Alkuperäinen nimi: Pinocchio
Ohjaus: Norman Ferguson, T. Hee, Wilfred Jackson, ym.
Käsikirjoitus: Ted Sears, Otto Englander, Webb Smith, ym.
Pääosissa: Dickie Jones, Cliff Edwards, Christian Rub
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1940
Kesto: 88 min
- What are conscience?
- What are conscience! I'll tell ya! A conscience is that still small voice that people won't listen to. That's just the trouble with the world today...
Jiminy Crickett (äänenä Cliff Edwards) saapuu myöhään illalla
kaupunkiin ja suuntaa kulkunsa ainoaan taloon, jossa siintää valoa.
Talossa asuu puuseppä ja lelunvalmistaja Geppetto (Christian Rub), joka
on juuri saanut valmiiksi uusimman nukkensa, Pinocchion (Dickie Jones).
Nukkumaan mennessään Geppetto bongaa taivaalta kirkkaan tähden ja lausuu
toivomuksen, että Pinocchiosta tulisi oikea poika, minkä jälkeen hän
alkaa nukkua. Pian taivaalta lentääkin sininen haltia (Evelyn Venable)
ja toteuttaa Geppetton toivomuksen tehden Pinocchiosta elävän, koska
Geppetto on tehnyt niin paljon hyvää muille. Pinocchio on kuitenkin
vielä puinen ja hänen täytyy todistaa epäitsekkyytensä ja hyvyytensä,
ennen kuin hän voi muuttua ihan oikeaksi pojaksi, ja haltia asettaa
Jiminyn hänen omatunnokseen. Kaiken maailman kiusaukset kuitenkin
vaivaavat Pinocchiota, varsinkin kun muutkin kiinnostuvat ilman naruja
kulkevasta puisesta pojasta...
Joskus viime vuoden kevättalven puolella oli Elokuvablogissa
kilpailu, jonka palkintona tämä piirretty oli, ja koska kyseessä oli
1001-elokuva, päätin osallistua siihen ja onnekseni olinkin sitten yksi
voittajista. Olen melko varma, että olen lukenut tarinan joskus
sarjakuvaversiona Aku Ankan liitteenä, mutta siitä täytyy
kuitenkin olla melkein pari vuosikymmentä aikaa, jos näin on tapahtunut,
joten muistikuvat tarinan sisällöstä olivat melko vähäiset. Tuossa
jokunen päivä sitten katselin Dumbon,
joka oli ainakin dvd-puolella ensimmäinen raapaisu Disneyn pitkiin
animaatioihin ja joudun myöntämään, että näistä kahdesta elokuvasta Pinokkio oli hivenen huonompi, mutta ei onneksi liiaksi.
Elokuva alkaa Jiminy Crickettin
(eli Samu Sirkan) johdatuksella tarinan ulkopuolelta ja tämä aloitus oli
ihan mukava tapa aloittaa elokuva. Sitten kun itse elokuva alkaa, niin
ensinnä kyllä pistin merkille, että vaikka Dumbon ja tämän välissä ehti
kulua vain vuosi, niin varsinkin animaatiojälki oli selvästi heikompaa
tasoa, vaikka tekijät kehuivatkin sen maasta taivaaseen dvd:n
lisämateriaaleissa. Tämä seikka näkyi etenkin taustoissa, vaikka
löytyihän elokuvasta pari ihan hyvännäköistäkin taustaa. Tärkeimmät
hahmot kyllä oli animoitu ihan silmiä miellyttävällä tavalla, vaikkakin
sininen haltia oli liian realistisen näköinen ihmishahmo verrattuna
elokuvan muihin hahmoihin, mutta kun tapahtumia kuvattiin vähän
kauempaa, hahmot näyttivät hyvin alkeellisilta. Lisäksi parissa
joukkokohtauksessa ihmispäät olivat hyvin sumeita, eikä niistä tahtonut
oikein saada selvää, mitä ne oli, vaikka tiesikin. Palataksemme
tarinaan, niin Geppetton pajassa minua häiritsi kovasti Figaron
ihmismäisyys, sillä minua ei juurikaan viehättänyt tämän hemmotellun
lapsen lailla käyttäytyvä kissa, vaan Figaro olisi saanut minun
mielestäni käyttäytyä selvästi kissamaisemmin miellyttääkseen minua. Kun
sitten Pinocchion taival pääsi kunnolla alkamaan, niin se tie oli
ohdakkeinen ja pitkä ja hänelle tapahtuikin yhtä jos toista. Monissa
näissä kohtauksissa oli aika synkkä pohjavire, mitä sitten Jiminyn
avulla yritettiin keventää, mutta siinä aina onnistumatta. Luulen, että
tämä elokuva sopii enemmän lapsille/lapsenmielisille kuin aikuisille
(vielä enemmän kuin mielestäni Dumbo) ja niinpä tässä tuntuikin olevan
kaiken maailman hassutuksia, jotka eivät minuun aina niin hyvin
iskeneet. Pinocchion ensimmäinen ja viimeinen seikkailuosuus sisälsivät
molemmat ihan mielenkiintoisia aineksia, mutta keskimmäinen seikkailu
siellä Pleasure Islandilla oli jotenkin niin häiritsevä, etten siitä
kauheasti osannut innostua. Pinocchio pääsi sieltä kyllä karkuun, mutta
entä ne kaikki muut lapset? Eikö niillä ollut mitään väliä? Ihan
kiintoisaa oli nähdä, miten eri tavalla maailmaa ennen nähtiin kuin
nykyään. Nykyään kun ei tulisi kuuloonkaan, että Disneyn kokoillan
animaatiossa lapset polttelisivat sikaria ja joisivat olutta; tuolloin
ennen se näköjään oli mahdollista. Vielä yksi epäkohta, mikä oli ollut
kiistan aiheena tekijöilläkin: tapa, jolla Pinocchiolle selvisi, missä
Geppetto oli. Kun ei tuntunut muuta keinoa olevan viemään elokuvaa
eteenpäin, niin turvauduttiin taas kerran siihen haltiaan. Tylsää.
Elokuva sisälsi joitakin lauluesityksiä, mutta pääasiassa laulujen sanat
olivat vain toisten laulujen pieniä muunnelmia, joten mitään
kunnollista musiikki-iloittelua tässä ei ollut, vaikka taustalla välillä
soikin ihan Oscarin saanutta musiikkiakin. Elokuvassa kun soi Leigh
Harlinen säveltämä When You Wish Upon a Star
-kappale, joka ei voittanut vain Oscaria, vaan valittiin myös Disneyn
tunnuskappaleeksi, minkä vuoksi se varmasti niin tutulta kuulostikin.
Pisteitä: 3/5
Edit. Pieni lisäys.
Seuraavana arvosteluvuorossa: Uhrilampaat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti