Alkuperäinen nimi: Ukkonen
Ohjaus: Jalmari Helander
Käsikirjoitus: Jalmari Helander, Juuso Helander
Pääosissa: Jorma Tommila, Ida Helander, Tero Autero
Valmistusmaa: Suomi
Ilmestymisvuosi: 2001
Kesto: 22 min
- Jo pelkkä läsnäoloni olisi tappanut Katariinan. Radioaktiivisen miehen on oltava yksin.
Akseli Ukkonen (Jorma Tommila) toimii Generator-nimisen yhtiön
palveluksessa Itä-Saksassa. Häntä on pidetty hieman salassa yhtiön
todellisesta toiminnasta ja kun hän lopulta saa todisteita Generatorin
salaisista hankkeista ja on viemässä ulos radioaktiivista ainetta
sisältävän laukun, hänet ammutaan. Samalla kuitenkin laukku räjähtää
räjäyttäen koko laitoksen ja pian Ukkonen huomaa olevansa hengissä ja
alasti ulkona räjähtäneen tehtaan vieressä. Hän muuttuu
radioaktiiviseksi ja kaikki hänen lähelleen tulevat kuolevat. Hän joutuu
pysymään erossa myös vaimostaan ja lopulta hän aikoo tappaa itsensä,
mutta nähtyään Suomeen siirtyneen Generator-yhtyeen rekan, hän muuttaa
suunnitelmiaan...
Tämä viikko on elokuvien katselun osalta aika katkonainen, sillä
alkuviikon lisäksi myös loppuviikosta tulee katsottua hyvin vähän
elokuvia, mutta sentään muutamana päivänä ehdin katsomaan jonkun
elokuvan. Eilen tulin Helsingistä sen verran myöhään (vähän ennen
yhdeksää), että "päivitettyäni" netin yhden päivän jälkeen ajan tasalle
(eli tsekattuani kaikki vakiosivuni) kello oli sen verran paljon, että
normaalipituista elokuvaa en olisi ehtinyt millään katsoa. Onneksi
katseluvuorossa olikin tämä lyhytelokuva, jonka otin käteeni viime
kesänä Ideaparkista, kun huomasin kyseessä olevan kotimainen
toimintaelokuva, vaikkakin lyhyt- sellainen, ja kun kansitaidekin näytti
tavallista indietuotantoa ammattimaisemmalta, niin olihan tämä otettava
mukaan. Vasta Rare Exportsin ensi-illan lähestyessä syksyllä
minulle selvisi, että näiden kahden elokuvien takana on samat
henkilöt... tai ainakin ohjaaja/käsikirjoittaja/lavastaja/puvustaja
Jalmari Helander. Siitä huolimatta lähdin katsomaan tätä elokuvaa vailla
liian suuria odotuksia (onhan tämä kuitenkin sen verran vanha), mutta
loppujen lopuksi Ukkonen tarjosi ihan mukavan, joskaan ei erikoisen, toimintapläjäyksen.
Elokuva on tosiaan lyhyt, joten sen aikana ei hirveästi ehdi tekemään
muuta kuin pakollisen ja niinpä elokuva onkin aika toiminnantäyteinen.
Pariin otteeseen näytetään Ukkonen herkistelemässä tai synkistelemässä,
mutta pääosa elokuvasta kuluu kuitenkin toiminnan näyttämiseen tai sen
toiminnan odotteluun. Alussa näytti siltä, että toimintaosuudet tehdään
ihan piilossa (eli ampumisia ja niiden aiheuttamia vammoja ei näytetä),
mutta tilanne paranee sitten kun se varsinainen toimintajakso alkaa.
Totta kai Ukkonen on kuvattu supersankarin oloiseksi, eli häneen ei käy
mitään, vaikka iskujoukko tai helikopterikin olisi häntä tulittamassa.
Toiminta oli ihan näppärästi kuvattu, vaikka sinänsä mitään erikoista
ei nähtykään. Helikopterikin vissiin oli 3D-mallinnuksella kuvattu, jos
muistan tekijöiden kertomat oikein, mutta eipä sitä tällainen
helikoptereihin perehtymätön "tavis" juuri huomannut, vaikka epäilys
tietenkin kävikin. Elokuvan vakavasta luonteesta huolimatta tekijöillä
oli selvästi ollut myös pilkettä silmäkulmassa tätä tehdessään, mikä
välittyi ainakin siinä sohvan takana piileskelystä ja sieltä
poistumisesta. Matrixia kuitenkin oli selvästi katsottu. Kun
toimintaelokuvassa ollaan, niin tietenkin siinä on räjäytyksiäkin mukana
ja eipä nekään juuri amerikanserkuilleen hävinneet, joten kyllä
Helanderilla on ollut selvästi kykyä ohjata näyttävää toimintaa jo
kymmenisen vuotta sitten. Siitä vihreästä hehkusta minulle tuli elävästi
mieleen Simpsonien X-Files -jakso, mutta siitä myöhemmin
seuraavan Simpsonit-kauden arviossa. Elokuva tuntui sellaiselta, että
sitä juuri jaksoi katsoa kestonsa verran, mutta selvästi pidempänä se
olisi saattanut alkaa puuduttaa jossain vaiheessa, vaikka olin
odottanutkin vähän pidempää elokuvaa (kotelon takakannessa annettiin
kestoksi n. 45 minuuttia, mutta se olikin koko levyn materiaalin, ei
vain tämän elokuvan, kesto).
Ei näin lyhyen elokuvan aikana juuri ehdi henkilöhahmoja syventämään
ja vaikka Akseli Ukkonen oli elokuvan ainoa todellinen päähenkilö, niin
hän jäi silti aika yksiulotteiseksi toimintaelokuvan päähenkilöksi ja
ilmeisesti Helanderin vakionäyttelijäksi kohonnut Jorma Tommila tulkitsi
sellaista ihan riittävän hyvin, eikä minulle jäänytkään Tommilasta
huonoa fiilistä. Ei ehkä ihan tyypillisin toimintaelokuvan pääsankari,
mutta kuitenkin ihan mukiinmenevä.
Pisteitä: 3,5/5
Seuraavana arvosteluvuorossa: 127 tuntia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti