritusta kuin Pitt, vaikka häntä ei näkynytkään ihan yhtä paljon kuin Pittiä. Cruise nimittäin onnistui melko naurettavalta vaikuttavan peruukkinsa ja vaatetuksensa alla tekemään oikein loisteliaan roolisuorituksen, kun taas Pitt tahtoi jäädä aikamoiseksi yrmyksi ilman suurtakaan vaikutusta. Pidin myös nuoresta Kirsten Dunstista, jonka läpimurtoelokuva tämä oli. Antonio Banderas on minulle selvästi tutumpi Pedro Almodóvarin alaisuudessa tehdyistä tuotoksista kuin amerikkalaisista tuotannoista, mutta se vanha Banderas sieltä taustalta aina välillä paljastui, eikä hänkään yhtään hassumpi ollut, vaikka aikalailla taka-alalle jäikin.

Pisteitä: 2,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Mars hyökkää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti