tiistai 4. tammikuuta 2011

Raaka keikka

Alkuperäinen nimi: Raw Deal
Ohjaus: John Irvin
Käsikirjoitus: Gary DeVore, Norman Wexler
Pääosissa: Arnold Schwarzenegger, Sam Wanamaker, Robert Davi
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1986
Kesto: 101 min
 
- You're under arrest.
- For what?
- Impersonating a human being!
 
Mark Kaminsky (Arnold Schwarzenegger) on potkittu ulos FBI:sta ja hän on elellyt viisi vuotta sheriffinä keskellä ei-mitään ja hänen vaimonsa Amy (Blanche Baker) inhoaa sitä. Eräänä päivänä hänen FBI-tuttunsa Harry Shannonin (Darren McGavin) poika kuolee todistajansuojelutehtävissä ja syyllisenä pidetään järjestäytyneen rikollisuuden pomohahmoa Luigi Patrovitaa (Sam Wanamaker) ja tämän miehiä. Shannon pyytääkin henkilökohtaista palvelusta Kaminskylta ja tämä aloittaa soluttautumisensa kohti Patrovitan suosiota...

Kun eteeni osuu Schwarzeneggerin elokuvia, en tarvitse montaa sekuntia tehdäkseni positivisen ostopäätöksen ja niin kävi tämänkin elokuvan kohdalla, vaikka rehellisyyden nimissä minun täytyykin tunnustaa, etten ollut kuullut tästä elokuvasta mitään ennen kuin sen kevättalvella (luulen, että tämä on jo viime maaliskuun hankintoja) ostin. Elokuvan kansi antoi vaikutelman siitä, että elokuva olisi jotenkin halvalla tuotettu ja sellaiseksihan Raaka Keikka osoittautuikin ja lopputuloksena olikin aika keskinkertainen kalkkuna, jonka juonessa oli enemmän reikiä kuin Microsoftin käyttöjärjestelmissä.

Elokuva lähtee liikkeelle takaa-ajolla, jossa Kaminsky ajaa poliisiprätkällä ajavaa poliisipukuistanilkkiä kiinni ja takaa-ajon päätteeksi sitten paljastuukin, että itse asiassa Kaminsky on se sheriffi ja takaa-ajettu vain joku huijari ja tämän kohtauksen tarkoituksena on lähinnä kertoa se fakta, että Kaminsky on kova jätkä. Sitten päästäänkin siihen ainoaan kohtaukseen, jossa Kaminskyn alkoholisoitumassa oleva vaimo on mukana ja tässä kohtauksessa käydään läpi parin ja etenkin Kaminskyn erottamisen taustoja, mutta juuri muuta merkitystä Kaminskyn vaimon mukanaololla ei ole. Samalla tarjotaan motiivi (muutto pois jumalan selän takaa) sille, että Kaminsky ottaa Shannonin hänelle antaman tehtävän vastaan. Kun sitten päästään tähän varsinaiseen tarinaan kiinni, niin kyllähän se nyt ihan seurattava oli ja tarjosikin ihan kivoja hetkiä Kaminskyn soluttautumisesta Patrovitan joukkioon, mikä tarkoitti kilpailijan liiketoiminen sabotoimista, mutta kuitenkin tämä koko soluttautumishomman uskottavuus oli luokkaa nolla. Itse asiassa yhdessä vaiheessa minua alkoi jo vähän puuduttaakin koko homma, mutta sitten Kaminsky/Iso-Arska veti esiin suuren asearsenaalinsa ja kiinnostuksen aste nousi hetkeksi (ja tästä syystä elokuva saikin hieman paremmat pisteet kuin muuten olisi saanut), mutta eipä tuloksena ollut loppujen lopuksi kuin halvannäköistä toimintaa (tämä vaivasi elokuvan aiemmissakin ampumiskohtauksissa) hyvin 70-80-luvun tv-sarjamaisine kuolemineen kaikkineen. Suuressa lopputaistelussa sitten kaikki ampuvat Kaminskya/Iso-Arskaa kohti, mutta ainoa, joka kummallisesti osui, oli jälleen kerran elokuvan sankari. Toiminta olisi voinut olla vähän viihdyttävämpää, jos nämä roistot olisivat tulleet edes yksitellen, mutta ei; kaikki tulittavat kohti Kaminskya, mutta kukaan ei osu. Mistä hitosta Patrovita on noin uunoja roistoja napannut? Haluan nyt vielä sanoa, että kaikesta narinasta huolimatta tätä jaksoi juuri ja juuri seurata ja kyllä tämä nyt yhden illan viihteestä meni, mutta vielä pitää narista yhdestä jutusta: loppukohtauksista.

Loppu oli kyllä aika antikliimaksi. Koko elokuva käytetään aikaa siihen, että Shannonin pojan tappaja/tapattaja saisi ansionsa mukaan eli joutuisi linnaan ja sitten käytetään pitkä tovi siihen, että seurataan Kaminskyn soluttautumista, mutta kaikki päättyy sitten suureen verilöylyyn, vaikka jos Kaminskyn alkuperäisenä tarkoituksena olisi ollut tappaa Patrovita, hänellä olisi ollut monta mahdollisuutta jo paljon aiemmin ja vähemmän olisi tarvinnut listiä porukkaa, mutta ei. Venytetään ihan viimeiseen asti, jotta saadaan elokuvalle lisää mittaa. Niin ja sitten kun verenvuodatus on ohi ja Kaminsky ylläripylläri pääsee takaisin FBI:hin, niin kuitenkaan hänen paluutaan vaimonsa luokse ei käsitellä yhtään, vaikka hänen vaimonsa ehti verrattain pitkään elää siinä luulossa, että Kaminsky on kuollut. Mitä tulee sitten varsinaiseen loppukohtaukseen, niin sehän oli ihan kuin jo mainituista 70-80 -lukujen poliisisarjoista, joista yhtä tapausta tutkitaan yksi jakso ja sitten se päättyy lyhyeen yhteenvetoon; hitto, mullehan tuli ihan mieleen Police Squadin! (Hei, me pamputetaan!) parodiaa täynnä olevat loppukohtaukset.

Arnold Schwarzeneggerkään ei mielestäni ollut elokuvassa ihan parhaassa terässään. Melkein tuntui kuin häntä olisi näytellyt hänen astetta köyhempi kadonnut kaksoisveljensä (enkä nyt tarkoita Danny DeVitoa) ja siten hänen otteissaan ei näkynyt samalla tavalla arskamaisuus kuin useimmissa muissa hänen tähdittämissään elokuvissa ja siten minun olikin hyvin helppo kuvitella hänen paikalleen melkein kenet toimintatähden tahansa, joskin epäilen olisiko elokuvaa saatu edes tuotantoon ilman Schwarzeneggerin kaltaista tähteä. Muut näyttelijät olivatkin sitten aika tuntemattomia ja vaikka pääroistot roistojen rooleja ihan kelvollisesti esittivät, niin hyvä jos enää edes muistan heidän naamojaan.

Pisteitä: 2,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Pako New Yorkista

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti