Alkuperäinen nimi: Before Sunrise
Ohjaus: Richard Linklater
Käsikirjoitus: Richard Linklater, Kim Krizan
Pääosissa: Ethan Hawke, Julie Delpy, Dominik Castell
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Itävalta, Sveitsi
Ilmestymisvuosi: 1995
Kesto: 96 min
- You know, I've been wondering lately. Do you know anyone who's in a happy relationship?
- Uh, yeah, sure. I know happy couples. But I think they lie to each other.
Celine (Julie Delpy) siirtyy Euroopan halki matkaavassa junassa
riitelevän pariskunnan vierestä Jessen (Ethan Hawke) ja he alkavat
jutella. Celine on matkalla Pariisiin, mutta Jesse jää pois jo Wienissä,
mutta saa Celinen houkuteltua jäämään kanssaan Wieniin seuraavaan
aamuun, jolloin Jessen täytyy nousta Yhdysvaltoihin lentävään koneeseen.
Heidän välilleen syntyy todellinen yhteys ja he ihastuvat toisiinsa,
mutta miten kuluttaa aika parhaiten, kun aikaa on vain rajoitetusti?
Viikonlopun sairasteltuani on jälleen aika tarttua toimeen. Tuossa kuukausi sitten kyselin kuukauden WANHA -ehdotuksia,
joista ensimmäisenä toteutusvuoroon pääsee Harrin pari toivetta eli
tämä elokuva ja tämän jatko-osa. Joskus viitisen vuotta sitten vielä
katselin elokuvia samaan aikaan kuin tein kaikkea muutakin (lue =
notkuin nettipelien parissa) ja niinpä tätäkin elokuvaa tuli alettua
katsomaan lähinnä sivusilmin, vaikken ihan alkuun päässytkään mukaan
(junassa vielä kuitenkin oltiin). Sitten siinä elokuvan kuluessa aloin
katsomaan sitä yhä suuremmalla mielenkiinnolla ja pian huomasinkin
olevani täysin myyty ja jos minun pitäisi sanoa oma suosikkini
romanttisten draamaelokuvien parista, se olisi ehdottomasti Rakkautta ennen aamua.
Elokuva on vain kerta kaikkiaan ihastuttava. Tarina on periaatteessa
simppeli, eikä siinä tapahdu sinänsä mitään erikoista, mutta samaan
aikaan siinä tapahtuu paljonkin. Jesse ja Celine kuljeskelevat ympäri
Wieniä samalla jutellen kaikesta maan ja taivaan väliltä. Vähitellen he
ihastuvat ja ehkä jopa vähän rakastuvatkin toisiinsa, mutta samalla
taustalla on jatkuvasti tietoisuus siitä, että heidän yhteiselonsa on
vain lyhytaikaista. Se, mikä tekee tästä elokuvasta niin loistavan, on
kuitenkin elokuvan dialogi, joka sisältää hyvin paljon syvällisiä ja
kiinnostavia filosofisia keskusteluja, jotka ovat kaiken muun hyvän
lisäksi vieläpä fiksuja. Nimenomaan tämän hyvän dialogin voimin elokuvan
parissa ei todellakaan käy aika tylsäksi, vaan mielenkiinto pysyy
huipulla loppuun asti. Kiinnostavuutta ei heikennä myöskään yhtään itse
Wien, joka on hyvin kaunis kaupunki, ja jota on elokuvassa kuvattu juuri
niin hyvin, että tekisi itsekin mieli lähteä kiertämään kaupunkia.
Kaiken tapahtuneen jälkeen sitä oli ensimmäisellä kerralla suhteellisen
varma, miten elokuva tulisi päättymään, mutta lähes täysin romanttisten
draamaelokuvien kaavasta poiketen elokuva ei päättynytkään niin kuin
minun kaltaiseni romantikot varmasti ovat toivoneet, vaan ainakin omasta
mielestäni vieläkin paremmin. Loppu jätettiin ihanalla tavalla auki ja
sitä saa itse jäädä pohtimaan, miten näiden kahden henkilön tarina
jatkuisi... ainakin ennen kuin on katsonut elokuvan jatko-osan.
Julie Delby ja Ethan Hawke ovat molemmat varsin ihania ja jotenkin
aidonoloisia rooleissaan. Jotenkin se nuoruuden into ja huolettomuus
kumpusivat heistä niin, ettei kummastakaan voinut olla tykkäämättä.
Kaikki tuntui heidän hahmoiltaan hyvin helpolta niin kuin nuorten
rakkauden vähän kuuluukin ja elettiin niin vain sitä yhtä päivää ihan
kuin ei muuta olisi ollutkaan. Delpyn ja Hawken kemiat toimivat hyvin
yhteen, joten siltäkin osin kaikki oli kunnossa.
Pisteitä: 5/5
Seuraavana arvosteluvuorossa: Rakkautta ennen auringonlaskua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti