sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Varaosat

Alkuperäinen nimi: Rezervni Deli
Ohjaus: Damjan Kozole
Käsikirjoitus: Damjan Kozole
Pääosissa: Peter Musevski, Aljosa Kovacic, Primoz Petkovsek
Valmistusmaa: Slovenia
Ilmestymisvuosi: 2003
Kesto: 84 min
 
- Toivottavasti Slovenia ei liity Eurooppaan niin kauan kuin minä elän.
- Niin, meiltä menisivät työt.
- Euroopan yhdistyminen oli Hitlerinkin tavoite. Keinot olivat kovemmat, mutta päämäärä sama.

Entinen slovenialainen speedway-mestari Ludvik Zajk (Peter Musevski) palkkaa nuoren  ja kokemattoman Rudin (Aljosa Kovacic) avukseen ihmissalakuljetusbisnekseen, jossa ihmisiä päätyy köyhemmistä maista Kroatian ja Slovenian halki Länsi-Eurooppaan kuka huoraksi, kuka myymään elimiään mustassa pörssissä (siitä nimi Varaosat), kuka mihinkin. Ludvik ja Rudi ovat hyvin erityyppisiä ja eri aikakauden ihmisiä, mutta he ajavat silti kuljetuksia yhdessä. Rudi ei ole yhtä säälimätön kuin Ludvik tai heidän pomonsa, ja hän on arempi ja pelokkaampi kuin muut. Ludvik puolestaan on lähinnä vain rahan perässä ja elää puheissaan uudestaan menneisyyttään speedway-kuskina. Kun luonteet ovat näinkin erilaisia, voiko heistä tulla kunnolla toimivaa työparia ja ehkäpä jopa ystäviä?

Kun läheiseltä kirpputorilta löytyy elokuva maasta, minkämaalaisia elokuvia ei oikeasti uskoisi voivan löytyä läheiseltä kirpputorilta, niin ei kahta sanaa, ettenkö ottaisi tällaiset harvinaisuudet visusti omaan talteen, varsinkin jos kotelokin on vielä suomenkielinen ja elokuvassa suomenkielinen tekstitys. Näin kävi tämän slovenialaisen elokuvan kohdalla, jonka alunperin otin käteeni huomiotaherättävän kannen (lue: jossain määrin tavanomaisesta poikkeavan kannen) takia ja tosiaan kun elokuva sitten osoittautui slovenialaiseksi, jonka elokuvakulttuuriin en ole yhtään perehtynyt, niin olihan tämä mukaan otettava. Mitäänhän en tietenkään tiennyt elokuvasta etukäteen, joten olin valmis vaikka minkälaiseen kuvakerrontaan, mutta lopulta Varaosat osoittautui ihan positiiviseksi elokuvakokemukseksi, vaikkakaan ei lähelle napakymppiä päätynytkään.

Minun oli oikeastaan ensimmäistä/ensimmäisiä kertoja käytettävä takakantta apuna tuon elokuvan kuvauksen kirjoittamiseen (joskin kirjoitin kuitenkin omin sanoin), sillä minusta tuntui pitkään siltä, että elokuva ei juuri kerro mistään. Elokuvassa ajellaan näitä salakuljetuskeikkoja useampia ja niiden välissä käydään ehkä joitakin dialoginpätkiä ja ehkä hieman raotetaan niin Rudin kuin Ludvikinkin yksityiselämää, joskin pääosin Rudin näkökulmasta tarkastellen. Ensimmäisellä salakuljetuskeikalla salakuljetettavina on makedonialainen pariskunta, jossa miehellä on kova kuume ja salakuljettajat lupaavat antaa antibiootteja, jos vaimo suostuu tekemään "vastapalvelusta" ja hetken jo ehdin luulla, että elokuva käsittelee näiden salakuljettajien ja tämän avioparin kohtaamisia, mutta ei. Kun seuraava salakuljetuskeikka on käsillä, edellinen on täysin unohdettu. Kiinnnostavuutta nämä keikat lisäsivät siinä, että jokainen salakuljetuskeikka oli erilainen ja kaikki niistä eivät päättyneet parhaalla mahdollisella tavalla. Sitten keikkojen ulkopuolella otettiin huikkaa ja vähän muutakin, jotka kyllä syvensivät hivenen päähenkilöiden luonteita, mutta joilla nyt ei tuntunut pitkään aikaan olevan mitään merkitystä. Samalla nämä tapahtumat sisälsivät selviä kolmiodraaman aineksia, mutta niitä ei kehitelty eteenpäin juurikaan, eikä siten tilinteon hetki koittanut oikeastaan kenellekään, joten mitään suurta draamaa ei syntynyt. Vasta elokuvan pari viimeistä lyhyttä kohtausta antoivat kunnolla jonkinlaisen selityksen siitä, mistä elokuva oikeasti kertoikaan (nuorukaisen kasvamisen täysveriseksi ihmissalakuljettajaksi) ja ihan tyydyttävä se minun minun mielestäni oli. Elokuvaa kuvattiin paljon pimeässä, joten yleistunnelma oli ehkä hivenen ahdistava, mutta synkkä elokuva ei varsinaisesti ollut, mutta sitä oli kuitenkin jotenkin helppo katsoa. Se, mistä minä kyllä pidin, niin elokuva ei tuominnut ihmissalakuljetusta, vaan kertoi vain tätä "työtä" tekevien elämästä jotain.

Se on hassua, kuinka sitä elokuvan alussa yrittää bongata tuttuja naamoja pää- tai sivuosista ja sitten tajutakin hetken päästä, että katsoo elokuvaa maasta, jonka elokuvia ei ole aiemmin koskaan nähnyt, joten tuttuihin näyttelijöihin törmääminen on sula mahdottomuus. Maansa elokuvateollisuutta tai kulttuuria paremmin tuntematta näyttelijät tuntuivat kuitenkin ihan aidonoloisilta ja varsinkin Rudia näytellyt Aljoca Kovacic saa minulta pisteet kotiin jokseenkin epävarmana nuorukaisena. Ludvikia näytellyt Peter Musevski oli hänkin ihan uskottava, mutta ei ihan samalla tehnyt vaikutusta kuin Kovacic.

Pisteitä: 3,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Dumbo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti