Rakkautta ennen aamua

Alkuperäinen nimi: Before Sunrise
Ohjaus: Richard Linklater
Käsikirjoitus: Richard Linklater, Kim Krizan
Pääosissa: Ethan Hawke, Julie Delpy, Dominik Castell
Valmistusmaa: Yhdysvallat, Itävalta, Sveitsi
Ilmestymisvuosi: 1995
Kesto: 96 min

- You know, I've been wondering lately. Do you know anyone who's in a happy relationship?
- Uh, yeah, sure. I know happy couples. But I think they lie to each other.

 

Celine (Julie Delpy) siirtyy Euroopan halki matkaavassa junassa riitelevän pariskunnan vierestä Jessen (Ethan Hawke) ja he alkavat jutella. Celine on matkalla Pariisiin, mutta Jesse jää pois jo Wienissä, mutta saa Celinen houkuteltua jäämään kanssaan Wieniin seuraavaan aamuun, jolloin Jessen täytyy nousta Yhdysvaltoihin lentävään koneeseen. Heidän välilleen syntyy todellinen yhteys ja he ihastuvat toisiinsa, mutta miten kuluttaa aika parhaiten, kun aikaa on vain rajoitetusti?

Viikonlopun sairasteltuani on jälleen aika tarttua toimeen. Tuossa kuukausi sitten kyselin kuukauden WANHA -ehdotuksia, joista ensimmäisenä toteutusvuoroon pääsee Harrin pari toivetta eli tämä elokuva ja tämän jatko-osa. Joskus viitisen vuotta sitten vielä katselin elokuvia samaan aikaan kuin tein kaikkea muutakin (lue = notkuin nettipelien parissa) ja niinpä tätäkin elokuvaa tuli alettua katsomaan lähinnä sivusilmin, vaikken ihan alkuun päässytkään mukaan (junassa vielä kuitenkin oltiin). Sitten siinä elokuvan kuluessa aloin katsomaan sitä yhä suuremmalla mielenkiinnolla ja pian huomasinkin olevani täysin myyty ja jos minun pitäisi sanoa oma suosikkini romanttisten draamaelokuvien parista, se olisi ehdottomasti Rakkautta ennen aamua.

Elokuva on vain kerta kaikkiaan ihastuttava. Tarina on periaatteessa simppeli, eikä siinä tapahdu sinänsä mitään erikoista, mutta samaan aikaan siinä tapahtuu paljonkin. Jesse ja Celine kuljeskelevat ympäri Wieniä samalla jutellen kaikesta maan ja taivaan väliltä. Vähitellen he ihastuvat ja ehkä jopa vähän rakastuvatkin toisiinsa, mutta samalla taustalla on jatkuvasti tietoisuus siitä, että heidän yhteiselonsa on vain lyhytaikaista. Se, mikä tekee tästä elokuvasta niin loistavan, on kuitenkin elokuvan dialogi, joka sisältää hyvin paljon syvällisiä ja kiinnostavia filosofisia keskusteluja, jotka ovat kaiken muun hyvän lisäksi vieläpä fiksuja. Nimenomaan tämän hyvän dialogin voimin elokuvan parissa ei todellakaan käy aika tylsäksi, vaan mielenkiinto pysyy huipulla loppuun asti. Kiinnostavuutta ei heikennä myöskään yhtään itse Wien, joka on hyvin kaunis kaupunki, ja jota on elokuvassa kuvattu juuri niin hyvin, että tekisi itsekin mieli lähteä kiertämään kaupunkia. Kaiken tapahtuneen jälkeen sitä oli ensimmäisellä kerralla suhteellisen varma, miten elokuva tulisi päättymään, mutta lähes täysin romanttisten draamaelokuvien kaavasta poiketen elokuva ei päättynytkään niin kuin minun kaltaiseni romantikot varmasti ovat toivoneet, vaan ainakin omasta mielestäni vieläkin paremmin. Loppu jätettiin ihanalla tavalla auki ja sitä saa itse jäädä pohtimaan, miten näiden kahden henkilön tarina jatkuisi... ainakin ennen kuin on katsonut elokuvan jatko-osan.

Julie Delby ja Ethan Hawke ovat molemmat varsin ihania ja jotenkin aidonoloisia rooleissaan. Jotenkin se nuoruuden into ja huolettomuus kumpusivat heistä niin, ettei kummastakaan voinut olla tykkäämättä. Kaikki tuntui heidän hahmoiltaan hyvin helpolta niin kuin nuorten rakkauden vähän kuuluukin ja elettiin niin vain sitä yhtä päivää ihan kuin ei muuta olisi ollutkaan. Delpyn ja Hawken kemiat toimivat hyvin yhteen, joten siltäkin osin kaikki oli kunnossa.

Pisteitä: 5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Rakkautta ennen auringonlaskua