Alkuperäinen nimi: Mad Max 2
Ohjaus: George Miller
Käsikirjoitus: Terry Hayes, George Miller, Brian Hannant
Pääosissa: Mel Gibson, Bruce Spence, Michael Preston
Valmistusmaa: Australia
Ilmestymisvuosi: 1981
Kesto: 92 min
- I want to drive that truck.
- And how do you plan to do that? Look at yourself. You couldn't drive a wheelchair.
Maailmassa, jossa öljy on lähestulkoon loppunut kokonaan, bensiinistä
on tullut kullanarvoista tai jopa arvokkaampaa. Entinen poliisi Max
Rockatansky (Mel Gibson) kulkee autollaan erämaassa etsien bensaa
itselleen, kunnes hän kuulee gyrokopterin kapteenilta lähellä olevan
paikka, jossa bensaa olisi riittämiin. Tuo paikka on pienen rehellisen
yhteisön hallitsema, vaikka erämaarosvot yrittävätkin saada bensan
haltuunsa. Tuo yhteisö saa kuitenkin helpotusta ongelmiinsa, kun Max
tulee leiriin...
Alun perin minun piti katsoa eräs toinen elokuva eilen (Pako paholaisen maasta),
mutta jostain kumman syystä juuri ennen sen pistämistä koneeseen tulin
uteliaaksi elokuvan nimeksi ja nopean googlettelun jälkeen minulle
selvisikin, että kyseessä onkin jatko-osa elokuvalle, jota en ollut
nähnyt, joten se sai jäädä odottamaan vuoroaan hamaan tulevaisuuteen,
mutta se siitä elokuvasta. Kauhistutin viime keväänä
blogini lukijoita sillä tiedolla, että en ollut koskaan katsonut tätä
elokuvaa ja tänä jatko-osaa, koska en ollut nähnyt sarjan ensimmäistä
osaa, jota ei ollut täällä Suomessa koskaan näytetty/julkaistu. Halua
näiden elokuvien näkemiselle oli kuitenkin ollut jo pitkään, pitkälti
elokuvien nauttiman kulttisuosion vuoksi, mutta kun ne periaatteet, ne
periaatteet. Viime keväänä tosiaan sain Mad Maxin katsottua ja
sen näkemisestä ehti mennä vain reilu kuukausi, kun nämä jatko-osat
olivat minulla hallussani, mutta kun jonossa oli niin paljon muutakin
katseltavaa, niin en päässyt... hmm... nauttimaan näistä ennen kuin
vasta nyt. Tai no, en varsinaisesti voi sanoa Asfalttisoturin aka Mad Max 2:n olleen nautinnollinen kokemus, mutta kyllähän tätäkin osaa katsoi ihan ilokseen.
Minulle oli moneen kertaan toitotettu ”Mad Max -jatko-osaboikottini”
aikana, kuinka tämän osan alussa kerrataan ensimmäisen osan tapahtumat,
mutta hyvin vähän ensimmäisen osan tapahtumista loppujen lopuksi
kerrottiin (tämä valheelliseen informaatioon perustunut huomio ei
tietenkään vienyt pisteitä, kunhan näin aluksi mainitsen asiasta, kun
häiritsi). Kun elokuva sitten pääsi kunnolla alkamaan, niin aluksi
näytti siltä, että aika samanlaista menoa saadaan kokea kuin
ensimmäisessä osassa eli pahikset ovat Maxin kimpussa ja Max tekee
heille kiusaa, mutta pian päästiinkin sinne yhteisön tukikohtaan ja
homman juju alkoi minullekin selkiytyä. Vastakkain kun oli tämä yhteisö
ja nämä erämaaroistot, niin arvasihan sen, että Max heitä auttaisi,
mutta asia mistä erityisesti pidin, oli se, että Max ei ollut vain
pyyteetön hyväntekijä, vaan hänellä oli itsekkäät syyt lähteä auttamaan
yhteisöä. Kuitenkin kaiken tämän tarinan eteenpäin viemisen ohella
pohjimmiltaan elokuvassa mennään tutuin askelin. Vaikka ajojen aikana
tapahtuukin yhtä jos toista, niin elokuvan pääsisältö on siinä, että Max
ajaa autolla tehden samalla hallaa näille roistoille oli autona sitten
hänen oma autonsa tai tämä kuorma-auto. Sinänsä menossa oli ihan
viihdyttäviä elementtejä, mutta eipä nämä takaa-ajokohtaukset niin
ennennäkemättömän hienoja olleen, jotta minulta jotenkin ylistäviä
mainintoja olisi saanut; itse asiassa yhden hemmon ilmalento oli niin
(tahattoman) koomisesti toteutettu, että repesin nauramaan. Lisäksi
pidin siitä, ettei koko ajan oltu viemässä elokuvaa eteenpäin dialogien
voimin, vaan annettiin myös toiminnan puhua. Nämä erämaaroistot kyllä
tahtoivat jäädä vähän yksiulotteisiksi ja yhden asian perässä oleviksi.
Kuitenkin sen verran kiinnostava maailma tämä lähes öljytön maailma oli,
että elokuvakokemus jäi kuitenkin selvästi positiivisen puolelle.
Loppuratkaisuun oli jätetty vielä pieni yllätys, mikä oli kanssa ihan
kiva juttu, mutta samalla elokuvan viimeiset repliikit sisälsivät pienen
spoilerin, joka ei ollut niin kiva kuulla, siitä lisää seuraavassa
kappaleessa.
Mel Gibson oli jälleen hyvä jokseenkin tylynä Maxina ja hänen
näyttelyään olikin ihan kiva katsoa, vaikka ihan yhtä suurta vaikutusta
ei tehnytkään kuin ensimmäisessä osassa. Hyvin hänestä kuitenkin paistoi
läpi sellainen yksinäinen susi -tyylinen hahmo, josta minä kuitenkin
pidin. En mahtanut sille mitään, mutta tästä gyrokopterin kapteenista
(Bruce Spence) tuli tämän tästä mieleen Vesa Vierikko. Elokuvan
unohtumattomimmasta roolisuorituksesta vastasi kuitenkin tätä pientä
poikaa näytellyt Emil Minty. En noin yleisesti ottaen ole ihastuneena
seurannut lapsinäyttelijöiden edesottamuksia, mutta Mintyn peikkolookki
oli niin onnistunut ja hahmo muutenkin oikein onnistunut, että häntä
katseli oikein ilahtuneena. Valitettavasti elokuvan lopusta vain
paljastui, ettei hän nähnyt elokuvan lopputapahtumien jälkeen Maxia enää
ikinä, joten hän ei liene sarjan kolmannessa osassa enää mukana.
Pisteitä: 3,5/5
Seuraavana arvosteluvuorossa: Mad Max - ukkosmyrsky
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti