Alkuperäinen nimi: Borat: Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan
Ohjaus: Larry Charles
Käsikirjoitus: Sacha Baron Cohen, Anthony Hines, Peter Baynham, ym.
Pääosissa: Sacha Baron Cohen, Ken Davitian, Luenell
Valmistusmaa: Iso-Britannia
Ilmestymisvuosi: 2006
Kesto: 80 min
- Does Jesus love my neighbour Nursultan Tulyiagby?
- Yes, Jesus loves everyone.
- Nobody like my neighbour Nursultan Tulyiagby.
Toimittaja Borat (Sacha Baron Cohen) lähtee köyhästä Kazakstanista
Yhdysvaltoihin ammentaakseen tietoa, mistä voisi olla hyötyä hänen
kotimaalleen ja samalla oppimaan uusia asioita. Saavuttuaan New Yorkiin
hän näkee televisiosta Pamela Andersonin Baywatchissa ja hän päättää
matkustaa itärannikolle asti ottaakseen Pamelan vaimokseen, mutta matka
vie kauan ja siinä samalla hän ehtii tavata myös amerikkalaisia...
Tämä jäi aikoinaan syystä tai toisesta käymättä katsomatta
elokuvateattereissa, mutta nyt on aika ottaa vahinko takaisin. Olin
nähnyt Cohenilta aiemmin Brünon, jota pidin ihan kohtuuhyvänä, sekä
joskus historian hämärissä Ali G Himassa -elokuvan, josta taas en
muistaakseni tykännyt (ja siinä saattoikin olla syy, miksi tämä elokuva
jäi aikoinaan väliin). Ostin elokuvan aikoinaan Prismasta ja siten
eilen olinkin vähän hämmentynyt, kun kotelon sisältä paljastuikin DVD-R
-levyksi naamioitu levy, mutta pian tajusinkin sen olleen osa vitsiä.
Hulvatonta! Itse elokuva oli kuitenkin aivan loistava ja Borat peseekin Cohenin muut tuotokset mennen tullen.
Elokuvan hauskuus alkaa oikeastaan jo heti elokuvan alkukohtauksesta,
jossa Borat esittelee kotikyläänsä Kazakstanissa ja jo elokuvan aikana
minulla oli sellainen tunne, että mahtoivatko kyläläiset, jotka oikeasti
olivatkin Romaniasta, tietää lainkaan, mistä Borat oikein puhuu ja
elokuvan jälkeen piti asia tarkistaa; eivät tienneet. Kazakstania
pannaan oikein halvalla jo tässä ensimmäisessä kohtauksessa (esim.
härkäjuoksuihin verrattava juutalaisjuoksu), mutta se paras hupi pääsi
alkamaan oikeastaan vasta sitten, kun saavuttiin Yhdysvaltoihin. Aluksi
olin ajatellut, että elokuvan päätarkoitus oli vain huijata
amerikkalaisia tavalla jos toisellakin ja siten alussa olin vähän
häiritsi ne näytellyt kohtaukset, joissa Borat ja Azamat (Ken Davitian)
olivat kahdestaan, mutta jossain vaiheessa sitten tajusin, että
amerikkalaisten naruttamisen lisäksi haluttiin tarjota ihan kunnon
tarina katsojillekin, joten mieleni pääsi lopulta rentoutumaan; sitä
paitsi monet näistä kohtauksista oli vieläpä aivan mielettömän hauskoja.
Siltikin parhaimmillaan elokuva oli juuri silloin, kun Borat pääsi
kunnolla pilailemaan amerikkalaisten kustannuksella – olenhan käytännön
pilojen suuri ystävä – ja ne hetket tarjosivatkin toinen toistaan
hauskempia tilanteita niin, että oikeasti naureskelin räkänaurua pitkin
elokuvaa. Oikeastaan ainoa kunnon miinus tulee siitä, että kohtaukset
leikattiin niin, ettei haastateltavien tai muiden tilanteissa olleiden
reaktioita Boratin hölmöyksiin juurikaan näytetty, vaan juuri kun Borat
on sanonut jotain typerää/anteeksiantamatonta tai jotain, niin kuva
leikataan siihen, kun Borat ja Azamat jatkavat matkaa. Vähän tylsää.
Elokuva tietenkin huipentuu Pamela Andersonin tapaamiseen ja tämä
kohtaus oli oikeastaan ainoa, jonka tiesin olevan näytelty kohtaus,
mutta muuten olin monessa kohtaa elokuvan aikana epävarma (jopa Luannen
kohdalla), mikä vain lisäsi elokuvan nautittavuutta. Toki
Anderson-kohtauksessa ne nimikirjoitusten pyytäjät olivat aitoja ja
niidenkin reaktioita olisi voinut näyttää vähän enemmänkin.
Kokonaisuudessaan kuitenkin todella nautittava kokonaisuus, jonka
loppuun olisi voitu hyvin vielä leikata se poistetuissa kohtauksissa
ollut Baywatch-parodia, se oli nimittäin ihan mieletön.
Sacha Baron Cohen on kyllä loistava eläytyjä ja hän esitti Boratia
kyllä todella ammattitaitoisella otteella. Osassa, jossa vaaditaan
kuitenkin loistavaa pokerinaamaa, pidättäymistä roolissaan pitkänkin
aikaa sekä monin paikoin myös improvisaatiota, Cohen oli kyllä aivan
mahtavassa vedossa. Joissakin kohdin, kun Cohen ei ollut saanut
kanssapuhujiaan murtumaan, niin hän on vain lisännyt pökköä pesään,
kunnes nämä ovat saaneet tarpeekseen. Azamatia näytellyt Ken Davitian
hänkin ihan hyvä.
Pisteitä: 4,5/5
Seuraavana arvosteluvuorossa: Pinocchio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti