Alkuperäinen nimi: Fritt Vilt
Ohjaus: Roar Uthaug
Käsikirjoitus: Thomas Moldestad
Pääosissa: Ingrid Bolsø Berdal, Rolf Kristian Larsen, Tomas Alf Larsen
Valmistusmaa: Norja
Ilmestymisvuosi: 2006
Kesto: 93 min
Noin neljäsosa norjalaisista lähtee joka vuosi lomille vuorille ja
niin tekevät myös Jannicke, Morten Tobias, Eirik, Ingunn ja Mikal
(Ingrid Bolsø Berdal, Rolf Kristian Larsen, Tomas Alf Larsen, Viktoria
Winge ja Endre Martin Midtstigen), jotka ovat lähteneet vuorille
laskettelemaan. Laskettelureissu saa kuitenkin kolauksen, kun Morten
Tobias kaatuu ja loukkaa jalkansa, eikä pääse alas jalkansa kanssa ja
autolle on todella pitkä matka. He kuitenkin bongaavat läheltä hylätyn
vuoristohotellin, johon he murtautuvat, jotta Morten Tobiaksen jalka
saadaan kuntoon. Hotelli kuitenkin kätkee sisällensä kaamean salaisuuden
ja pian ovat hotelliin majoittautuneet todellisessa vaarassa...
Norjalaisen kauhun parissa jatketaan. Tästäkään elokuvasta en ollut
kuullut mitään etukäteen, vaan käteen osuessa tämäkin oli täysin
tuntematon tapaus, enkä ajatellut, että elokuvasta olisi täällä
kuultukaan, mutta jälkeenpäin olen kyllä bongannut pari kertaa jollakin
”täkäläiseltä” tämänkin löytyvän ja kun kerran suomenkielinenkin nimi
löytyy (alkuperäinen nimi tarkoittaa sanatarkasti kai vapaata riistaa),
niin eipä tämä sitten täysin meillä tuntematon voi olla. Etukannen
perusteella elokuva vaikutti hivenen teinikauhulta, minkä vuoksi saatoin
etukäteen hieman nuivasti suhtautua tähän, sillä vaikka joukkoon mahtuu
ihan hyviäkin tapauksia, niin iso osahan (jenkkiteinikauhuista) on
heikohkonlaisia, mutta loppujen lopuksi Jäätävä ansa osoittautui kuitenkin ihan kelpo slasheriksi.
Elokuva lähtee liikkeelle pienellä takaumalla, jossa pieni poika
pakenee lumessa ja sitten käy jotain; arvattavissa oli tietenkin, että
tapausta käsitellään myöhemmin, vaikka muistakin katoamisista taidettiin
jotain sanoa. Tästä siirrytäänkin nykypäivään, jossa nämä noin teinit
(saattoivat olla oikeasti vähän päälle parikymppisiä) matkustavat
autossa määränpäähän jokseenkin kaikessa rauhassa ja hahmot tuodaan
hyvin sisään. Sitten siirrytäänkin laskettelemaan ja juuri kun ehdin
tuudittautua ajatukseen, että saan nauttia hyvän tovin hyvältä näyttävää
laskettelua ja taustalla olevia maisemia, niin Morten Tobias menee ja
loukkaa nilkkansa. Tästä siirrytäänkin sitten sinne hotellille, jossa
sielläkin vietettiin pitkä aika ennen kuin alkoi tapahtua, mutta vaikka
minulle kauhuelokuvien kohdalla monesti sopiikin verkkaisempikin
eteneminen (varsinkin alussa), niin kyllä tätä hotellijaksoa olisi voitu
vähän nopeuttaa, jotta kunnon tapporalli olisi päässyt alkamaan
aiemmin. Olihan näissä hahmoissa persoonallisuutta ja dialogit oli
kirjoitettu juuri heidän ikäisilleen sopiviksi ja siten hauskoiksi
seurata, mutta silti pieni tiivistäminen ei olisi tehnyt huonoa
hotellijaksossa. Sitten kun murhaaja lopulta päästiin kuviin, niin
ilokseni huomasin, että ihan kaikki kuolemat eivät tapahtuneet
ihan tuosta noin vaan, vaan tämä tappajakin sai välillä tehdä töitä
saadakseen tyypit tapettua. Siitäkin pidin, ettei elokuva ensimmäisen
tapon tapahduttua ollut sen jälkeen pelkkää tappamista ja karkuun
juoksemista, vaan kun (se tyypillinen) ensimmäinen (ja toinen) hahmo oli
kuollut, niin muut nuoret olivat vielä tyystin tietämättömiä
tapahtumista. Mitä tulee elokuvan loppuhetkiin, niin arvasin hyvissä
ajoin elokuvan kaksi viimeistä eloonjäänyttä, joskin näille kahdelle
olisin toivonut parempaa yhteistä kohtaloa. Loppuratkaisu ei
varsinaisesti yllättänyt ja paljasti vain sen, mikä elokuvan alusta asti
oli jo selvää... ainakin osittain. Kuten useimmat slasherit, niin eipä
tämäkään juuri pelottanut, mutta ihan kelpo viihdettä tämä oli.
Elokuvassa oli ihan hyvät lopputekstimusiikit ja näistä Turbonegron All My Friends Are Dead nousi heti epäsäännölliseen vakiokuunteluun.
Elokuvan päähenkilöt olivat selvästi keskivertoamerikkalaisteinejä
ilmeikkäämpiä ja siten heitä oli ihan kiva katsoa. Silti yksikään ei
noussut näistä toisen edelle, eivätkä silleen kunnon vaikutusta tehneet,
mutta kun kerran jokaisella hahmolla oli ihan omat persoonallisuudet
(toistanpas nyt itseäni), niin mikäs näitä seuratessa. Mikalia näytellyt
Endre Martin Midtstigenistä tuli paikoitellen mieleen Serranon perheen Alejo Sauras, mutta vain hetkittäin.
Pisteitä: 3,5/5
Seuraavana arvosteluvuorossa: Fritt Vilt II
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti