tiistai 18. tammikuuta 2011

Jäätävä ansa

Alkuperäinen nimi: Fritt Vilt
Ohjaus: Roar Uthaug
Käsikirjoitus: Thomas Moldestad
Pääosissa: Ingrid Bolsø Berdal, Rolf Kristian Larsen, Tomas Alf Larsen
Valmistusmaa: Norja
Ilmestymisvuosi: 2006

Kesto: 93 min
 
Noin neljäsosa norjalaisista lähtee joka vuosi lomille vuorille ja niin tekevät myös Jannicke, Morten Tobias, Eirik, Ingunn ja Mikal (Ingrid Bolsø Berdal, Rolf Kristian Larsen, Tomas Alf Larsen, Viktoria Winge ja Endre Martin Midtstigen), jotka ovat lähteneet vuorille laskettelemaan. Laskettelureissu saa kuitenkin kolauksen, kun Morten Tobias kaatuu ja loukkaa jalkansa, eikä pääse alas jalkansa kanssa ja autolle on todella pitkä matka. He kuitenkin bongaavat läheltä hylätyn vuoristohotellin, johon he murtautuvat, jotta Morten Tobiaksen jalka saadaan kuntoon. Hotelli kuitenkin kätkee sisällensä kaamean salaisuuden ja pian ovat hotelliin majoittautuneet todellisessa vaarassa...

Norjalaisen kauhun parissa jatketaan. Tästäkään elokuvasta en ollut kuullut mitään etukäteen, vaan käteen osuessa tämäkin oli täysin tuntematon tapaus, enkä ajatellut, että elokuvasta olisi täällä kuultukaan, mutta jälkeenpäin olen kyllä bongannut pari kertaa jollakin ”täkäläiseltä” tämänkin löytyvän ja kun kerran suomenkielinenkin nimi löytyy (alkuperäinen nimi tarkoittaa sanatarkasti kai vapaata riistaa), niin eipä tämä sitten täysin meillä tuntematon voi olla. Etukannen perusteella elokuva vaikutti hivenen teinikauhulta, minkä vuoksi saatoin etukäteen hieman nuivasti suhtautua tähän, sillä vaikka joukkoon mahtuu ihan hyviäkin tapauksia, niin iso osahan (jenkkiteinikauhuista) on heikohkonlaisia, mutta loppujen lopuksi Jäätävä ansa osoittautui kuitenkin ihan kelpo slasheriksi.

Elokuva lähtee liikkeelle pienellä takaumalla, jossa pieni poika pakenee lumessa ja sitten käy jotain; arvattavissa oli tietenkin, että tapausta käsitellään myöhemmin, vaikka muistakin katoamisista taidettiin jotain sanoa. Tästä siirrytäänkin nykypäivään, jossa nämä noin teinit (saattoivat olla oikeasti vähän päälle parikymppisiä) matkustavat autossa määränpäähän jokseenkin kaikessa rauhassa ja hahmot tuodaan hyvin sisään. Sitten siirrytäänkin laskettelemaan ja juuri kun ehdin tuudittautua ajatukseen, että saan nauttia hyvän tovin hyvältä näyttävää laskettelua ja taustalla olevia maisemia, niin Morten Tobias menee ja loukkaa nilkkansa. Tästä siirrytäänkin sitten sinne hotellille, jossa sielläkin vietettiin pitkä aika ennen kuin alkoi tapahtua, mutta vaikka minulle kauhuelokuvien kohdalla monesti sopiikin verkkaisempikin eteneminen (varsinkin alussa), niin kyllä tätä hotellijaksoa olisi voitu vähän nopeuttaa, jotta kunnon tapporalli olisi päässyt alkamaan aiemmin. Olihan näissä hahmoissa persoonallisuutta ja dialogit oli kirjoitettu juuri heidän ikäisilleen sopiviksi ja siten hauskoiksi seurata, mutta silti pieni tiivistäminen ei olisi tehnyt huonoa hotellijaksossa. Sitten kun murhaaja lopulta päästiin kuviin, niin ilokseni huomasin, että ihan kaikki kuolemat eivät tapahtuneet ihan tuosta noin vaan, vaan tämä tappajakin sai välillä tehdä töitä saadakseen tyypit tapettua. Siitäkin pidin, ettei elokuva ensimmäisen tapon tapahduttua ollut sen jälkeen pelkkää tappamista ja karkuun juoksemista, vaan kun (se tyypillinen) ensimmäinen (ja toinen) hahmo oli kuollut, niin muut nuoret olivat vielä tyystin tietämättömiä tapahtumista. Mitä tulee elokuvan loppuhetkiin, niin arvasin hyvissä ajoin elokuvan kaksi viimeistä eloonjäänyttä, joskin näille kahdelle olisin toivonut parempaa yhteistä kohtaloa. Loppuratkaisu ei varsinaisesti yllättänyt ja paljasti vain sen, mikä elokuvan alusta asti oli jo selvää... ainakin osittain. Kuten useimmat slasherit, niin eipä tämäkään juuri pelottanut, mutta ihan kelpo viihdettä tämä oli. Elokuvassa oli ihan hyvät lopputekstimusiikit ja näistä Turbonegron All My Friends Are Dead nousi heti epäsäännölliseen vakiokuunteluun.

Elokuvan päähenkilöt olivat selvästi keskivertoamerikkalaisteinejä ilmeikkäämpiä ja siten heitä oli ihan kiva katsoa. Silti yksikään ei noussut näistä toisen edelle, eivätkä silleen kunnon vaikutusta tehneet, mutta kun kerran jokaisella hahmolla oli ihan omat persoonallisuudet (toistanpas nyt itseäni), niin mikäs näitä seuratessa. Mikalia näytellyt Endre Martin Midtstigenistä tuli paikoitellen mieleen Serranon perheen Alejo Sauras, mutta vain hetkittäin.

Pisteitä: 3,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Fritt Vilt II

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti