sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Mad Max - ukkosmyrsky

Alkuperäinen nimi: Mad Max Beyond Thunderdome
Ohjaus: George Miller, George Ogilvie
Käsikirjoitus: Terry Hayes, George Miller
Pääosissa: Mel Gibson, Tina Turner, Angelo Rossitto
Valmistusmaa: Australia, Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1985
 Kesto: 102 min

- Me order! Me Master! Me run Bartertown!
- Sure, that's why you live in shit!
- Not shit! Energy!
- Call it what you like. It still smells like shit to me!
 
Max Rockatansky (Mel Gibson) on vaihtanut moottorikäyttöiset kulkuneuvot kameleiden vetämiin vaunuihin, mutta hänen vanha tuttunsa gyrokapteeni eli Jedediah (Bruce Spence) ei tunnista Maxia ja sieppaa vaunut uudenlaisen koneensa avulla. Tämä johtaa hänet Bartertowniin, joka on vaihtamisen keskus ja jossa Max ajattelee hänen kamelinsa ja vaununsakin olevan. Siellä hän pääsee juttusille Bartertownin päälliköksi itseään kutsuvan Auntyn (Tina Turner) kanssa ja tekee tämän kanssa diilin, jolla hän saisi varusteensa takaisin. Niinpä Max soluttautuu Underworldiin, josta Bartertown saa kaiken energiansa ja yrittää päästä kosketuksiin Underworldin hallitsijakaksikon MasterBlasterin (Angelo Rossitto ja Paul Larsen), mutta saako Max pidettyä sopimuksesta kiinni...

Kyllä, omat mielipiteeni ovat omiani, enkä minä häpeä paljastaa niitä, mutta joskus tulee eteen elokuvia, joiden kohdalla on niin eri mieltä vallitsevasta mielipiteestä kuin olla ja voi (esimerkiksi oma guilty pleasure Batman Forever), että tuntee melkein (vähän kärjistetysti sanottuna) huonoa omatuntoa siitä. No, Mad Maxit nauttivat jonkinasteista kulttiasemaa, ja olen ajatellut koko trilogian olevan tietyissä piireissä hyvin arvostettuja. Niinpä tätä elokuvaa katsellessa oli vähän sellainen tunne, että olenko nyt ihan idiootti, kun en ymmärrä tämän elokuvan hienoutta, mutta onneksi jälkikäteen sitten jokseenkin helpottuneena luinkin netistä, että eihän tästä elokuvasta yleisesti pidetäkään niin paljon kuin aiemmista osista. Mad Max - ukkosmyrsky nimittäin oli aika huono yritys jatkaa Mad Maxin tarinaa.

Kuten aiemmista Mad Max -arvioista on voinut päätellä, niin minä olen tykännyt tästä maailmasta, missä Max on elänyt, mutta uuden osan tekeminen ei minusta tarvitsisi tarkoittaa sitä, että sitä maailmaa pitäisi aina vain laajentaa. Kakkososan pieni yhteisö keskellä ei mitään vielä menetteli, mutta tämä tämän osan kylä oli jo liikaa. Ei tuntunut se post-apokalyptinen maailma enää niin post-apokalyptiselta, kun tuollainen kylä vastaan tuli. Ei, vaikka kuinka ajattelisi asiaa niin, että kaikki selviytyjät pyrkisivät kuitenkin yhteen. Ainoa asia, mikä tuntui enää viittaavan aiempien Mad Maxien maailmaan, olikin enää itse Max (ja tietysti Jedediah). Itse kylässä ja sen alla tapahtuneissa asioissa oli kyllä pientä potkua, joten elokuvan alkuosaa jaksoi jossain määrin vielä katsoakin. Kuitenkaan näissäkään tapahtumissa ei ollut mitään erikoisen uutta tai omaperäistä, vaan aikalailla eristäytyneen kyläyhteisön kuvaamisen kliseiden mukaan pitkälti mentiin. Thunderdomekin oli loppujen lopuksi vain  yksi kyläläisten ajantappoviete, mutta sellaisena kyllä ihan kivasti toteutettu ja siellä käytyä kaksintaistelua ihan kiva seurata, varsinkin kun tiesi Maxin salaisen aseen. Sitten tapahtuu tämä karkotus, minkä jälkeen elokuva menettää vähätkin tehonsa aika tehokkaasti. Tätä eristyksissä elänyttä kakaralauman löytymistä ei voi kutsua sieltä ihan omaperäisimmästä päästä olevaksi juonikuvioksi. Ei lapsiheimossa sinänsä mitään vikaa olisi, mutta kun näiden aikaansaama äänten kakofonia ärsytti niin suunnattomasti, että minulla meni maku koko hommaan. Niin ja kun osa näistä lapsista päätyi Bartertowniin Maxin seurassa, niin en voinut mitenkään välttyä mielenyhtymältä ewokeihin Jedin paluussa (en ole ensimmäisiä Tähtien sotia nähnyt yli kymmeneen vuoteen) ja pyydänkin anteeksi, jos loukkasin nyt jotain Tähtien sota -fania. Lopussa päästään sitten taas takaa-ajotunnelmiin, kun Max ja kumppanit pakenevat junalla ja vaikka takaa-ajossa pienet hetket olikin, niin kokonaisuudessa siinä ei ollut samanveroista puhtia kuin aiempien osien takaa-ajoissa. Elokuva sitten loppui Maxin osalta aika samallalailla kuin ennenkin, mikä oli pieni antikliimaksi ottaen huomioon, että tämä oli kuitenkin näillä näkymin se viimeinen osa.

Vähän annoin Mad Max 2:n arviossa noottia erämaarosvojen yksiulotteisuudesta, mutta kyllä nekin miellyttivät enemmän kuin tämän osan pahikset, jotka eivät ehkä olleet ihan yhtä yksiuloitteisia, mutta sitäkin aneemisemman oloisia. Mel Gibson oli totuttuun tapaan hyvä Maxina, mutta tykkäsin hänen lookistaan enemmän, kun hänellä oli ne pitkät hiukset. Bruce Spence jatkoi puolestaan taas Vesa Vierikon esittämistä. Tina Turner ei varsinaisesti kohahduttanut esiintymisellään, mutta eipä hänkään ihan pahin valinta ollut Auntyn rooliin; luulin jo hetken, että tämä on ensimmäinen elokuva, jossa näen hänen olevan mukana (minulle Turner kun kuitenkin ikuisesti on se laulaja, joka tulkitsi GoldenEyen tunnuskappaleen), mutta olen minä hänet nähnyt myös Last Action Herossa... sekin pitäisi ottaa uusintakatseluun joskus.

Pisteitä: 2/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Ukkonen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti