Dario Argento: An Eye for Horror

Alkuperäinen nimi: Dario Argento: An Eye for Horror
Ohjaus: Leon Ferguson
Käsikirjoitus: Charles Preece
Pääosissa: Dario Argento, Asia Argento, John Carpenter
Valmistusmaa: Iso-Britannia
Ilmestymisvuosi: 2000
Kesto: 57 min

 

Dario Argento syntyy 7.9.1940 Roomassa. Hänen äitinsä on valokuvaaja ja isänsä elokuvaohjaaja, joten hän kiinnostuu jo nuorena kuvaamisesta ja elokuvista. Aikuistuttuaan hän aloittaa elokuvien parissa työskentelyn kriitikkona, jonka ajatuksista muuan Sergio Leone nappaa hänet mukaan käsikirjoittamaan Huuliharppukostajaa. Tästä alkaa Argenton työskentely italialaisen filmimaailman huipulla ja ennen pitkää hän olisi tuleva mullistamaan italialaisen kauhun totaalisesti...

Toisinaan sitä tulee tehtyä todellisia hukkaostoksia ja niin pääsi käymään tämän dokumentin kanssa. Ei, ei minulla ole mitään dokumentteja vastaan, mutta koska en lue takakansitekstejä, en tiennyt tämän olevan dokumentti. Olin ajatellut tämän olevan fiktioelokuva, sillä elokuvan kansitaide muistutti lukuisia muita Argenton elokuvajulkaisujen kansitaidetta, mutta näin ei sitten ollutkaan. Kuin tässä ei olisi tarpeeksi, niin ostettuani dokumentin sainkin tietää, että dokumenttihan on jo minulla Verenpunainen kauhu -elokuvan lisämateriaaleista ja kyllä... vieläpä suomeksi tekstitettynä (ja katsonut huhtikuussa 2009). Joten siinä mielessä tämän ostamisessa ei kauheasti järkeä ollut, mutta nyt kävi näin. Tosin se mainittakoon, että yleensä katson lisämateriaalit lähinnä sivusilmällä samalla kun leikin koneella ja nyt omana julkaisunaan en näin tehnyt, vaan seurasin vain ja ainoastaan tätä, joten huomio ei tällä kertaa ainakaan herpaantunut lainkaan. Dario Argento: An Eye for Horror tarjosi kyllä ihan kiinnostavia triviatietoja, mutta olisi se voinut vielä kattavampikin olla.

Dokumentti koostuu lähinnä puhuvista päistä, jonka väliin oli sitten saatettu pistää jotain Argenton työskentelytapoja näyttäviä pätkiä. Puhuvina päinä nähtiin muun muassa Argenton tyttäret Asia ja Fiore Argento (jotka yllättäen kehuivat isänsä työt maasta taivaisiin), John Carpenter, George A. Romero, Alice Cooper, Piper Laurie, Tom Savini ja paljon muita, myös itse Dario Argento. He valottivat ihan kivasti taustoja Argentosta ja erityisesti minua viehätti Argenton tapa kohdella perheenjäsentensä roolihahmoja elokuvissa. Myös paljastukset Harvey Keitelin suhtautumisesta tekopäähänsä olivat poikaa. Joitakin kohtia muistan jo ensimmäiseltä katselukerralta, kuten esimerkiksi työskentelyn Savinin kanssa, mutta eipä sillä nyt niin suurta väliä ollut, vaan dokumenttia katsoi edelleen ihan mielenkiinnolla. Argenton ura (dokumentin tekovuoteen asti) käytiin ihan hyvin läpi elokuva elokuvalta, vaikka pari elokuvaa taidettiinkin jättää välistä. Itsehän en ole nähnyt läheskään kaikkia Argentoja vielä, joten pieniä paljastuksia elokuvien tapahtumista tuli, mutta enköhän minä ne unohda sitten viimeistään siinä vaiheessa, kun seuraavat Argentot tulevat katseluvuoroon. Dokumentti jo heti alussa sai minut haluamaan pitää jonkinlaisen Argento-maratonin, mutta milloin tämä tapahtuisi, niin sitä en tiedä. Ehkä sitten joskus, kun on vielä enemmän niitä elokuvia nähtynä. Suspiriasta puhuttiin melkein eniten Argenton yksittäisistä elokuvista, eikä se haitannut yhtään. Goblinin tekemää tunnussävelmää oli edelleen oikein nautittavaa kuunnella.

Pisteitä: 3,5/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Raaka keikka