lauantai 29. tammikuuta 2011

Casper

Alkuperäinen nimi: Casper
Ohjaus: Brad Silberling
Käsikirjoitus: Sherri Stoner, Deanne Oliver
Pääosissa: Malachi Pearson, Christina Ricci, Bill Pullman
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Ilmestymisvuosi: 1995
Kesto: 96 min

- I can see right through you.
- Yeah, kind of happens when you haven't got any skin.
 
Carrigan (Cathy Moriarty) perii isältään ison talon, jolla hän ei usko tekevän yhtään mitään, mutta viime hetkillä hänelle selviää, että talossa on aarre, joten hän lähtee asianajajansa Dibsin (Eric Idle) talolle, mutta törmääkin siellä kummituksiin. He yrittävät saada kummitukset monin tavoin manattua pois, mutta tuloksetta. Yksi kummituksista, kiltinoloinen Casper (äänenä Malachi Pearson) näkee televisiosta haamuterapeutti tohtori James Harveyn (Bill Pulman) ja tämän tyttären Katin (Christina Ricci) ja ihastuu heti Katiin ja hän päättää saada heidät taloon Carriganin avulla. Harvey ja Kat muuttavatkin taloon ja alkujärkytyksen jälkeen Kat ja Casper ystävystyvät, mutta talossa majailee myös kolme Casperin ilkeää setää...

Tuossa viime keväällä lähikauppaani ilmestyi iso tukku kevyitä viihde-elokuvia, joista kiinnostaviksi rankkasin kymmenkunta elokuvaa. Kuitenkin yritin säästää tuolloin kovasti rahaa Oslon matkaa varten, joten päätin, että ostelen näitä elokuvia sitten sen reissun jälkeen, jos niitä vielä on, mutta suurin osa niistä oli ikävä kyllä ehtinyt loppumaan ja jäljellä olikin enää kolme ja poissa olivat muun muassa Nimeni on Fletch, Men In Blackit sekä ainakin yksi Robin Williams -komedia. Minusta se, että tämä elokuva ja seuraavaksi katseluun tuleva Kiviset ja Soraset osuivat mukaan samaan aikaan, on jotenkin hauskaa ajattelen menneisyyttäni elokuvien parissa, sillä nämä elokuvat julkaistiin Suomessa aikalailla tasan vuoden välein toisistaan ja niinpä kävin katsomassa elokuvat Rauman Iso-Hannussa täsmälleen samana viikonpäivänä samassa kuussa (taisi olla elokuun toisen viikonlopun jokin päivä.. kai); muistan tämän siksi niin hyvin, että tuohon aikaan kävin katsomassa elokuvan tai pari vuodessa. Näin sivumennen sanottuna yritin kolmantena vuonna pitää "elokuun toinen viikonloppu" -traditiosta kiinni ja se saattoi onnistua Spy Hardin kohdalla (se julkaistiin Suomessa vähän aiemmin, mutta en ole varma, milloin Raumalla), mutta kyllä mä vähän pettynyt olin, kun kolmantena tai neljäntenä vuonna juuri samaan aikaan ei tullut mitään mielenkiintoista ja perinne katkesi. Mennäksemme viimein tähän elokuvaan, niin vähän epäilin etukäteen, että tämä oli sittenkin turhankin lapsekas minun makuuni ja valitettavasti tällä kertaa olin aika oikeassa, sillä eipä Casperista ollut enää kunnolla minun iltaani viihdyttämään.

Elokuva oli nimittäin selvästi tehty lapsille ja tämä näkyi vielä paremmin kuin edellä katsomassani Tyttöni mun -elokuvassa. Nyt kaikki oli tehty selvästi liioitellen tyyliin jok'ikistä asiaa niin (muun muassa talon kokoa), että lapset viihtyisivät elokuvan parissa oikein hyvin, harmi, ettei tämä liioittelevaisuus oikein jaksanut näin aikuiskatsojaa oikein viehättää. Elokuvan pahikset (eli Carrigan ja Dibs) olivat molemmat hyvin perinteisiä lastenelokuvien pahiksia ja kaikki vauhdikkaammat pätkät (kuten tuoliajelu) oli tehty nimenomaan viihdyttämään lapsikatsojia ja olen varma, että lapset tämän parissa hyvin ovat viihtyneetkin (kyllä minäkin silloin teatterisalissa istuessani). Tämän lisäksi dialogi sisälsi juuri niin viatonta huumoria ja muuta repliikinvahtoa, että kohdeyleisö on ollut hyvin selvillä niitä kirjoitettaessa, sillä lähes jokainen dialogi piti sisällään juuri sellaista asioiden paisuttelua, mikä varmasti saa lapset nauramaan, mutta mitkä aikuiset ohittavat lähinnä olankohautuksella. Ei sillä, ettenkö itsekin olisi nauranut pariinkin otteeseen, mutta nämä tapahtuivat lähinnä elokuvan alkupuolella ja suurimmat naurut sain täysin puskista tulleesta Ghostbusters-viittauksesta. Noin muutenkin elokuvan parasta antia minulle edustivatkin nämä viittaukset muihin elokuviin sekä joidenkin tähtien cameot. Mitä itse tarinaan tulee, niin minulle tuli elokuvan aikana monin paikoin mieleen Steven Spielbergin tuotokset mieleen ja vaikka elokuva ei muistaakseni hänen ohjaamansa ollutkaan, niin arvelin hänen toimineen vähintäänkin tuottajan roolissa (tarinan lisäksi epäilykset heräsivät myös näiden cameo-roolien myötä) ja lopputekstien aikana huomasinkin olleeni oikeassa. Elokuvassa kun jokseenkin näkyi Spielbergin kädenjälki, mikä tuli esille niin Katin ja Harveyn tilanteesta kuin sitten Casperin toiveesta ja sen päätöstavasta. Lisäksi muutenkin lapsekkuudestaan huolimatta elokuvan tuotantoon oli selvästi panostettu suurella rahalla (olihan Casper vissiin ensimmäinen tietokoneella animoitu elokuvan päähenkilö), mihin en uskonut kovin monella (hyvin tunnetulla) tuottajalla olevan intoa, mutta sitten taas tiesin Spielbergin mieltymykset tällaisiin(kin) elokuviin, joten hänet oli siksikin aika helppo arvata tuottajan rooliin. Tämän vähän lapasista lähteneen ajatusjuoksun jälkeen mainittakoon tarinasta vielä sen verran, että elokuva toi aina silloin tällöin mieleen Pinocchion ja loppu edustikin pientä antikliimaksia Amelian (Amy Brenneman) muodossa.

Elokuvassa oli jokseenkin edustava tähtikaarti, kun mukana oli niin Monty Pythoneista tuttu Eric Idle, Bill Pullman kuin Christina Ricci, joskaan en ole nyt ihan varma, onko Ricci sittenkään niin tunnettu kuin kuvittelen vai olenko nähnyt hänet niin monessa (kauhu)elokuvassa, että minusta vain tuntuu siltä. Eric Idle oli elokuvan hauskimpia hahmoja, vaikka vetikin pahiksen roolinsa Cathy Moriarty apunaan selvästi yli. Toki myös muut ihmishahmot olivat selvästi ylivedettyjä, mutta se kuuluu aikalailla lastenelokuvien kaavaankin. Mukana menossa: Fatson äänenä Brad Garrett (Kaikki rakastavat Raymondia), Mel Gibson, Clint Eastwood (tämä oli sen verran suuri stara, että en uskonut, että Spielbergin lisäksi kovin moni muu saisi hänet esiintymään cameoroolissa lastenelokuvassa) ja Dan Aykroyd. Terminaattoreista tutun repliikin esittäjä ei ehkä ollut Arnold Schwarzenegger (korjatkaa, jos olen väärässä), mutta imitaatio oli ihan hauska.

Pisteitä: 2/5

Seuraavana arvosteluvuorossa: Kiviset ja Soraset

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti