tiistai 11. tammikuuta 2011

Loukussa

Alkuperäinen nimi: The Descent
Ohjaus: Neil Marshall
Käsikirjoitus: Neil Marshall
Pääosissa: Shauna Macdonald, Natalie Jackson Mendoza, Alex Reid
Valmistusmaa: Iso-Britannia
Ilmestymisvuosi: 2005

Kesto: 95 min

- The noise she's making, she'll bring every one of those things down on her head.
- As long as it's not on mine.
 
Sarah (Shauna Macdonald) on ystäviensä kanssa laskemassa koskea Skotlannissa, jossa hänen perheensäkin on mukana. Paluumatkalla Sarah perheineen joutuu auto-onnettomuuteen ja Sarahin mies Paul (Oliver Milburn) ja tytär Jessica (Molly Kayll) saavat surmansa. Menee vuosi ja Sarah on vieläkin murheen murtamana, mutta hän päättää lähteä ystäviensä kanssa kuitenkin Yhdysvaltain Appalakeille seikkailemaan luolissa. Yksi ryhmän jäsenistä, Juno (Natalie Jackson Mendoza), johdattaa heidät luolaan, mutta luola ei osoittaudukaan siksi luolaksi kuin mitä ryhmän jäsenet Junoa lukuun ottamatta luulevat ja pian he saavat huomata tehneensä suuren virheen tullessaan kyseiseen luolaan...

Tämä elokuva on ostettu aikana, jolloin yritin tosissani ostella vähän vähemmän elokuvia, mutta kun sitten menin katsastamaan Porin uuden Prisman ja sieltä tuli sitten samalla haettua niihin aikoihin julkaistu Dumbon juhlajulkaisu, niin enhän minä osannut lähteä pois dvd-osastolta katsomatta muitakin mahdollisesti ostamisen arvoisia elokuvia, joskin onnistuin rajaamaan tuolloin ostokseni kolmeen elokuvaan (sen kolmannen voi tsekata tuolta postin lopusta). Miksi kaikista mahdollisista elokuvista otin sitten juuri tämän käteeni? Täytyy myöntää, että puhtaasti muiden sille antamien kehujen vuoksi, sillä olin kuullut elokuvasta vain hyvää sanottavaa, joten pitihän se mukaan sitten napata, kun eteen osui. No, olihan Loukussa astetta pätevämpi kauhupätkä, mutta ei ehkä ihan niin hyvä kuin muiden kommentit (ja kotelossa olevat tähditykset) olivat antaneet ymmärtää.

Elokuva etenee mukavan verkkaiseen tyyliin ja ensin nähdään tämä Skotlanti-pätkä, jonka jälkeen vähitellen siirrytään tämän naisporukan kanssa lähtöpaikalle, jossa tutustuttiin hyvä tovi näihin hahmoihin ennen kuin siirryttiin sinne luolaan ja tämä verkkainen tyyli sopi elokuvalle mielestäni ihan hyvin. Luolaan siirtymisen aikoihin joku porukasta sanoi, että hän on opettaja, eikä haudanryöstäjä, mutta siitä huolimatta luolassa seikkailu toi jossain määrin mieleen Indiana Jonesit tai Lara Croftin seikkailut Tomb Raidereissa, mikä oli ihan hauskaa katseltavaa Sitten kun hahmot jäivät tosiaan sinne loukkuun, niin jännitys jossain vaiheessa alkoi tiivistyä ja elokuvaan tuli sellainen ihan hyvä tunnelma, mutta en voi sanoa, että elokuva olisi juurikaan pelottanut, minkä vuoksi en voinutkaan korkeampia pisteitä antaa. Itse asiassa elokuvan pelottavin hetki oli jo ennen tunnelin murtumista, kun Sarah jäi jumiin sinne onkaloon (totta kai se jää jumiin, jos pitää köysipussia suoraan allaan), sillä silloin klaustrofobinen tunnelma oli mielestäni suurimmillaan. Sen jälkeen tarina olikin sitä, että naiset yrittivät löytää ulospääsyä samalla kun sortumisen jälkeen kunnolla esiin tulleet luolan asukit, kiipijät (lopputeksteissä ”crawlers”), alkoivat käydä heidän kimppuunsa. Nämä ihmismäiset oliot eivät juurikaan herättäneet tunteita puoleen tai toiseen, mutta kyllä loppupuolellakin oli omat tähtihetkensä, joista parhaimpana ehdottomasti Sarahin joutuminen siihen verikylpyyn. Kohtauksessa ei ollut hyvää vain se vereen joutuminen, vaan myös se, millainen Sarahista tuli sen ansiosta/jälkeen. Loppupuolella annetaan myös jonkinlainen selitys sille, miksi alkuun oli ympätty Skotlannin tapahtumat ja minusta tuo selitys toimi hyvin, sillä se teki Sarahin hahmosta entistäkin paremman lopussa. Mitä tulee siihen ihan vihoviimeiseen kohtaukseen, niin se olisi voitu hyvin jättää pois kokonaan, sillä toisin kuin useissa muissa kauhuelokuvissa, niin nyt päähenkilö ei käyttäytynyt kaikkien karmivien tapahtumien jälkeen helpottuneen oloisesti tai sankarimaisin elkein, vaan hän oli edelleen äärimmäisen paniikin vallassa... ja sitten vedetäänkin lopuksi matto jalkojen alta ja pilataan hyvä loppu. Ettäs kehtasivat. Kaikesta huolimatta ihan kivaa tunnelmaa tarjoava elokuva, joka jätti halun päästä näkemään myös elokuvan jatko-osa, vaikka en uskokaan sen iskevän yhtä paljon.

Sarahia näytellyt Shauna Macdonald oli ihan kelpo tapaus vähän rikki olevaksi, mutta vasta tuon jo mainitun verikylpyepisodin jälkeen hän pääsi kunnolla oikeuksiinsa ja hänestä tuli ihan aidosti säälimättömän selviytyjän oloinen. En tiedä, johtuuko se siitä verestä, mutta hän toi ihan oikeasti paikoitellen mieleen Sissy Spacekin Carriessa. Se, minkä näin ihan piristävänä juttuna, oli se, että elokuvassa oli kuusi pääosanesittäjää ja ne kaikki olivat naisia, eikä edes mitään teinitähtiä; melkein jokaisella oli vieläpä ihan omat luonteensakin, jotka pääsivät elokuvan ja luolaseikkailun aikana sitten vielä esiinkin. Myös Junoa näytellyt Natalie Jackson Mendoza oli ihan hyvä hahmo. Alex Reidin oli kuitenkin kuusikosta ainoa, jonka muistin nähneeni aiemminkin (Arachnicissa eli 8 legs – kuoleman verkossa).

Pisteitä: 3,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Borat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti