Asfalttisoturi

Alkuperäinen nimi: Mad Max 2
Ohjaus: George Miller
Käsikirjoitus: Terry Hayes, George Miller, Brian Hannant
Pääosissa: Mel Gibson, Bruce Spence, Michael Preston
Valmistusmaa: Australia
Ilmestymisvuosi: 1981
Kesto: 92 min

- I want to drive that truck.
- And how do you plan to do that? Look at yourself. You couldn't drive a wheelchair.

 

Maailmassa, jossa öljy on lähestulkoon loppunut kokonaan, bensiinistä on tullut kullanarvoista tai jopa arvokkaampaa. Entinen poliisi Max Rockatansky (Mel Gibson) kulkee autollaan erämaassa etsien bensaa itselleen, kunnes hän kuulee gyrokopterin kapteenilta lähellä olevan paikka, jossa bensaa olisi riittämiin. Tuo paikka on pienen rehellisen yhteisön hallitsema, vaikka erämaarosvot yrittävätkin saada bensan haltuunsa. Tuo yhteisö saa kuitenkin helpotusta ongelmiinsa, kun Max tulee leiriin...

Alun perin minun piti katsoa eräs toinen elokuva eilen (Pako paholaisen maasta), mutta jostain kumman syystä juuri ennen sen pistämistä koneeseen tulin uteliaaksi elokuvan nimeksi ja nopean googlettelun jälkeen minulle selvisikin, että kyseessä onkin jatko-osa elokuvalle, jota en ollut nähnyt, joten se sai jäädä odottamaan vuoroaan hamaan tulevaisuuteen, mutta se siitä elokuvasta. Kauhistutin viime keväänä blogini lukijoita sillä tiedolla, että en ollut koskaan katsonut tätä elokuvaa ja tänä jatko-osaa, koska en ollut nähnyt sarjan ensimmäistä osaa, jota ei ollut täällä Suomessa koskaan näytetty/julkaistu. Halua näiden elokuvien näkemiselle oli kuitenkin ollut jo pitkään, pitkälti elokuvien nauttiman kulttisuosion vuoksi, mutta kun ne periaatteet, ne periaatteet. Viime keväänä tosiaan sain Mad Maxin katsottua ja sen näkemisestä ehti mennä vain reilu kuukausi, kun nämä jatko-osat olivat minulla hallussani, mutta kun jonossa oli niin paljon muutakin katseltavaa, niin en päässyt... hmm... nauttimaan näistä ennen kuin vasta nyt. Tai no, en varsinaisesti voi sanoa Asfalttisoturin aka Mad Max 2:n olleen nautinnollinen kokemus, mutta kyllähän tätäkin osaa katsoi ihan ilokseen.

Minulle oli moneen kertaan toitotettu ”Mad Max -jatko-osaboikottini” aikana, kuinka tämän osan alussa kerrataan ensimmäisen osan tapahtumat, mutta hyvin vähän ensimmäisen osan tapahtumista loppujen lopuksi kerrottiin (tämä valheelliseen informaatioon perustunut huomio ei tietenkään vienyt pisteitä, kunhan näin aluksi mainitsen asiasta, kun häiritsi). Kun elokuva sitten pääsi kunnolla alkamaan, niin aluksi näytti siltä, että aika samanlaista menoa saadaan kokea kuin ensimmäisessä osassa eli pahikset ovat Maxin kimpussa ja Max tekee heille kiusaa, mutta pian päästiinkin sinne yhteisön tukikohtaan ja homman juju alkoi minullekin selkiytyä. Vastakkain kun oli tämä yhteisö ja nämä erämaaroistot, niin arvasihan sen, että Max heitä auttaisi, mutta asia mistä erityisesti pidin, oli se, että Max ei ollut vain pyyteetön hyväntekijä, vaan hänellä oli itsekkäät syyt lähteä auttamaan yhteisöä. Kuitenkin kaiken tämän tarinan eteenpäin viemisen ohella pohjimmiltaan elokuvassa mennään tutuin askelin. Vaikka ajojen aikana tapahtuukin yhtä jos toista, niin elokuvan pääsisältö on siinä, että Max ajaa autolla tehden samalla hallaa näille roistoille oli autona sitten hänen oma autonsa tai tämä kuorma-auto. Sinänsä menossa oli ihan viihdyttäviä elementtejä, mutta eipä nämä takaa-ajokohtaukset niin ennennäkemättömän hienoja olleen, jotta minulta jotenkin ylistäviä mainintoja olisi saanut; itse asiassa yhden hemmon ilmalento oli niin (tahattoman) koomisesti toteutettu, että repesin nauramaan. Lisäksi pidin siitä, ettei koko ajan oltu viemässä elokuvaa eteenpäin dialogien voimin, vaan annettiin myös toiminnan puhua. Nämä erämaaroistot kyllä tahtoivat jäädä vähän yksiulotteisiksi ja yhden asian perässä oleviksi. Kuitenkin sen verran kiinnostava maailma tämä lähes öljytön maailma oli, että elokuvakokemus jäi kuitenkin selvästi positiivisen puolelle. Loppuratkaisuun oli jätetty vielä pieni yllätys, mikä oli kanssa ihan kiva juttu, mutta samalla elokuvan viimeiset repliikit sisälsivät pienen spoilerin, joka ei ollut niin kiva kuulla, siitä lisää seuraavassa kappaleessa.

Mel Gibson oli jälleen hyvä jokseenkin tylynä Maxina ja hänen näyttelyään olikin ihan kiva katsoa, vaikka ihan yhtä suurta vaikutusta ei tehnytkään kuin ensimmäisessä osassa. Hyvin hänestä kuitenkin paistoi läpi sellainen yksinäinen susi -tyylinen hahmo, josta minä kuitenkin pidin. En mahtanut sille mitään, mutta tästä gyrokopterin kapteenista (Bruce Spence) tuli tämän tästä mieleen Vesa Vierikko. Elokuvan unohtumattomimmasta roolisuorituksesta vastasi kuitenkin tätä pientä poikaa näytellyt Emil Minty. En noin yleisesti ottaen ole ihastuneena seurannut lapsinäyttelijöiden edesottamuksia, mutta Mintyn peikkolookki oli niin onnistunut ja hahmo muutenkin oikein onnistunut, että häntä katseli oikein ilahtuneena. Valitettavasti elokuvan lopusta vain paljastui, ettei hän nähnyt elokuvan lopputapahtumien jälkeen Maxia enää ikinä, joten hän ei liene sarjan kolmannessa osassa enää mukana.

Pisteitä: 3,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Mad Max - ukkosmyrsky