Alkuperäinen nimi: Fritt Vilt II
Ohjaus: Mats Stenberg
Käsikirjoitus: Thomas Moldestad
Pääosissa: Ingrid Bolsø Berdal, Marthe Snorresdotter Rovik, Kim Wifladt
Valmistusmaa: Norja
Ilmestymisvuosi: 2008
Kesto: 86 min
Poliisi Ole (Kim Wifladt) löytää hylätyn auton, joka on maannut
lumessa muutaman päivän ja hyvin pian shokissa olevan Jannicken (Ingrid
Bolsø Berdal), joka oli tovereidensa kanssa kulkenut kyseisellä autolla,
ja joka nyt kulki keskellä tietä hakku kädessään. Ole vie Jannicken
hoidettavaksi sairaalaan, jossa tämä kertoo poliiseille karmean tarinan
”lumimiehestä”, joka tappoi kaikki hänen toverinsa. Poliisi päättää
tutkia Jannicken väitteet ja löytävät niin Jannicken ystävien kuin
Hakkumiehenkin (Robert Follin) ruumiit ja tuovat ne sairaalaan. Siellä
he saavat elvytettyä Hakkumiehen takaisin henkiin, mutta toisinaan
kuolleiden kannattaisi antaa olla kuolleita...
Hakkumiehen (nimi täysin omaa keksintöä) aka Geir Olav Brathin tarina
jatkuu. Toisin kuin pari kirjoitusta sitten sanoin, niin kaiken
kaikkiaan Oslossa elokuvien (plus yhden sarjan tuotantokauden)
ostopaikkoja oli kolme. Tämän elokuvasarjan ensimmäisen osan ostin siitä
toisesta kaupasta ja tämän kyseisen osan kolmannesta, joten ihan vielä
ei olisi ollut tämän elokuvan vuoro, jos oikeaa hankkimisjärjestystä
katsoisi, mutta kun saman sarjan osia ovat molemmat, niin ajattelin
katsoa nämä peräkkäin. Olen joitakin kertoja ostanut melko
tuntemattomien kauhuelokuvien jatko-osia ennen kuin olen nähnyt niitä
edeltävät osat ja suoraan sanonut katunutkin sitä joskus (sikäli kun
tapanani olisi kaduta mitään), joten vähän epäröin ostaa tätä elokuvaa
ennen ensimmäisen osan näkemistä, mutta kun Oslossa oltiin ja kun siellä
tuskin kovin usein tulee käytyä, niin enhän minä tätä sitten
hyllyynkään viitsinyt jättää. Fritt Vilt II ei ollut ensimmäisen osan veroinen, mutta kuitenkin sen verran seurattava tapaus, että tällä
kertaa ostopäätös ei juurikaan kaduttanut. Elokuvalle muuten on
kolmaskin osa jo, mutta se ilmestyi vasta minun Oslon visiittini
jälkeen... ehkä sitten joskus, kun tulee tarvittavilla tekstityksillä
myyntiin.
Elokuvan päätarina ei tällä kertaa sijoitu hotelliin, vaan sairaalaan, joten kyllä mun täytyy myöntää, että pienet Halloween II
-vibat tästä tuli aluksi. Toki siellä hotellin nurkillakin käytiin,
missä sitten paljastui lisäseikkoja Hakkumiehestä ja tämän uhreista ja
lisäselvitystä tarjosi kylän sheriffi, joka kaivoi lisää tietoa
Hakkumiehestä pitkin elokuvaa. Kaikki tiedot eivät olleet kovinkaan
relevantteja ja varsinkin tämän viimeisen kohtauksen Hakkumiehen
taustoista olisi voitu jättää kokonaan pois. Jälleen kerran ennen
tapporallin alkua vietettiin pitkä tovi muissa merkeissä, joskin tällä
kertaa shokissa oleva Jannicke tarjosi olemuksellaan hivenen sopivaa
tunnelmaa jo heti alkumetreillä. Sairaalaa oltiin vasta sulkemassa,
joten siellä ei ollut Jannicken lisäksi kuin pari potilasta sekä
joitakin hoitajia ja poliiseja, joten kyseessä oli ihan sopiva määrä
kandidaatteja tapettavaksi. Tietenkin kun sairaalassa on pikkupoika
Daniel (Vetle Qvenild Werring), niin tiesihän sen, ettei hänelle mitään
tapahdu, mutta muuten selviytyjien määrä oli ainakin pienehkö arvoitus,
minkä vuoksi kohtalainen mielenkiinto pysyi yllä. Kun sitten tapporalli
pääsi kunnolla alkamaan, niin tällä kertaa ei turhia jarruteltu, vaan
päitä lenteli (kuvaannollisesti) yksi toisensa jälkeen, mikä sitten
muistuttikin jo perinteisempää slasheria. Sivuosissa olleiden kohdalla
tiesi jokseenkin heti, että jos joku lähti yksin hortoilemaan
sairaalassa syystä tai toisesta, niin huonostihan siinä käy. Kun sitten
päähenkilöt pääsivät pois sairaalasta, niin en vain käsittänyt,
mikseivät he poistuneet heti paikalta turvaan kauas Hakkumiehestä.
Sekään ei oikein auennut, miten kolme poliisia eivät pärjänneet
Hakkumiehelle, vaan tämä sai kaikki kuin taikaiskusta tapettua, vaikka
he kulkivatkin lähes rinta rinnan. Lopuksi sitten palataankin vielä
ensimmäisestä osasta tuttuun hotelliin, jossa sitten homma pistetäänkin
oikein komeasti pakettiin.
Nyt Jannickea näytelleessä Ingrid Bolsø Berdalissa näkyi alusta asti
selkeän kauhuelokuvasankarittaren asenne ja hän hoitikin hommansa
kotiin ihan kunnialla. Muut näyttelijät jäivätkin sitten vähän varjoon
ja heidän roolihahmoistaan huokuikin aikalailla se tunne, että he ovat
tulossa polun päässä olevalle aukealle hyvin pian. Ehkä Olen naisystävää
sairaanhoitaja Camillaa (Marthe Snorresdotter Rovik) lukuun ottamatta,
mutta tämä johtuikin siitä alun nahistelusta. Ensimmäisen osan uhrit
tekivät pienet cameoroolit tässä elokuvassa.
Pisteitä: 3/5
Seuraavana arvosteluvuorossa: Gertrud
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti