Alkuperäinen nimi: Dario Argento: An Eye for Horror
Ohjaus: Leon Ferguson
Käsikirjoitus: Charles Preece
Pääosissa: Dario Argento, Asia Argento, John Carpenter
Valmistusmaa: Iso-Britannia
Ilmestymisvuosi: 2000
Kesto: 57 min
Dario Argento syntyy 7.9.1940 Roomassa. Hänen äitinsä on valokuvaaja
ja isänsä elokuvaohjaaja, joten hän kiinnostuu jo nuorena kuvaamisesta
ja elokuvista. Aikuistuttuaan hän aloittaa elokuvien parissa
työskentelyn kriitikkona, jonka ajatuksista muuan Sergio Leone nappaa
hänet mukaan käsikirjoittamaan Huuliharppukostajaa. Tästä alkaa
Argenton työskentely italialaisen filmimaailman huipulla ja ennen pitkää
hän olisi tuleva mullistamaan italialaisen kauhun totaalisesti...
Toisinaan sitä tulee tehtyä todellisia hukkaostoksia ja niin pääsi
käymään tämän dokumentin kanssa. Ei, ei minulla ole mitään dokumentteja
vastaan, mutta koska en lue takakansitekstejä, en tiennyt tämän olevan
dokumentti. Olin ajatellut tämän olevan fiktioelokuva, sillä elokuvan
kansitaide muistutti lukuisia muita Argenton elokuvajulkaisujen
kansitaidetta, mutta näin ei sitten ollutkaan. Kuin tässä ei olisi
tarpeeksi, niin ostettuani dokumentin sainkin tietää, että dokumenttihan
on jo minulla Verenpunainen kauhu -elokuvan lisämateriaaleista
ja kyllä... vieläpä suomeksi tekstitettynä (ja katsonut huhtikuussa
2009). Joten siinä mielessä tämän ostamisessa ei kauheasti järkeä ollut,
mutta nyt kävi näin. Tosin se mainittakoon, että yleensä katson
lisämateriaalit lähinnä sivusilmällä samalla kun leikin koneella ja nyt
omana julkaisunaan en näin tehnyt, vaan seurasin vain ja ainoastaan
tätä, joten huomio ei tällä kertaa ainakaan herpaantunut lainkaan. Dario Argento: An Eye for Horror tarjosi kyllä ihan kiinnostavia triviatietoja, mutta olisi se voinut vielä kattavampikin olla.
Dokumentti koostuu lähinnä puhuvista päistä, jonka väliin oli sitten
saatettu pistää jotain Argenton työskentelytapoja näyttäviä pätkiä.
Puhuvina päinä nähtiin muun muassa Argenton tyttäret Asia ja Fiore
Argento (jotka yllättäen kehuivat isänsä työt maasta taivaisiin),
John Carpenter, George A. Romero, Alice Cooper, Piper Laurie, Tom
Savini ja paljon muita, myös itse Dario Argento. He valottivat ihan
kivasti taustoja Argentosta ja erityisesti minua viehätti Argenton tapa
kohdella perheenjäsentensä roolihahmoja elokuvissa. Myös paljastukset
Harvey Keitelin suhtautumisesta tekopäähänsä olivat poikaa. Joitakin
kohtia muistan jo ensimmäiseltä katselukerralta, kuten esimerkiksi
työskentelyn Savinin kanssa, mutta eipä sillä nyt niin suurta väliä
ollut, vaan dokumenttia katsoi edelleen ihan mielenkiinnolla. Argenton
ura (dokumentin tekovuoteen asti) käytiin ihan hyvin läpi elokuva
elokuvalta, vaikka pari elokuvaa taidettiinkin jättää välistä. Itsehän
en ole nähnyt läheskään kaikkia Argentoja vielä, joten pieniä
paljastuksia elokuvien tapahtumista tuli, mutta enköhän minä ne unohda
sitten viimeistään siinä vaiheessa, kun seuraavat Argentot tulevat
katseluvuoroon. Dokumentti jo heti alussa sai minut haluamaan pitää
jonkinlaisen Argento-maratonin, mutta milloin tämä tapahtuisi, niin sitä
en tiedä. Ehkä sitten joskus, kun on vielä enemmän niitä elokuvia
nähtynä. Suspiriasta puhuttiin melkein eniten Argenton yksittäisistä
elokuvista, eikä se haitannut yhtään. Goblinin tekemää tunnussävelmää
oli edelleen oikein nautittavaa kuunnella.
Pisteitä: 3,5/5
Seuraavana arvosteluvuorossa: Raaka keikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti