Alkuperäinen nimi: Interview with the Vampire
Ohjaus: Neil Jordan
Käsikirjoitus: Anne Rice
Pääosissa: Brad Pitt, Tom Cruise, Kirsten Dunst
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1994
Kesto: 118 min
- Lord, what I wouldn't give for a drop of good old-fashioned Creole blood.
- Yankees are not to your taste?
- Their democratic flavor doesn't suit my palate, Louis.
Louis (Brad Pitt) on menettänyt reilu vuosi sitten vaimonsa ja
lapsensa, minkä vuoksi hän on menettänyt elämänhalunsa ja hakee
tilaisuutta kuolla. Vampyyri Lestat (Tom Cruise) tajuaa tämän ja tarjoaa
Louisille mahdollisuutta kuolla tai elää kuolemattomana vampyyrina ja
Louis valitsee jälkimmäisen vaihtoehdon. Louisille on kuitenkin jäänyt
poikkeuksellisesti elävän ihmisen sielu, joten hänen on hyvin vaikea
sopeutua vampyyrin elämään, mutta Lestat tekee kaikkensa tehdäkseen
Louisista salonkikelpoisen vampyyrin...
Eilistä päivää leimasi allekirjoittaneen osalta eräällä tavalla vampyyriteema. Kommentoin lyhyesti Päivin Elokuvablogissa Buffya, pistin eilen jälleen jatkuneen True Blood
kovalevylle ja kaiken muun lisäksi katseluvuoroon tuli tämä
vampyyrielokuva, jonka arvostelu on samalla blogin 600. arvostelu.
Minulla on jokseenkin pitkään ollut terve uteliaisuus tätä elokuvaa
kohtaan, vaikka hankintalistojen kärjessä tämä ei ole koskaan ollut,
mutta olihan tämä silti mukaan otettava, kun eteen sattui. Siitäkin
huolimatta, etten tiennyt elokuvasta oikein mitään muuta kuin sen, että
siinä on vampyyreja ja Tom Cruise. Kuitenkin sen verran juttua tästä
elokuvasta olin kuullut (en ole tosin varma, onko läheskään kaikki
kuulemani ollut positiivista), että pakkohan se oli katsastaa. Täytyy
kyllä myöntää, ettei hölmösti suomennettu Veren vangit ollut sittenkään ihan minun kuppini verta, vaikka ei myöskään ihan huonoimmasta päästäkään.
Elokuva alkaa kohtauksella, jossa Louis alkaa selostaa elämäänsä
vampyyria toimittaja Daniel Malloylle (Christian Slater) ja vaikka
pitkin elokuvaa välillä palattiinkin haastattelutilanteeseen, niin hyvin
elokuva olisi voinut tulla toimeen ilman sitäkin, vaikka sisälsikin
ihan kiinnostavia ”triviatietoja” oikeiden vampyyrien elämästä. Itse
varsinainen tarina muistutti vampyyreilla höystettyä pukudraamaa, jossa
toki oli tavallista dramaattisempia juonenkäänteitä, enkä millään oikein
jaksanut viehättyä tästä menneen ajan meiningistä. Louis ja Lestat
kuljeskelivat pitkin ja poikin samalla, kun Lestat opettelee vampyyrien
tavoille ja jossain vaiheessa mukaan tulee nuori tyttö Claudia (Kirsten
Dunst), jonka he muuttavat vampyyriksi ja ottavat siipiensä suojiin.
Heidän eloaan vampyyreina kyllä jossain määrin katsoa, mutta mitään
aidosti mielenkiintoista oikein minkään nurkan takaa ei tahtonut tulla,
vaan tapahtumastaan toiseen siirryttiin ilman, että ne olisivat
aiheuttaneet minulle juurikaan mitään tunnekuohuja suuntaan tai toiseen.
Kun sitten Louis kuvataan jo heti alussa yksin huoneessaan, niin siitä
oli helposti pääteltävissä Lestatin ja Claudian kohtalot (ainakin
melkein), joten kun nämä jättäytyivät pois Louisin kelkasta, en saanut
siitä oikein mitään irti; vaikutus olisi ollut voimakkaampi ilman
Louisin näyttämistä ”nykypäivänä”. Elokuvassa oli kyllä käytetty varsin
ihanaa kieltä ja sen turvin jaksoinkin elokuvaa katsoa edes joten kuten,
vaikka en oikein olisikaan jaksanut Louisin kertojanääntä. Mitä tulee
sitten loppuun, niin en tietenkään voinut olla varma, mitä elokuvan
lopussa tapahtuisi nykyajassa, mutta sen arvasin jo alkukohtauksessa,
että jotain oli tapahtuva ja kas kummaa, niinhän siinä sitten kävikin.
Yllätysmomentti siis jäi siitäkin uupumaan.
Elokuvan pääosassa sanotaan olevan Tom Cruise, mutta kyllähän Brad
Pittin esittämä Louis elokuvan keskushenkilö oli, mutta minkäs teet, kun
Pitt (ilmeisesti) oli vasta nouseva tähti ja Cruise oli jo tähti. Ei
sillä, etteikö Cruise olisi tehnyt parempaa roolisuoritusta kuin Pitt,
vaikka häntä ei näkynytkään ihan yhtä paljon kuin Pittiä. Cruise
nimittäin onnistui melko naurettavalta vaikuttavan peruukkinsa ja
vaatetuksensa alla tekemään oikein loisteliaan roolisuorituksen, kun
taas Pitt tahtoi jäädä aikamoiseksi yrmyksi ilman suurtakaan vaikutusta.
Pidin myös nuoresta Kirsten Dunstista, jonka läpimurtoelokuva tämä oli.
Antonio Banderas on minulle selvästi tutumpi Pedro Almodóvarin
alaisuudessa tehdyistä tuotoksista kuin amerikkalaisista tuotannoista,
mutta se vanha Banderas sieltä taustalta aina välillä paljastui, eikä
hänkään yhtään hassumpi ollut, vaikka aikalailla taka-alalle jäikin.
Pisteitä: 2,5/5
Seuraavana arvosteluvuorossa: Mars hyökkää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti