keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Fritt Vilt II

Alkuperäinen nimi: Fritt Vilt II
Ohjaus: Mats Stenberg
Käsikirjoitus: Thomas Moldestad
Pääosissa: Ingrid Bolsø Berdal, Marthe Snorresdotter Rovik, Kim Wifladt
Valmistusmaa: Norja
Ilmestymisvuosi: 2008

Kesto: 86 min
 
Poliisi Ole (Kim Wifladt) löytää hylätyn auton, joka on maannut lumessa muutaman päivän ja hyvin pian shokissa olevan Jannicken (Ingrid Bolsø Berdal), joka oli tovereidensa kanssa kulkenut kyseisellä autolla, ja joka nyt kulki keskellä tietä hakku kädessään. Ole vie Jannicken hoidettavaksi sairaalaan, jossa tämä kertoo poliiseille karmean tarinan ”lumimiehestä”, joka tappoi kaikki hänen toverinsa. Poliisi päättää tutkia Jannicken väitteet ja löytävät niin Jannicken ystävien kuin Hakkumiehenkin (Robert Follin) ruumiit ja tuovat ne sairaalaan. Siellä he saavat elvytettyä Hakkumiehen takaisin henkiin, mutta toisinaan kuolleiden kannattaisi antaa olla kuolleita...

Hakkumiehen (nimi täysin omaa keksintöä) aka Geir Olav Brathin tarina jatkuu. Toisin kuin pari kirjoitusta sitten sanoin, niin kaiken kaikkiaan Oslossa elokuvien (plus yhden sarjan tuotantokauden) ostopaikkoja oli kolme. Tämän elokuvasarjan ensimmäisen osan ostin siitä toisesta kaupasta ja tämän kyseisen osan kolmannesta, joten ihan vielä ei olisi ollut tämän elokuvan vuoro, jos oikeaa hankkimisjärjestystä katsoisi, mutta kun saman sarjan osia ovat molemmat, niin ajattelin katsoa nämä peräkkäin. Olen joitakin kertoja ostanut melko tuntemattomien kauhuelokuvien jatko-osia ennen kuin olen nähnyt niitä edeltävät osat ja suoraan sanonut katunutkin sitä joskus (sikäli kun tapanani olisi kaduta mitään), joten vähän epäröin ostaa tätä elokuvaa ennen ensimmäisen osan näkemistä, mutta kun Oslossa oltiin ja kun siellä tuskin kovin usein tulee käytyä, niin enhän minä tätä sitten hyllyynkään viitsinyt jättää. Fritt Vilt II ei ollut ensimmäisen osan veroinen, mutta kuitenkin sen verran seurattava tapaus, että tällä kertaa ostopäätös ei juurikaan kaduttanut. Elokuvalle muuten on kolmaskin osa jo, mutta se ilmestyi vasta minun Oslon visiittini jälkeen... ehkä sitten joskus, kun tulee tarvittavilla tekstityksillä myyntiin.

Elokuvan päätarina ei tällä kertaa sijoitu hotelliin, vaan sairaalaan, joten kyllä mun täytyy myöntää, että pienet Halloween II -vibat tästä tuli aluksi. Toki siellä hotellin nurkillakin käytiin, missä sitten paljastui lisäseikkoja Hakkumiehestä ja tämän uhreista ja lisäselvitystä tarjosi kylän sheriffi, joka kaivoi lisää tietoa Hakkumiehestä pitkin elokuvaa. Kaikki tiedot eivät olleet kovinkaan relevantteja ja varsinkin tämän viimeisen kohtauksen Hakkumiehen taustoista olisi voitu jättää kokonaan pois. Jälleen kerran ennen tapporallin alkua vietettiin pitkä tovi muissa merkeissä, joskin tällä kertaa shokissa oleva Jannicke tarjosi olemuksellaan hivenen sopivaa tunnelmaa jo heti alkumetreillä. Sairaalaa oltiin vasta sulkemassa, joten siellä ei ollut Jannicken lisäksi kuin pari potilasta sekä joitakin hoitajia ja poliiseja, joten kyseessä oli ihan sopiva määrä kandidaatteja tapettavaksi. Tietenkin kun sairaalassa on pikkupoika Daniel (Vetle Qvenild Werring), niin tiesihän sen, ettei hänelle mitään tapahdu, mutta muuten selviytyjien määrä oli ainakin pienehkö arvoitus, minkä vuoksi kohtalainen mielenkiinto pysyi yllä. Kun sitten tapporalli pääsi kunnolla alkamaan, niin tällä kertaa ei turhia jarruteltu, vaan päitä lenteli (kuvaannollisesti) yksi toisensa jälkeen, mikä sitten muistuttikin jo perinteisempää slasheria. Sivuosissa olleiden kohdalla tiesi jokseenkin heti, että jos joku lähti yksin hortoilemaan sairaalassa syystä tai toisesta, niin huonostihan siinä käy. Kun sitten päähenkilöt pääsivät pois sairaalasta, niin en vain käsittänyt, mikseivät he poistuneet heti paikalta turvaan kauas Hakkumiehestä. Sekään ei oikein auennut, miten kolme poliisia eivät pärjänneet Hakkumiehelle, vaan tämä sai kaikki kuin taikaiskusta tapettua, vaikka he kulkivatkin lähes rinta rinnan. Lopuksi sitten palataankin vielä ensimmäisestä osasta tuttuun hotelliin, jossa sitten homma pistetäänkin oikein komeasti pakettiin.

Nyt Jannickea näytelleessä Ingrid Bolsø Berdalissa näkyi alusta asti selkeän kauhuelokuvasankarittaren asenne ja hän hoitikin hommansa kotiin ihan kunnialla. Muut näyttelijät jäivätkin sitten vähän varjoon ja heidän roolihahmoistaan huokuikin aikalailla se tunne, että he ovat tulossa polun päässä olevalle aukealle hyvin pian. Ehkä Olen naisystävää sairaanhoitaja Camillaa (Marthe Snorresdotter Rovik) lukuun ottamatta, mutta tämä johtuikin siitä alun nahistelusta. Ensimmäisen osan uhrit tekivät pienet cameoroolit tässä elokuvassa.

Pisteitä: 3/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Gertrud

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti